Keväällä 2018 valmistuvassa Stadin ammattiopiston Prinsessantien toimipaikan suurremontissa vain välipohjat sekä katon ja ulkoseinien betonirakenteet säilyvät ennallaan.

Itä-Helsingin Roihuvuoressa sijaitseva yli 20 000 kerrosneliön kokoinen Stadin ammattiopisto on ollut monen suomalaiskokin opinahjo, jossa koulutetaan myös matkailu-, ympäristö ja hotellialan ammattilaisia. Urakan valmistuttua rakennus on suojelukohde.

24 miljoonan euron urakka on YIT:n suurin korjausurakka. Kun mukaan otetaan laajat talotekniset ratkaisut, urakan arvo nousee noin 46 miljoonaan euroon.

Ainutlaatuista korjaamista

Oppilaitokset ovat haastavia kokeneellekin korjausrakentajalle.

”Vastaan tulee erilaisia opetustiloja, joissa on poikkeuksellisia rakennusvaatimuksia. Opetuskeittiöissä on erikoiskalusteita ja auditorioissa muun muassa näyttämötekniikkaa, äänentoistoa, valaistusta ja akustiikkavaatimuksia”, työmaan vastaava mestari Jari Partanen sanoo. Hänelle meneillään oleva urakka on jo viides kouluprojekti.

Vuonna 1978 valmistuneeseen rakennuksessa on remontin jälkeen ennätykselliset 13 opetuskeittiötä, kaksi leipomoa, konditoriakeittiöt, oppilaitoksen ruokalan keittiö sekä opetusravintola Kokin keittiö.

”Keittiöiden laitteet ja erikoisratkaisut ovat olleet suurin yksittäinen haaste koko urakassa”, työmaainsinööri Jenni Sahlberg sanoo.

Kolmessa vaiheessa

Korjausurakka on jaettu kolmeen vaiheeseen, jotta oppilaitoksen toiminta voisi jatkua koko urakan ajan. Ensimmäinen vaihe alkoi toukokuussa 2015, ja se luovutettiin tilaajalle kesäkuussa 2016. Samoihin aikoihin alkoi toinen vaihe, jonka on määrä valmistua heinäkuussa 2017. Kolmas vaihe saadaan maaliin huhtikuussa 2018.

Ensimmäisen vaiheen aikana rakentajat törmäsivät ongelmakohtiin, kun osa ennakkotiedoista osoittautui vääriksi ja suunnitelmia jouduttiin useassa kohdin muuttamaan. Välipohjan TT-laattojen vetopunoksiin poratut tuhatkunta kiinnikettä ovat jääneet tekijöiden mieleen.

”Ensimmäisen kiinnikkeen irrotimme kaivinkoneella. Sitten kehitimme teräsrakenneurakoitsijan kanssa kiinnikkeenvetolaitteen, jossa on hydraulinen sylinteri. Sen 12 tonnin vedolla saimme suurimman osan kiinnikkeistä siististi irti”, Partanen muistelee.

Vastaan tulleet ongelmat selätettiin, ja niistä on saatu arvokasta oppia, jotka auttavat nyt meneillään olevaa toista vaihetta.

”Opimme ennakoimaan ongelmatilanteita ja mitoittamaan resursseja niin, että yllättävissäkin tilanteissa meillä on tarpeeksi tekijöitä ottamaan aikataulua kiinni”, Partanen sanoo.

”Tämä on työtä, jossa oppii koko ajan. Korjausrakentajasta ei koskaan tule valmista, vaan nöyränä on mentävä joka päivä eteenpäin.”

Tekniikka maan alle

Rakennuksen alimman kerroksen kaikki maanvaraiset lattiat on avattu. Lattiarakenteet uusitaan ja niiden alle asennetaan osa talotekniikkaa. Alapohjan salaojat, radonputket ja rakennekerrokset uusitaan.

”Rakennamme rakennuksen alle kaikkien vaiheistuksien alla kulkevan sähkökanaalin, joihin suurin osa kaapeloinnista viedään”, Partanen sanoo.

Alimman kerroksen lattiaa madalletaan, jotta saadaan lisää huonekorkeutta. Näin alakaton yläpuolelle saadaan riittävästi tilaa talotekniikalle. Myös uudet keittiölaitteet edellyttävät suurempaa huonekorkeutta.

Muissa kerroksissa lattioista puretaan pintamateriaalit, ja ne timanttihiotaan ja oikaistaan ennen uutta pintaa.

Välipohjien TT-laattoja vahvistetaan niihin liimattavilla lattateräksillä. Laatat tarvitsevat lisää vetolujuutta muun muassa katolle tulevien teräsrakenteisien iv-konehuoneiden aiheuttaman lisäpainon vuoksi. Iv-konehuoneiden teräksien ja vaipparakenteiden kuormat ajetaan kantaville pilareille.

Kolmoskerroksessa muurataan väliseiniä. Erään ulkoseinän luona tapaamme mietteliään työnjohtajan.

”Suunnitelmien mukaan tämä on betoniseinä”, sisätöistä vastaava työnjohtaja Henri Keränen sanoo ja näyttää seinää, jossa on kilpilevystä, eristevillasta ja asbestisesta tuulensuojalevystä tehty rakenne.

”Tämä on vielä merkitty säilytettäväksi rakenteeksi. Kaupungin määräysten mukaan tällaisessa märkätilassa ei voi olla levyrakenne. Ongelmana on, että TT-laatan laippa ei kestä kiviseinää”, Keränen tuumaa ja vakuuttaa, että tähänkin ongelmaan on mietitty jo ratkaisu, jolle tarvitaan vielä suunnittelijoilta hyväksyntä.

Uutta pintaa

Kaikki rakennuksen ulkoseinät korjataan, koska vanha rakenne on kauttaaltaan aikansa elänyt. Neljäkymmentä vuotta vanha eriste ei vastaa nykyisiä energiamääräyksiä, ja rakenteet ovat monin paikoin vuotaneet pahasti.

Vanha 150 millin eristevilla, tuulensuojalevynä käytetyt asbestilevyt sekä aikansa palvellut alumiinilevyvuoraus poistetaan. Vain betonirunko ja vanha pohjakoolaus säilytetään.

Uudeksi eristeeksi asennetaan 150 millimetriä Kingspan Therma -eristelevyä (entinen SPU), jonka saumat tiivistetään uretaanivaahdolla. Eristelevyjen päälle asennetaan Cembritin tuulensuojalevyt, joiden saumat kitataan butyylikitillä. Tämän päälle tehdään ristikoolaus, jonka päälle asennetaan tyylikäs alumiinivuoraus.

”Uusi rakenne vastaa vanhaa, mutta on huomattavasti tiiviimpi. Saman paksuisen eristemateriaalin eristyskyky on aivan toista luokkaa kuin vanhan villan”, Partanen sanoo.

Ulkovuorauksen pintaan asennetaan täsmälleen samanlaiset tummanvihreäksi maalatut alumiiniprofiilit kuin ennenkin. Purson Siuron-tehtaiden arkistosta löytyi vielä alkuperäispiirustusten mukaan aikanaan tehdyt alumiiniprofiileiden muotit, joita käytettiin uusien seinälevyjen valmistukseen.

Sisäseinistä lähes kaikki uusitaan, sillä huonejärjestys menee pääsääntöisesti uusiksi.

Rakennuksessa on kaikkiaan noin 700 ikkunaa, joista puolet uusitaan kokonaan ja puolet korjataan. Koillis- ja kaakkoispuolella olleet ikkunat ovat kestäneet säärasitukset niin, että hionnan, uuden pintakäsittelyn ja eristeen jälkeen ne ovat kuin uudet.

”Karmien ja seinien välit eristetään, eli ne kitataan ja käsitellään Ardex-tiivistysjärjestelmällä ilmatiiviiksi”, Partanen sanoo.

Uusi talo katolle

Kolmikerroksisen rakennuksen tasakatolla töitä tehdään sääsuojateltan sisällä. Vanha kattopinnoite ja eriste on poistettu ja uutta tehdään vauhdilla. Entisen lecasoraeristeen tilalle tehdään uusi monikerroseristys. Betonipinnan päälle valetaan noin 30 millimetrin tasausvalu, jolle asennetaan kaksi 170 millimetrin villakerrosta. Villan päälle tehdään kevytsorapavuilla kaadot, jonka päälle tulee 50 milliä villaa ja vedeneristys pintaan. Pintakerroksena on kaksi bitumilla yhteen liimattua hitsattua kermikerrosta.

Useista osista muodostuvan rakennuksen katoille rakennetaan viisi teräsrakenteista iv- konehuonetta kanavatunneleineen. Niiden yhteispinta-ala on 2 200 neliömetriä.

”Konehuoneiden teräsrunkojen rakentaminen on kattohommista kaikista vaativin työ”, katto- ja julkisivu-urakoita ohjaava YIT:n työnjohtaja Matteus Knuuti kertoo.

Stadin ammattiopiston Prinsessantien toimipisteen saneerausprojekti

• Rakennusaika: toukokuu 2015 – huhtikuu 2018, kolmessa vaiheessa
• Kokonaisurakka: 46 miljoonaa euroa, rakennusurakka 24 miljoonaa euroa
• Kerrosala: valmiina 16 936 m², bruttoala 20 196 brm²
• Tilavuus: valmiina 76 100 m³
• Uusia tiloja: jauhonpölynpoisto 38 brm², uusi ulkokeittiö 19 brm², iv-konehuoneet 2 132 brm²
• Tilaaja: Helsingin Kaupungin kiinteistöviraston tilakeskus
• Käyttäjä: Helsingin kaupungin opetusvirasto, majoitus- ja ravitsemusalan, elintarvikealaan, kotitalous- ja kuluttajapalvelujen sekä matkailu-, luonto- ja ympäristöalojen oppilaitos
• Rakennuttajakonsultti: HKR Rakennuttaja
• Pääurakoitsija: YIT Rakennus Oy
• Pääsuunnittelija: Teppo Pietarinen P&R Arkkitehdit Oy

Teksti Jukka Nortio, kuvat Ari Heinonen

The post Kaikki uusiksi appeared first on Rakennustaito.fi.

Saksalainen Hetzner Online rakentaa Tuusulaan palvelinkeskusta, jonka toiminta-ajatus on tarjota yritysten tietotekniikalle toimivia ja turvallisia tiloja. Ensimmäisessä vaiheessa 15 hehtaarin tontille valmistuu vajaa kolmannes suunnitelluista tiloista.

Suomesta on muodostumassa datapalvelinkeskusten luvattu maa. Yksi kimmoke viimeaikaiselle kehitykselle oli Googlen rantautuminen Suomeen. Tämän jälkeen moni muukin toimija on tähynnyt Itämeren pohjoisrannikon suuntaan ja havahtunut huomaamaan etabloitumisen edut.

”Energian suhteellisen edullinen hinta Suomessa oli tärkein tekijä investointipäätöksellemme. Myös vuoden takainen Sea Lion -merikaapeliprojekti, jossa olemme osakkaana, vaikutti päätöstä puoltavasti”, kertoo Nürnbergin lähistöllä Baijerissa pääkonttoriaan pitävän Hetzner Onlinen rakennuspäällikkö Siegfried Mädler.

Sea Lion -projektilla hän viittaa valtionyhtiö Cinia Oy:n myötävaikutuksella viime talvena toteutettuun urakkaan. Sen pääasiallisena sisältönä oli Suomen ja Keski-Euroopan välisiä tiedonsiirtoyhteyksiä parantavan merikaapelin vetäminen Helsingin Laajasalosta Pohjois-Saksaan.

Muita tärkeitä seikkoja, jotka tekevät Suomesta lähes ihanteellisen sijoituspaikan datakeskuksille, ovat Mädlerin mukaan hyvä infrastruktuuri sekä edullinen ilmasto. Samaa mieltä on Suomen rakennuspäällikkönä toimiva ja rakennushankkeesta vastaava Ilari Seitsonen.

”Ilmastosta on konkreettista hyötyä energiataloudellisesti: voimme käyttää vapaajäähdytystä eli jäähdytykseen ei kulu sähköä”, Seitsonen sanoo.

Vuodessa valmista

Tuusulan sijainti osoittautui vertailussa parhaaksi, vaikka maaperä vaatiikin järeää pohjavahvistusta. Parhaillaan käynnissä olevaa syvästabilointia tarvitaan 230 kilometriä. Suuri kilometrimäärä selittyy isolla tontilla ja tiheällä stabilointipilarivälillä. Stabilointisyvyys on keskimäärin seitsemän metriä.

”Ensimmäisessä vaiheessa rakennettavat kolme hallia perustetaan lyöntipaalujen varaan. Stabilointi on käytössä menetelmänä hallien välisillä piha-alueilla”, Seitsonen kertoo.

Seitsonen vetää hanketta vankalla rakentajakokemuksella. Hetzner Finland Oy toimii hankkeen päätoteuttajana.

”Rakennukset talotekniikkoineen ovat niin erityisiä, ettei ole järkevää antaa pääasiallista urakkavastuuta muille”, Seitsonen perustelee.

Meneillään olevan pohjarakennus- ja sitä seuraavan perustusurakan toteuttaa KFS Finland Oy. Teräsrungon suunnittelu puolestaan tulee Saksasta. Tavoitteena on käyttää suomalaisia alihankkijoita sekä materiaalitoimittajina että töiden suorittajina.

Teksti ja kuvat Vesa Tompuri

The post Tuusulaan nousee saksalaisten datakeskus appeared first on Rakennustaito.fi.

Kaksi vuotta sitten kehitetyn menetelmän ansiosta A-Insinöörit tutkivat nyt aiempaan verrattuna tuplamäärän betoninäytteitä.

Kaksi vuotta sitten A-Insinööreissä kehitettiin CylVision-analyysilaite. Sen jälkeen laitteen läpi on kulkenut kolmisen tuhatta betoninäytelieriötä. Aikaa on säästynyt satoja työtunteja, ja standardoitu mittaaminen on poistanut inhimillisten tekijöiden aiheuttamat virheet. A-Insinöörien asiakkaat ovat hyötyneet nopeammasta ja varmemmasta työtavasta.

Mistä CylVisionissa on kyse?

”Minua alkoi harmittaa, että osaavien ihmisten piti käyttää kallista aikaansa hitaaseen ja vähän osaamista vaativaan manuaaliseen työhön. Siksi lähdimme kehittämään uutta tapaa analysoida betoninäytteitä”, sanoo A-Insinöörien Tampereen alueen korjaussuunnitteluyksikön johtaja Mikko Tarri.

Tarri oli reilu neljä vuotta sitten käynnistetyn CylVision-kehitysprojektin primus motor. Hän sai idean uuteen analyysitekniikkaan sahateollisuudessa työskentelevältä veljeltään.

”Sahoilla käytetään puun tunnistamiseen paljon konenäköä. Lähdin miettimään, voisiko samaa menetelmää soveltaa betonitutkimukseen. Ideoimme ensin oman väen kanssa asiaa eteenpäin ja sitten etsimme toteutukseen yhteistyökumppaneita konenäkösovellukseen tekemiseen.”

Pyöräytetään ja kuvataan

CylVisionin idea on saman tyyppinen kuin pullonpalautusautomaatissa. Näyte asetetaan kahden rullan päälle, ja sitä kuvataan kameralla, pyöräytetään hieman ja kuvataan uudelleen, kunnes koko näyte on kuvattu. Kuvia otetaan kahdeksan kertaa ja jokaisella kuvauskerralla 3–4 eri valaistuksella.

”Näytettä kuvataan erilaisilla valaistuksilla, jotta siitä voidaan selvittää muun muassa huokoisuus ja muut tutkimuksessa kiinnostavat ominaisuudet. Kuvia yhdistämällä saamme lieriön pinnasta tasokuvan”, Tarri kertoo.

Järjestelmä on tehty A-Insinöörien sekä konenäköön ja kuvantamiseen erikoistuneen Pixactin asiantuntijoiden tiiviissä yhteistyössä.

”Me määrittelimme muun muassa, mitä ominaisuuksia näytteistä halutaan ja millä tarkkuudella tiedot pitää saada. Pixact kehitti kuvien tulkintaan käytettävän ohjelmiston.”

Näytteestä mitataan ensin sen fyysiset mitat. Sen jälkeen selvitetään, kuinka syvälle betonin karbonatisoituminen on edennyt, ja tätä verrataan raudoitteiden syvyyteen. Näin selviää, miten korroosio etenee raudoitteissa.

Tutkimuksella selvitetään karkealla tasolla betonin huokoisuus sekä halkeamien määrät ja suunnat. CylVision tutkimuksen jälkeen näytteet lähetetään tarkempaan laboratoriotutkimukseen. Laboratoriossa selvitetään muun muassa betonin vetolujuus sekä pakkaskestävyys ja pakkasrapautuminen.

”Meille jää nyt hyvä digitaalinen dokumentaatio jokaisesta näytteestä. Se ei ennen ollut mahdollista, kun jokainen näyte rikkoutui laboratoriokokeissa. Kuvat ja mittaustulokset ovat meille hyvä tietovarasto, kun vertaamme erilaisia betonirakenteita toisiinsa.”

Uusia ideoita analyysiin

Tarri on kahden vuoden kokemusten perusteella hyvin tyytyväinen uuteen menetelmään.

”Ennen meillä tutkittiin noin 800 näytettä vuodessa, nyt määrä on ainakin tuplaantunut. Mittaus kestää CylVisionilla 3–5 minuuttia, kun käsipelillä aikaa kului 15–20 minuuttia. Tämä laite on maksanut itsensä takaisin jo pelkästään säästettynä työaikana”, Tarri sanoo.

”Toinen tärkeä asia on, ettei meidän tarvitse sitoa kuntotutkimukseen kokeneinta osaajaa, vaan tämän työvaiheen voi tehdä nuorempikin insinööri.”

A-Insinööreissä kehitetään CylVisionia edelleen. Betonin lisäksi tekniikkaa voisi käyttää muidenkin materiaalien tutkimiseen.

”Olemme miettineet, voisiko samaa menetelmää käyttää esimerkiksi kallionäytteiden kairanäytteiden kuvaamiseen ja analyysiin.”

Laitteita on toistaiseksi yksi A-Insinöörien omassa käytössä. Sillä on PRH:n myöntämä patenttia vastaava hyödyllisyysmalli.

Teksti Jukka Nortio, kuvat A-Insinöörit Suunnittelu Oy

The post Uudella innovaatiolla nopeampaa betonitutkimusta appeared first on Rakennustaito.fi.

Merellä tuulee lähes aina, ja siksi tuuliolosuhteet on otettu huomioon Espoon korkeimman asuinrakennuksen lasirakenteiden suunnittelussa. Vaativa työ tarvitsee tarkat mittaukset ja kokemusta lasirakentamisesta.

Espoon Niittykummun 1970-lukuiseen kaupunginosaan kohoaa uusi maamerkki. Valmistuessaan vuonna 2017 Niittyhuippu on koko kaupungin korkein asuinrakennus. Rakennuksen 24 kerrokseen, 90 metrin korkeuteen, tehdään asukkaiden yhteiskäyttöön näköalatasanne, josta on komeat näkymät yli eteläisen Espoon aina merelle saakka.

Niittyhuippu rakennetaan länsimetron Niittykummun pysäkin päälle. Alimpaan kerrokseen tulee muun muassa kahviloita ja päivittäistavarakauppoja, niiden yläpuolella kahteen kerrokseen toimistotiloja, ja loput kerrokset on varattu asunnoille. Meren läheisyys vaikuttaa rakennuksen moniin rakenneratkaisuihin, varsinkin lasipintoihin.

Tuulenpainekartat ohjaavat suunnittelua

Niittyhuipulta on merenrantaan alle kaksi kilometriä, eli se kuuluu eurokoodin EN 1991-1-4 ja sen kansallisen liitteen SFS-EN 1991-1-4 vaativimpaan maastoluokkaan eli nollaan (asteikko 0-IV). Rakennuksen paikka määrittelee, mihin luokkaan se kuuluu tuulenpaineen osalta.

”Niittyhuippu on korkeutensa vuoksi poikkeuksellisen vaativa kohde, jonka suunnittelun täytyy olla perusteellisempaa kuin tavanomaisessa kohteessa. Siksi julkisivurakenteiden suunnittelua varten on tehty tuulenpainekartat, joissa nopeuspaineiden profiilit kuvataan yksityiskohtaisesti. Samalla lasketaan tuulenpaineet alhaalla ja ylhäällä”, rakennesuunnittelusta vastaavan Wise Groupin rakennesuunnittelija Jukka Ukko kertoo.

”Tuulenpainekartat ovat olleet apuna, kun julkisivurakenteita on suunniteltu. Esimerkiksi parvekelaseissa on päädytty päältä kiinnitettäviin uloketolppiin ja vahvaan yläjohteeseen, jotta tolpat saadaan kestämään kovat tuulenpaineet.”

Karttojen laatimisen apuna on käytetty kaavavaiheessa laadittua Niittykummun alueen tuulisuusselvitystä, jonka on laatinut WSP:n Risto Kiviluoma.

Kokemusta vaativaan kohteeseen

Niittyhuipun yläkerroksissa tuulen nopeudet ovat toista luokkaa kuin tavallisissa asuinrakennuksissa.

”Onneksi olemme saaneet käyttää olosuhteiden arviointiin Helsingin Kalasatamassa tehtyjä mittaustuloksia. Erityistä huomiota on pitänyt kiinnittää lasivahvuuksiin sekä lämpö- ja äänieristykseen”, suunnitteluinsinööri Aulis Bertin kertoo Niittyhuipun haasteista.

Bertinillä on lasirakentamisesta neljän vuosikymmenen kokemus. Hän on suunnitellut muun muassa Helsingin rautatieaseman lasisen laiturikatosten sekä Sanomatalon, Kiasman ja Keskustakirjaston lasiratkaisut.

Bertin on tehnyt projektin aikana tiivistä yhteistyötä pääurakoitsija SRV:n lisäksi arkkitehtitoimisto Sarcin arkkitehtien Annukka Pietilän ja Charlotta Narjuksen sekä Wise Groupin Jukka Ukon kanssa.

”Arkkitehti antaa muodot ja mitat, rakennesuunnittelija kuormitukset, ja meillä on suunniteltu itse ikkunat. Tämä vaatii melkoisesti erikoislaskentaosaamista ja soveltavaa ymmärrystä, joka karttuu vuosien myötä”, Bertin sanoo.

Uusinta uutta parvekelasituksissa

Niittyhuipun noin 200 parvekkeen lasitukset on tehty tuulenpainekarttojen mukaan. Rakennus on jaettu laskennallisten tuulenpaineiden mukaan kuuteen alueeseen.

”Wise Groupin laskelmien mukaan suunnittelimme, minne tarvitaan tukitolppia ja millaista lasia missäkin tarvitaan. Lasivahvuus on kaikkialla kymmenen millimetriä, mutta ylempänä molemmat kaidelasit ovat karkaistuja, kun alemmissa kerroksissa riittää laminoidut float-lasit. Kaikki parvekelasit ovat karkaistuja”, parvekelasivalmistajan Lumonin tuotepäällikkö Marko Paunonen sanoo.

”Teimme tiivistä yhteistyötä SRV:n ja arkkitehdin kanssa jo suunnitteluvaiheessa. Samaan aikaan oma tuotekehityksemme kehitti uuden tolpattoman kaideratkaisun.”

Lumon on kehittänyt aiempaa järeämmällä eli 225 millimetriä leveällä kaiteella varustettua, tolpatonta parvekelasiratkaisua arkkitehtien toiveiden mukaan. Sen avulla voidaan suuristakin julkisivuista tehdä keveän näköisiä. Kaiteiden päätytulpat liitetään parvekkeen rakenteisiin ilman pellityksiä ja muita työmaalla tehtyjä sovellutuksia.

”Tällä ratkaisulla voidaan tehdä ilman tolppaa jopa viisi metriä pitkiä lasituksia, jotka kestävät yhden kilonewtonin kuorman neliölle. Niittyhuipun pisimmät jännevälit ovat yli neljä metriä.”

Parvekelasien toimitus on ollut poikkeuksellinen. Lumon toimitti ne ensin SRV:n aikataulun mukaan työmaan lähellä olevan Rautian logistiikkakeskukseen. Sieltä ne siirrettiin rakennukselle sitä mukaa kuin kerroksia valmistui.

”Tämä oli uusi toimintatapa. Pitkien profiilien liikuttelu olisi ollut kerroksissa jälkikäteen todella vaikeaa. Pakkausmerkintöihin piti kiinnittää erityistä huomiota, jotta oikea tavara saatiin oikeisiin kerroksiin”, Paunonen sanoo.

Kaikki asennukset tehdään sisäpuolelta, jolloin ahtaalla työmaalla ei tarvita nostimia. Uusi toimintatapa parantaa työturvallisuutta, kun tavaroiden ja henkilöstön siirtoa nostimilla ei tarvita.

”Toimitamme kaiken tavaran työmaalle piirustusten mukaan, eli paikalla ei tehdä mitään mittauksia. SRV on vakuuttanut, että talo valmistuu niin tarkoilla mitoilla, että tällainen toiminta on mahdollista. Lasitusjärjestelmämme säätöprofiililla voidaan hallita pieniä poikkeamia.”

Vahvempaa lasia yläkerroksiin

Työmaalla on erittäin vähän tilaa, sillä sen vieressä tehdään metroa ja naapurustossa on asuintaloja. Siksi työmaalla korostuu jouheva logistiikka ja uudet ratkaisut. Osa ikkunoista on asennettu valmiiksi elementteihin jo Parman tehtailla.

”Kun ikkunat ovat kiinni elementeissä kittauksineen ja pelteineen, työvaiheita ei tarvitse tehdä vaikeissa korkeissa olosuhteissa”, Wise Groupin Jukka Ukko sanoo.

Alavus Ikkunat toimittaa Niittyhuipun asuinhuoneistojen muut kuin elementeissä kiinni olevat ikkunat ja parvekeovet. Ikkunarakenteet ovat perinteisiä: lämmöneristämisen u-arvo on 0,8 ja liikennemelun eristäminen 37 desibeliä.

”Suunnittelija oli laskenut jokaiseen ikkunaan kohdistuvan tuulenpaineen. Haastavinta oli käydä läpi eri puolella olevien ja eri kerrosten ikkunoiden rakennevaatimusten merkitys lasipaksuudelle”, Alavus-ikkunoiden aluepäällikkö Arto Paalanen sanoo.

Alimmissa kerroksissa käytetään kuuden millimetrin lasia. Ylemmäksi mentäessä ja isoimmissa ikkunoissa käytetään kuuden millimetrin karkaistua lasia ja aivan ylimpien kerrosten ikkunoihin jopa kahdeksanmillistä karkaistua lasia.

Ulommainen lasi on kiinnitetty ulkopuitteeseen Alavus Ikkunoiden omalla taskulasitekniikalla.

”Alumiini kasataan molemmin puolin lasin ympärille. Ulkopuitteen lasin kiinnitys saadaan erinomaisen tiiviiksi verrattuna siihen, että käytettäisiin erillistä lasituslistaa.”

Lasitekniikka etenee vauhdilla

Ikkunoiden tuotekehitys on yhä enemmän lasitekniikkaa. Suunnittelu on tasapainoilua lämmöneristävyyden, valonläpäisykyvyn, aurinkosuojan, äänieristyksen sekä turvallisuus- ja tuulenpainevaatimusten välillä. Niittyhuipussa tämä korostuu erityisesti suurimpien (2 000 x 1 700 mm) ikkunoiden kohdalla.

”Erilaisten määräysten sekä suunnittelijoiden ja arkkitehtien asettamien reunaehtojen välillä haarukoidaan kuhunkin kohteeseen sopivin lasipaketti”, Paalanen sanoo.

Lasialalla on jatkuva pyrkimys ohuempiin ja keveimpiin laseihin, jotka olisivat myös turvallisia. Nopeinta kehitys on lämmöneristyksessä: se mikä ennen saatiin aikaan nelinkertaisella lasilla, saadaan nyt jo kolminkertaisella lasituksella.

Aulis Bertin kiittää sekä Alavus Ikkunoiden että nivalalaisen lasivalmistaja Bestglassin osaamista.

”Näillä tekijöillä on runsaasti kokemusta vaativista kohteista. Heillä on myös vientiä vastaavanlaisiin kohteisiin ulkomailla.”

Teksti Jukka Nortio, kuvat Vesa Tyni

The post Niittyhuipulla tuulee appeared first on Rakennustaito.fi.

Tampereen ydinkeskustaan, Ratinan stadionin ja linja-autoaseman väliin, nousee viiden hehtaarin laajuinen kauppakeskus. Rakennuskompleksi on sekä teknisesti että arkkitehtonisesti erittäin vaativa. Osa betonirungosta vertautuu siltaan, koska yläpuolella on vilkasliikenteinen katu.

Vanhoissa kaupunkikeskustoissa linja-autoaseman ympäristöt ovat usein viimeisiä aukeita rakentamattomia paikkoja. Helsingissä Kampin kauppakeskus nousi bussiasemakentälle, ja Tampereella on nyt käynnissä tähän verrattava hanke: Ratinan kauppakeskus.

Kerrosalaltaan noin 50 000 kerrosneliömetrin laajuinen kauppakeskus on osin uudisrakennushanke, osin olemassa olevien rakennusten peruskorjausta ja muuntamista uuteen käyttötarkoitukseen. Uudisrakennus Valo-Ratina ja entiseen Autotuonnin kiinteistöön rakennettava Ranta-Ratina sisältyvät käynnissä olevaan pääurakkaan, jonka toteuttaa pirkanmaalaisten rakennusliikkeiden Aki Hyrkkösen, Alasen Rakennuksen ja Lamminsivun muodostama työyhteenliittymä.

Työyhteenliittymää johtaa perustamansa rakennusliikkeen toimitusjohtaja Aki Hyrkkönen. Hän kertoo urakan ylittävän yhtiönsä vuosittaisen kokonaisliikevaihdon. Siksikin oli järkevää tarjota kohde työyhteenliittymänä.

”Kohde on sitä paitsi niin vaativa, että on järkevää yhdistää useamman yrityksen osaaminen. Itse olemme erikoistuneita vaativiin runkotöihin ja peruskorjauksiin”, Hyrkkönen kertoo.

Lastauspiha sillan alla

Työmaalla todella riittää vaativia rakenteita. Jo Kreate Oy:n erillisessä pohjarakennusurakassa oli ratkaistava, miten viereisten rakennusten tuenta kannattaa tehdä siksi ajaksi, kun pysäköintikerrosten 13 metriä syvä kaivanto ”kuokittiin”. Ratkaisuksi valikoitui suihkupaaluseinä, jolla tässä tapauksessa oli sekä kauppakeskuksen tonttiin rajautuvien rakennusten tuentatehtävä että ponttiseinien tukeman kaivannon pitäminen kuivana.

”Pohjarakennusurakoitsijan organisaatiosta löytyi kaikki tämä osaaminen. Se oli yksi valintakriteeri”, kertoo rakennuttajana toimivan Sponda Oyj:n projektipäällikkö Rauno Kulmala.

Kulmala kertoo, että pääurakkaa valmisteltaessa harkittiin myös tavoitehintaista projektinjohtourakkaa. Aikaa kuitenkin oli käytettävissä siinä määrin, että tilaajan teettämillä suunnitelmilla toteutettava kokonaishintaurakka oli järkevä ja mahdollinen.

Vaativat runkosuunnitelmat ovat Tampereella pääkonttoriaan pitävän A-Insinöörit Oy:n käsialaa.

”Haastavinta tässä kohteessa ovat Vuolteenkadun alueen jälkijännitetyt rakenteet, koska käytettävissä olevat rakennekorkeudet ovat hyvin rajalliset. Eri asennuslohkojen työnaikaiseen stabiliteettiin on myös kiinnitettävä erityistä huomiota”, kertoo rakennesuunnittelun johtaja Timo Leppänen A-Insinööreiltä.

Järeimmillä betonirakenteilla on varustettu lastauspihan katto, jonka yläpuolella on raskaasti liikennöity katu. Lastauspihan palkkien 32 metriä pitkä jänneväli puolestaan mahdollistaa rekkojen kääntymisen lastauspihalla. Näin pitkään jänneväliin on tarvittu jälkijännitystekniikkaa ja poikkileikkaukseltaan reippaasti ylipainoiseen sumopainijaan vertautuvia mittoja. Kahden metrin levyinen ja liki puolitoista metriä korkea palkki ei oikeastaan enää näytä palkilta vaan laatalta.

”Lastauspihan yläpuolisissa rakenteissakin tarvitsimme jälkijännitystekniikkaa. Siellä tosin pärjättiin kuivapunoksilla ja vähän kevyemmällä raudoituksella”, Aki Hyrkkönen kertoo.

Töitä yläilmoissa ja pinnan alla

Vaikka paikallavalurakenteiden osuus etenkin uudisrakennustöissä on erittäin merkittävä, Ratinan kohde on iso myös betonielementtityömaana. Betonimestarit Oy on jo toimittanut työmaalle pääosan runkoelementeistä, joista huomattavan osan muodostavat enimmäispainoltaan 11-tonniset ontelolaatat.

Kuusi rekkakuormaa vaatinut, asennussäteeltään 45-metrinen torninosturi kuljetettiin työkohteeseen yöllä viime vuoden lopulla, kun runkotyöt pohjarakennustöiden ollessa loppusuoralla alkoivat.

”Tämän kokoluokan nostureita on Suomessa vain neljä. Piti varata ajoissa, etteivät helsinkiläiset vie kaikkia”, Rauno Kulmala lohkaisee.

Itse asiassa Tampereen seutu kilpailee tällä hetkellä lujasti pääkaupunkiseudun kanssa rakennustoiminnan vilkkaudessa. Monitoimiareena on vireillä, ja Rantatunnelin valmistuminen etuajassa on saanut jo YIT:n ja Peabin talonrakentajat käärimään hihansa autoliikenteeltä vapautuneilla tonteilla. Kaupunginvaltuusto päätti juuri myös raitiovaunuverkoston rakentamisesta kaupunkiin.

Ratikasta huolimatta bussit säilyttävät oman paikkansa Tampereen paikallisliikenteessä. Olemassa olevalta lähiliikenteen bussiasemalta pääsee jatkossa liukuportaita myöten uuteen kauppakeskukseen, johon on päivittäistavaraliikkeiden lisäksi tulossa muun muassa vaateliikkeitä, kahviloita ja ravintoloita, mutta myös esimerkiksi terveydenhuolto- ja hyvinvointipalveluja.

Liikkeet avaavat ovensa keväällä 2018. Siihen asti jatkuvat yhteensä kolme vuotta kestävät rakennustyöt. Nyt käynnissä olevan työyhteenliittymäurakan lisäksi töitä tehdään tänä ja ensi vuonna suojellussa Funkkis-Ratinassa. Sitä koskevan, noin 15 miljoonan euron arvoisen urakkakilpailun voitti Salpausselän Rakentajat Sisä-Suomi Oy.

Tarkkaa logistiikan hallintaa

Suurin urakka eli edellä mainitun pirkanmaalaisen työyhteenliittymä kokonaishintainen pääurakka on vaiheessa, jossa samanaikaisesti tehdään sekä runkotöitä että jo talotekniikkaa. Kantavan rungon järeimmät osat ovat jo pääosin pystyssä, joskin Peikon toimittama, Tampereen valtatien puoleinen lohko deltapalkkeineen ja teräspilareineen on vielä aktiivisessa vaiheessa.

Myös paikalla valutöitä on vielä menossa, muun muassa pumppaamon pohjalaatta ja seinät.

Pilarien, palkkien ja ontelolaattojen asennus on rytmitetty etenemään kerroksittain. Näin saavutetaan riittävä työnaikainen jäykkyys rungolle. Vaativan rakennetekniikan lisäksi myös logistisia haasteita riittää koko työmaan ajalle, sillä tontille pääsee vain yhtä reittiä. Tästä syystä toimitukset on pitänyt ajoittaa keskimäärin viidentoista minuutin tarkkuudella.

”Ruuhka-ajat eivät ole poikkeus. Ammattitaitoiseen logistiikkaan kuuluu ottaa huomioon liikenteen vaihtelu”, Aki Hyrkkönen sanoo.

Hyrkkönen pitää täsmällisyyttä muutenkin ehdottomana vaatimuksena, jotta kokonaisuus sujuu ja tilaajat ovat tyytyväisiä. Ilmeisesti ovat olleet, sillä 13 vuotta toiminut rakennusliike on saanut jo kahdesti Tampereen kaupungin myöntämän Hyvän Rakentamisen palkinnon. Käynnissä oleva kauppakeskushanke on kokeneelle, uransa varrella virkamiehenäkin toimineelle yrittäjälle mittavuudessaan ennen kokematon.

”Täytyy myöntää, että urakkakilpailun ratkaisu maistui. Ehkä se kuitenkin oli yllätys, että näin suureen hankkeeseen päästiin mukaan”, Hyrkkönen sanoo ja rientää varmistamaan, ettei kuvaaja kulje liian lähelle vesikaton reunaa.

Vesikatolla on rakenteilla iv-konehuoneen teräsrunko, epätavallisen järeä sekin.

Kauppakeskus Ratina

• Investointikustannus: 250 miljoonaa euroa
• Rakennuttaja: Sponda Oyj
• Työmaan aikataulu: kevät 2015 – kevät 2018
• Laajuus: 50 000 kerros-m²
• Koostuu uudisosasta (Valo-Ratina) ja kahdesta peruskorjattavasta osasta (Ranta-Ratina ja Funkkis-Ratina)
• Pääurakoitsija: Aki Hyrkkönen Oy:n, Alasen Rakennus Oy:n ja Lamminsivu Oy:n työyhteenliittymä (Valo-Ratina ja Ranta-Ratina) sekä Salpausselän Rakentajat Oy (Funkkis-Ratina)

Talotekniset urakat:

• Arkkitehtisuunnittelu: Arkkitehtuuritoimisto B&M Oy
• Rakennesuunnittelu: A-Insinöörit Oy
• Liittorakenteiden tuoteosakauppa: Peikko Finland Oy

Tampere rakentaa isosti

Ratinan kauppakeskuksen lisäksi Tampereella ovat käynnissä tai suunnitteilla muun muassa seuraavat merkittävät hankkeet:

• YIT:n ja Peabin asuntorakentamishankkeet Rantatunnelin valmistumisen myötä vapautuneille ranta-alueille
• SRV:n Tampereen Areena
• Raitiotiehanke allianssihankkeena (YIT päätoteuttajana)

Teksti Vesa Tompuri, kuvat Hannu Jukola

The post Ratinaan kohoaa Tampereen suurin kauppakeskus appeared first on Rakennustaito.fi.

Kuntotutkimus on tehtävä huolella – home voi muhia piilossa

Vaikka seinän rakenne voi näyttää kuivalta ja puhtaalta, se voi olla topakasti homeessa.

Kun rakennuksen sisäilmassa on pahoja ongelmia, home haisee ja ihmiset oireilevat. Sisäilma-ongelmien takia käynnistetään tutkimuksia ja niissä selvitetään ongelmien aiheuttajat esimerkiksi rakenteita avaamalla.

Usein kuntotutkimuksissa ja niiden tulkinnoissa mennään halpaan. Maallikkotutkijat ja osa tilaajaportaasta tulkitsevat rakenteen niin, että rakenteet ovat tutkimushetkellä kuivat. Kuitenkin tarkemman tutkimuksen mukaan rakenne on mikrobivaurioitunut eli se on homeessa.

Esimerkkikohteessamme (kuva 1) rivitalon ulkoseinän alaosa on avattu. Rakennenäytteiden mukaan seinän mineraalivillassa ja alapuussa on sädesieniä yli satatuhatta yksikköä ja homeita sekä hiivoja jopa 1,5 miljoonaa pesäkkeen muodostavaa yksikköä (pmy/g).

Laboratorion tulkinta mikrobipitoisuudesta on selvä mikrobikasvusto. Asumisterveysasetuksen viitearvot kyseisille näytteille ovat sädesienille 3  000 pmy/g sekä homeille ja hiivoille 10  000 pmy/g.

Tyypillisesti altistumisen ja sen keston määrittää RTA eli rakennusterveysasiantuntija ja mahdollisesta terveyshaitasta päätöksen tekee kunnan terveystarkastaja.

Esimerkkitapauksessa lattian ja seinän rajakohta vuotaa, ja mikrobit ja niiden aineenvaihdunnan tuotteet pääsevät vuotoilman mukana sisäilmaan (kuvat 2 ja 3).

Asetuksen mukainen toimenpideraja rakenteen korjaamiselle ylittyy. RTA:n on perusteltava lausuntonsa vaurion laajuuden ja kokonaisarvioinnin perusteella. Yksittäisten mikrobitutkimusten perusteella ei pidä tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä altistumisesta ja sen kestosta.

Rakennuksen omistajalla on suuri vastuu. Jo pelkkä hajuhaitta riittää tutkimuksen käynnistämiseksi. Jos rakenteista löydetään viitearvot ylittäviä mikrobipitoisuuksia, on rakenteissa todettu vaurio. Taloyhtiöiden hallitusten on silloin otettava asia vakavasti, sillä korjaamatta jättäminen on asukkaiden terveydellä leikkimistä.

Rakenne on korjattava, vaikka rakenteet näyttävät kuivilta eikä lahoa esiinny. Pelkkä lattian ja seinän rajakohdan tiivistäminen ei ole riittävä toimenpide. Vuotoilmareittejä ovat ikkunoiden ja ovien liitoskohdat, reiät sisävaipassa sekä seinän ja yläpohjan liitoskohdat.

Luotettavin tapa korjaukselle on vaurioituneiden rakenteiden poistaminen. Korjaustapa tuntuu rankalta, mutta muuta vaihtoehtoa ei ole. Tässä tapauksessa rakenteiden tiivistäminen lattian ja seinän rajakohdasta on oikeaoppisen korjaustavan varmennustoimenpide.

Teksti ja kuvat Hometohtori

The post Hometohtorin klinikka appeared first on Rakennustaito.fi.

Teräs on yhä useammassa rakenneratkaisussa kilpailukykyinen materiaali. Sen valtiksi perinteisten keveyden ja lujuuden rinnalle nousee energiatehokkuus.

Teräsrakenteiden tuotekehitystä vievät eteenpäin samat lainalaisuudet kuin koko rakennusalaa: energiatehokkuus korostuu kaikkialla.

”Teräksellä on energiatehokkuuden kannalta paljon ylivoimaisia ominaisuuksia”, Ruukki Constructionin tuotekehityksestä vastaava teknologiajohtaja Pekka Roivio kertoo.

Roiviolla on teräsrakenteiden kokemusta kolmelta vuosikymmeneltä: vuodesta 1998 alkaen Rautaruukilla ja nyttemmin yrityskaupan myötä SSAB:n tytäryhtiö Ruukki Constructionissa.

Energiatehokkuuteen tähtäävän tuotekehityksen tuloksena Ruukki rakensi Hämeenlinnan ammattikorkeakoulun kanssa yhteistyönä 1 500 neliömetrin lähes nollaenergiahallin. Samaa konseptia voidaan skaalata suurempiin, 2 500–10 000 neliömetrin halleihin.

”Pilottiprojektimme on perinteinen teräsrakenteinen hallirakennus, jossa hyödynnetään kustannustehokkaasti moderneja teräsrakenteiden energiatehokkaita ratkaisuja. Rakennuksen ulkovaippa on tehty ilmatiiviistä energiapaneelista, joka hyödyntää aurinkoenergiaa”, Roivio kertoo.

Halli on rakennettu pehmeälle maalle, ja sen teräspaaluja käytetään keräämään lämpöä. Paaluja ladataan kesällä aurinkoenergialla. Talvella lämpimästä kentästä pumpataan lämpöä halliin.

”Hallin lämmitykseen käytetään säteilylämmitystä ja valaistuksessa mahdollisimman paljon luonnonvaloa sekä lisävaloina ledejä. Rakennus on kokonaisuutena jopa tulevia vaatimuksia huomattavasti energiatehokkaampi.”

Pilottihalli maksoi 70 000 euroa enemmän kuin vastaava toteutus perinteisillä ratkaisuilla. Lisäinvestoinnin takaisinmaksuajaksi on laskettu alle kymmenen vuotta, minkä jälkeen investointi alkaa tuottaa säästöä alentuneiden ylläpito- ja käyttökustannusten myötä.

Lujuutta ja keveyttä

Suomalaiset terästuottajat ovat olleet vuosikymmenet alan kärjessä erikoislujien terästuotteiden kehittäjinä.

”Lujuusskaala on kasvanut perinteisestä 350:n lujuusluokasta 900:aan ja ylikin. Rakennuksilla käytetään korkeimmillaan 500–700 lujuusluokan terästä, tyypillisesti pitkän jännevälin rakenteissa, kuten suurten areenakokoluokan hallien ristikoissa.”

Teräkseen saadaan lisää lujuutta koko valmistusprosessin aikana muun muassa erikoisseoksilla ja valssausmenetelmillä.

Yhä kevyempiä ja lujempia teräsrakenteita tarvitaan muun muassa moderneissa korkeissa kaupunkirakennuksissa, joissa on tarvetta lujille, keveille ja mittatarkoille materiaaleille. Teräksen hyvät ominaisuudet korostuvat myös perustuksissa, joissa käytetään teräspaaluja.

”Teräspaalutuksissa käytetään yhä useammin energiaintegrointeja eli maalämmön talteenottoa osana teräspaalujen rakennetta.”

Nopea omaksua

Julkisivuihin SSAB ja sen tytäryhtiö Ruukki Construction ovat kehittäneet viimeisen vuoden aikana useita julkisivujärjestelmiä, joita voidaan joustavasti räätälöidä arkkitehdin ja rakennuttajan toiveiden mukaan.

”Olemme integroineet ratkaisuihimme muun muassa valo- ratkaisuja, uudenlaisia printtitekniikoita sekä erilaisia energiakeruujärjestelmiä.”

Arkkitehdit ovat olleet kiinnostuneita ottamaan julkisivuihin esteettisiä elementtejä sisältäviä teräsrakenneratkaisuja. Sen sijaan piiloon jäävissä teräsrakenteissa rakennusala on hyvin konservatiivinen.

”Muutoshitaus näkyy ratkaisuissa, jotka vaativat useiden toimijoiden yhteistyötä. Talotekniikka, sähkö- ja lvi-ratkaisut ja rakennetekniikka pitäisi päättää uudenlaisten ratkaisujen osalta samassa pöydässä, mikä ei aina olekaan niin yksinkertaista”, Roivio sanoo.

Ruukin tuotekehitystiimi tekee monipuolista yhteistyötä eri osapuolien kanssa. Energiatehokkaita ratkaisuja on kehitetty korkeakoulujen sekä suunnittelutoimistojen, kuten Granlundin ja Swecon, kanssa.

”Granlundin kanssa olemme kehittäneet kokonaista energiajärjestelmää, joka kattaa muun muassa energiapaalut ja ilmatiiviit rakenteet. Granlundin talotekniikan asiantuntijat olivat tiiviisti mukana myös Hämeenlinnan pilottikohteessamme säteilylämmitysratkaisun kehityksessä.”

Sääntely on hidasta

Teräksen merkitys on kasvanut viime vuosina yhdistelmärakenteissa. Teräksen ominaisuuksista erityisesti epäorgaanisuus korostuu näissä rakenteissa, sillä se ei juuri reagoi olosuhteiden, kuten lämpötilan tai kosteuden, muutoksiin.

Rakenteiden esivalmistusaste kasvaa elementtiteollisuudessa. Teräs on mukana monissa yhdistelmärakenteissa.

”Meillä on kehitysputkessa useita uusia tuotteita, jotka tulevat markkinoille ensi keväänä”, Roivio kertoo.

Teräsrakenteita koskevat rakennusmääräykset ja EU-tasoinen sääntely eivät pysy alan tuotekehityksen tahdissa. Regulaatio ei tunne esimerkiksi korkealujuuksisia teräksiä.

”Regulaation sykli on jopa viisi vuotta, että saadaan uusia materiaaleja mukaan normeihin. Mukaudumme regulaation hitauteen kohdekohtaisella hyväksynnällä, mikä on kallis menettely. Sillä ei saada liiketoimintamielessä skaalautuvuutta, koska jokainen kohde pitää hyväksyttää erikseen.”

Teräsalan toimijat pyrkivät nopeuttamaan alan sääntelyä yhteistyöllä sekä edunvalvontajärjestö Teräsrakenneyhdistyksen avulla.

Vaikka teräsrakenteita koskee joukko määräyksiä, alan ongelmana on säädösten vastaisten materiaalien käyttö.

”Suomessa ei aina osata vaatia regulaation mukaisia rakennustuotteita ja -komponentteja. Markkinoilla on tarjolla epäkuranttia tavaraa, jota ei ole hyväksytty siihen käyttöön, johon sitä käytetään. Osalla kaupan olevasta tavarasta ei ole vaadittua dokumentaatiota. Työmaiden materiaalit voisi tarkastaa samalla tavalla kuin työvoiman”, Roivio sanoo.

Teksti Jukka Nortio, kuvat Ruukki

The post Teräs säästää energiaa appeared first on Rakennustaito.fi.

Lappeenrannan Skinnarilan kampuksen peruskorjaushankkeen tavoitteena ovat modernit, monikäyttöiset tilat, jotka käyttävät ympäristöystävällistä energiaa. Rakentamisessa huomioidaan Terve talo -kriteerit.

Lappeenrannan kampuksen noin 68 000 neliömetrin pinta-ala ei kasva muutosten myötä. Peruskorjauksen lisäksi Lappeenrannan teknillisen yliopiston (LUT) ja Saimaan ammattikorkeakoulun tilojen käytettävyyttä parannetaan rakentamalla muunneltavia työtiloja ja kohtaamispaikkoja kampuksen käyttäjille. Jatkossa LUTilla ja Saimaan AMK:lla on muun muassa yhteisiä laboratorioita ja kielikeskus.

Monikäyttäjäkampuksen rakennuttajana toimii kiinteistöt omistava Suomen Yliopistokiinteistöt Oy (SYK). Yli 30 miljoonan arvoisen projektinjohtourakan pääurakoitsija on SRV Rakennus, jolla on kohteessa vain kymmenkunta omaa toimihenkilöä ja pari työntekijää.

Vastaavan mestarin Harri Saikon mukaan tällä hetkellä työmaan miesvahvuus on 70–80. Mukana on parikymmentä aliurakoitsijaa, joista suurin osa on paikallisia. Pitkiä aliurakoitsijaketjuja ei sallita, ketju saa olla enintään yhden yli.

”Poikkeamiin puututaan nopeasti”, rakennuttajan valvojana toimiva Paavo Toropainen sanoo.

Saikko arvelee, että projektin kotimaisuusaste on noin 80 prosenttia. Ulkomaalaista työvoimaa on purku-urakasta vastaavalla Delete Oy:llä, ja Ramirentin aliurakoitsijoina toimivat sääsuojien tekijät ovat tulleet Suomenlahden takaa.

Projektipäällikkö Harri Martin kertoo, että SRV:n kehittämässä toimintamallissa urakoitsijasta pidetään huolta.

”Sopimuksin ja yhteistoiminnan keinoin eritellään, kuka mitäkin tekee ja miten työt organisoidaan. Urakoitsijakokouksia pidetään alkuvaiheessa joka toinen viikko, jatkossa ne muuttuvat jokaviikkoisiksi. Tarvittaessa pidetään myös aliurakoitsijakohtaisia palavereita.”

Sirpaleinen hanke

LUT on tyhjentänyt peruskorjausta varten tiloja 17 000 neliön verran. Päärakennuksesta on siirretty muualle muun muassa herkät laboratoriolaitteet, jotka eivät siedä tärinää.

Rakentaminen on sopeutettu yliopiston toimintaan jakamalla hanke neljään vaiheeseen. Työn alla oleva ykkösvaihe on keittiöalueen ja päärakennuksen keskiosan nivelosan peruskorjaamista. Ykkösvaiheeseen kuuluu myös nivelosan viereen rakennettava lasikuutio.

Kakkosvaiheessa valmistuu rakennuksen pohjoispää, laboratoriotiloja sekä iso varasto. Kolmosvaiheessa saneerataan lisää laboratoriotiloja ja neljännessä rakennuksen eteläpää. Ensimmäinen vaihe valmistuu 17.7.2017. Viimeinen vaihe luovutetaan vuoden 2018 lopussa.

Yliopiston vanha runko jää pystyyn lukuun ottamatta rakennuksen keskellä olevaa kohtaa, josta purettiin kerrokset 3–5. Tilalle tulee uusi runko, joka mahdollistaa avarammat aula- ja kokoontumistilat. Julkisivuihin kajotaan vain vähän. Nivelosaan tulee isoja lasiseiniä, ja myös lasikuution seinät ovat lasia. Vesikatolle tulee neljä iv-konehuonetta ja ullakko, yksi iv-konehuone sijoittuu laboratoriotiloihin.

”Tällainen hyvin sirpaleinen hanke on meille kaikille iso haaste. Hiertymiä tällaisessa hankkeessa tulee, mutta toivotaan, että ne eivät näkyisi rakentamisessa ja varsinkaan käyttäjän arjessa”, rakennuttajan konsulttina toimivan Wise Group Finlandin rakennuttajapäällikkö Jussi Pöllönen sanoo.

Vanhasta uutta

Vaativin paikka kampuksella on nivelosan oikealla puolella oleva rakennuksen keskiosan aula, josta on purettu kolme kerrosta. Ennen purkamista tehtiin massiivisia tuentoja, etteivät jäljelle jäävät rakenteet vahingoitu. Uusi avara tila, Street Cafe, linkittyy saumattomasti uuteen lasikuutioon ja muodostaa yhdessä sen kanssa näyttävän kokonaisuuden.

Projektinjohtourakassa tilaaja vastaa pääsuunnittelusta ja arkkitehtisuunnittelusta, erityissuunnittelu, kuten rakennesuunnittelija, toimii SRV:n alaisena. Martin on tyytyväinen järjestelyyn. Alkuvaiheessa oli hieman ongelmia, mutta nyt suunnittelu alkaa olla hyvällä mallilla.

Skinnarilan kampuksen rakennuskanta on valmistunut seitsemässä eri vaiheessa vuosina 1969– 2004. Vanhimmat rakennukset ovat olleet käytössä ilman merkittäviä peruskorjauksia yli 40 vuotta, joten yllätyksiä riittää hyvästä suunnittelusta huolimatta.

”Vanhoissa rakenteissa on asioita, joita ei voi tietää, ennen kuin on vähän kopeloinut. Puretun nivelosan alta on löytynyt melkoinen määrä kaapeleita, joista monista ei tiedetty, mihin ne menevät”, Harri Saikko hymähtää.

Ykkösvaihe on valmistunut 1969–1970. Talotekniikan läpiviennit vanhassa rakennuksessa ovat vaativia. Wise Group Finlandin rakennuttajapäällikkö Mari Lautala ennakoi, että keskeisessä roolissa tulee olemaan runkomassan talotekniikkaurakoitsija.

”Talotekniset alueet on muodostettu sillä tavalla, että ne rakennetaan useassa lohkossa.”

Ekologista lämpöä

Talotekniikka uusitaan kokonaan pohjaviemäröintiä lukuun ottamatta, joka uusitaan kuitenkin pääosin. Viemäröinnin runkolinjat sukitetaan siellä, missä se on mahdollista. Tiloissa, joissa uusitaan lattiat, viemäriputket vaihdetaan uusiin.

Harri Martin miettii, että kustannuspuolen kurissa pitäminen ja aikataulut ovat tällaisessa hankkeessa haaste, joka vaatii tiivistä yhteistyötä käyttäjän kanssa. Suunnitelmat on aikanaan hyväksytetty käyttäjällä, ja yhteisissä palavereissa kerrotaan, missä mennään.

Käyttäjän ehdottamien muutosten hallintaan on sovittu pelisäännöt.

”Käyttäjille kerrotaan arvio muutosten hinnasta. Moni muutosehdotus kumoutuu siinä vaiheessa, kun käyttäjä toteaa, ettei toive sittenkään ole hintansa väärti.”

Green Campukselle haetaan BREEAM-ympäristösertifikaattia, mikä on otettu huomioon jo suunnittelussa. Aurinkopaneeleita tulee katto täyteen. Vaihtoehtoina oli järvi- tai maalämpö, mutta niistä luovuttiin taloudellisista syistä.

LVI-puolen vastaava Esko Komppa perustelee ratkaisua sillä, että järvi kampuksen edessä on matala. Maalämmön hankaluudeksi ilmeni luotettavan kallion etäisyys ja putkiston sijoittaminen maastoon. Tämän hetken suunnitelmat perustuvat ykkösvaiheen pohjoispään matalalämmön tuottamiseksi ilmavesilämpöpumpuilla.

”Se ei toistaiseksi meidän työhön vaikuta. Vasta siinä vaiheessa, kun RV1 pohjoinen laitetaan lvia-urakkalaskentaan, matalalämpöjärjestelmä lisää työosuuttamme.”

Tavallinen työmaa?

Lunta tulee. Vastaava mestari Harri Saikko kertoo, että nivelosan tuleva teräsrunko joudutaan tekemään taivasalla. Siinä ei ole suojaustarvetta, ja lämmitys kohdistetaan rakenteen saumoihin, ettei lämmitetä ilmaa turhaan. Nykyisen rakennuksen päälle on vedetty vesieristekermit, joten sadekaan ei haittaa.

Vaikka projektin tavoitteet ovat korkealla, Saikko sanoo, että rakentajille se on tavallinen kohde.

”Pyritään samaan laatuun kuin ennenkin. Tietysti toimitaan tilaajan eli SYKin ohjeiden mukaan. Projektinjohtourakassa tilaaja viime kädessä päättää kaikista hankinnoista.”

SYKin valvoja Paavo Toropainen kehuu yhteistyötä hyvin tiiviiksi, ja pieniä palavereita on päivittäin työnjohtajien kanssa. Hänen työhönsä kuuluu myös käytännön yleisvalvonta.

”Kaikki peittyvät rakenteet kuvataan ja dokumentoidaan. Kaikista työvaiheista tehdään pöytäkirjat projektipankkiin ja meidän kirjanpitoon, jotta myöhemmin voidaan tarpeen vaatiessa palata asiaan.”

”Projektinjohtourakassa yhteistyö valvojan kanssa ei ole enää sitä, että me tehdään ja sitten valvoja käy katsomassa. Nyt nimenomaan katsotaan yhdessä ja ajoissa, jolloin näkökulmat tulevat ajoissa esille”, Harri Martin vertaa.

Saikon edellinen työmaa oli päiväkoti Joutsenossa. Ero nykyiseen projektiin on huomattava. Yliopistotyömaalla kaikki vaatii erityistä huomiota, päällekkäin on monta vaihetta.

”Toisessa päässä purku on vielä menossa ja toinen pää alkaa valmistua. Sitten on päiviä, jolloin todella sattuu ja tapahtuu. Suunnitelmat muuttuvat, vanhat kaapelit seikkailevat jossakin, paloauto on käynyt pari kertaa paloilmoitinkaapelin katkettua. Lisäksi on huomattava määrä palavereita ja kokouksia.”

Martinin työpäivät ovat yhtä hektisiä. Hän on samanaikaisesti projektipäällikkönä myös Lappeenrannan keskustassa peruskorjattavassa virastotalossa sekä Joensuuhun rakennettavassa virastotalohankkeessa.

Lappeenrannan Green Campus

• Alkanut kesäkuussa 2016
• Päättyy marraskuussa 2018
• Arvo 31 miljoonaa euroa
• Rakennuttaja Suomen Yliopistokiinteistöt Oy
• Rakennuttajan konsultti Wise Group Finland Oy
• Projektinjohtourakoitisija SRV Rakennus Oy
• Arkkitehtisuunnittelu Aihio Arkkitehdit Oy
• Rakennesuunnittelu A-Insinöörit Suunnittelu Oy
• LVI-suunnittelu Granlund Saimaa Oy Aliurakoitsijat:
• Maanrakennus Maanrakennus Reijola Oy
• Purkutyöt Delete Finland Oy
• LVI-työt (keittiön alue) Vesijohtoliike Forsman Oy
• Sähköurakka Etelä-Saimaan Sähkötyö Oy
• Automaatiourakka Siemens Osakeyhtiö
• I-urakka Are Oy

Teksti Santeri Pakkanen, kuvat Ari Nakari

The post Green Campus – opiskelijoiden ekologinen kohtauspaikka appeared first on Rakennustaito.fi.

Tässä tietoiskusarjassa käsitellään ajankohtaisia rakentamismääräyksiä. OSA 5/5 (2016).

Panostajia koskeva lainsäädäntö on uudistettu 1.9.2016 voimaan tulleella panostajalailla ja asetuksella panostajien pätevyyskirjoista.

Panostajalla tarkoitetaan henkilöä, joka tekee räjäytystöitä. Sekä yleisen turvallisuuden että työturvallisuuden kannalta on tärkeää, että nämä henkilöt ovat siihen ammatillisesti päteviä ja henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan sopivia.

Keskeisimmät muutokset lainsäädännössä koskevat pätevyyskirjojen myöntämistä, peruuttamista ja uusimista.

Pätevyyskirja voidaan myöntää 20 vuotta täyttäneelle henkilölle viideksi vuodeksi kerrallaan, ja sen voimassaolo päättyy hänen täyttäessään 68 vuotta.

Henkilön on pätevyyskirjan saamiseksi suoritettava panostajan kurssi kuulusteluineen sekä hankittava tietty työkokemus. Kurssin ja työkokemuksen pituus riippuvat siitä, mitä pätevyyskirjaa henkilö on hakemassa. Erilaisia pätevyyskirjoja on viisi: tehosteräjäyttäjän, nuoremman panostajan, vanhemman panostajan, ylipanostajan ja räjäytystyön vastuuhenkilön pätevyyskirjat.

Pätevyyskirja edellyttää myös terveydellistä sopivuutta työhön, mutta varsinkin henkilön muuhun sopivuuteen liittyviä määräyksiä on tarkennettu.

Uudessa laissa on nimenomainen säännös panostajalta edellytetystä käyttäytymisestä. Säännöksessä on lueteltu, millainen rikollinen tausta tai muu omaan tai toisen henkilön turvallisuuteen kohdistuva käyttäytyminen estää pätevyyskirjan myöntämisen.

Ennen pätevyyskirjan myöntämistä lupaviranomaisena toimivan Länsi- ja Sisä-Suomen AVIn työsuojelun vastuualueen on hankittava hakijasta turvallisuusselvityslain tarkoittama suppeamuotoinen turvallisuusselvitys. Vaihtoehtoisesti hakijan on toimitettava itsestään turvallisuusselvitystodistus.

Voimassa viisi vuotta

Myönnetyt pätevyyskirjat ja niiden haltijat tallennetaan lupaviranomaisen ylläpitämään rekisteriin.

Lupaviranomainen voi peruuttaa pätevyyskirjan, jos panostaja ei enää täytä myöntämisen edellytyksiä tai jos henkilö rikkoo olennaisesti työturvallisuuslakia. Lisäksi kiireellisissä tapauksissa pätevyyskirja voidaan välittömästi peruuttaa väliaikaisesti.

”Se, että lainsäädännössä on nyt kuvattu asiat tarkemmin, pitäisi helpottaa lainsäädännön soveltamista niin hakijoiden kuin viranomaisten näkökulmasta. Pätevyyskirjan uusimisella viiden vuoden välein taas tavoitellaan sitä, että työtä tekisivät vain ne henkilöt, joilla on ajantasainen ammattitaito”, perustelee johtaja Antti Janas ministeriön työsuojeluosastolta.

Yrityksille aiheutuu kuluja pätevyyskirjan myöntämismaksuista, kirjan uusimisesta aiemman kymmenen vuoden sijasta viiden vuoden välein, päivän kestävän kertauskurssin maksuista sekä henkilön töistä poissaolosta.

Teksti Risto Pesonen, kuva Shutterstock

The post Panostajien pätevyysselvitys tiukentuu appeared first on Rakennustaito.fi.

KATARIINA SOURI

Asun Sipoossa keskellä metsä- ja peltomaisemaa. Tonttini rajalta alkaa suurehko metsäalue, jonne olen tallannut kaksi kilometriä pitkän polun. Maasto on vaihtelevaa: synkkiä siimeksiä, valoisia aukioita, jyrkkiä kalliorinteitä ja upottavaa kosteikkoa. Lenkkipolun loppupäässä, loivan kalliorinteen päältä avautuu kaunis näkymä.

Pysähdyn päivittäin kallion laelle hiljentymään. Jostain syystä koiratkin malttavat rauhoittua, ja jatkuva höseltäminen lakkaa.

Huohotan ensin hengästyneenä lenkin jäljiltä ja katselen, miltä latvustojen yllä lepäävä taivas näyttää. Mihin muotoon pilvet piirtyvät, kuinka selkäni takaa idästä suuntautuva valo lankeaa. Vähitellen hengitykseni tasaantuu, ja hiljaisuus laskeutuu maiseman ylle.

Kuuntelen luontoa, lintujen viserrystä ja tuulen huminaa. Joskus koira haukahtelee jossain. Tuulen suunnasta riippuen saatan kuulla etäältä moottoritien kohinaa. Toisinaan rauhaani häiritsevät metsätyökoneet ja moottorisahat, rysähtäen kuolemaan kaatuvat puut. Metsästysaikaan saatan kuulla ajomiesten huutelua, kiväärin pauketta. Se tuntuu erityisen ikävältä, metsästäjät kun ampuvat hirvi- ja peurakavereita, joita olen kohdannut metsässä tarpoessani. Mutta yleensä äänimaailma on levollisen hienovaraista.

Kun hengitykseni on tasaantunut, suljen silmäni, ja vähitellen kaikki äänet sulautuvat sisäiseen hiljaisuuteen. Saavutan hetkeksi täydellisen rauhan.

Kun muutaman minuutin päästä avaan silmäni, näyttää maisema muuttuneen. Ei kauniimmaksi, mutta merkityksellisemmäksi. Se, minkä olen nähnyt aiemmin arkisena ja tavanomaisena, muuttuu monikerroksiseksi ja selittämättömällä tavalla ihmeelliseksi.

Erään kerran huolten keskellä syntyi ajatus pysyvyydestä: tämä kallioinen paikka tässä, tämä kohta planeetallamme, on ollut olemassa viisi miljardia vuotta. Maisema on epäilemättä muuttunut melkoisesti, mutta paikka kallion laella edustaa ensisijaisesti pysyvyyttä.

Luonnon koskemattomuus tuo tunteen ikiaikaisuudesta. Tämä on ”aina” ollut ja tulee ”aina” olemaan. Tämä maisema ei ole riippuvainen arjen huolista eikä maailman murheistakaan. Kun seison siinä kallionlaella, elän vain käsillä olevaa hetkeä, ja siinä hetkessä kaikki on hyvin.

Sama ikiaikaisuuden kokemus saattaa vallata mielen, kun katselemme jotain todella vanhaa ja vaikuttavaa rakennelmaa. Mieleen livahtaa väistämättä myös ajatus ajallisuudesta, jonkin alkamisesta ja loppumisesta. Ainakin itse ryhdyn miettimään kuolemaa, ihmisiä jotka ovat monumentit rakentaneet, ja lukemattomia historian kerrosten alle jääneitä ihmisiä, joiden elämään ne ovat vaikuttaneet.

Siellä missä ihminen ryhtyy muokkaamaan merkityksellisesti maisemaa – rakentamaan mahtavia pyhättöjä, palvontapaikkoja, monumentteja tai muureja – ihminen omaa mahtavuuttaan ilmentäessään tuleekin samalla alleviivanneeksi omaa pienuuttaan, aikaan sidottua haurauttaan ja kaiken hetkellisyyttä. Vain koskematon luonto voi viedä meidät ikuisuuden äärelle, sinne missä ihmisenä oleminen sulautuu osaksi kaikkeutta.

Katariina Souri (ent. Kata Kärkkäinen) on kirjailija ja kuvantekijä, joka asuu ja työskentelee Sipoossa.

The post Ikuisuus appeared first on Rakennustaito.fi.

Asunto Oy Helsingin Viuhka palkitaan vuoden 2016 betonirakenteena vaativasta ja innovatiivisesta arkkitehti- ja rakennesuunnittelusta sekä laadukkaasta toteutuksesta. Tornimainen asuinkerrostalo on näyttävä maamerkki Vuosaareen saavuttaessa. Osaavalla betonin käytöllä ja kaikkien osapuolten toimivalla yhteistyöllä on aikaansaatu rakennusteknisesti onnistunut ja ilmeikäs arkkitehtoninen kokonaisuus. Suunnitteluyhteistyön tuloksena on syntynyt myös uusia betonirakenteisia tuote- ja toteutusinnovaatioita.

Asunto Oy Helsingin Viuhkan suun­nittelu on tehty tietomallintamalla sekä pitkälle esivalmistettuja rakennusosia hyödyntämällä. Betonia on käytetty monipuolisesti. Materiaalin mahdollisuudet tulevat esiin niin rakenteissa kuin julkisivuissa.

Rakennuksessa on esivalmistettu runkorakenne. Välipohjat on tehty esijännitetyistä, tavanomaista leveämmistä massiivivälipohjalaatoista. Tällä tuotekehityksellä on nopeutettu työmaalla tapahtuvaa elementtiasennusta. Valmiissa, äänen eristystä painottavassa ja mittatarkassa rakenteessa on saatu vähemmän sisätiloissa näkyviä elementtisaumoja.

Välipohjien tekniikkalaattoihin on asennettu valmiiksi putki – ja viemäröintitekniikka. Raken­nuksen talotekniikan pystynousut on sijoitettu tekniikkaseiniin, jotka ovat samalla osa rakennuksen kantavaa ja jäykistävää runkorakennetta. Talotekniikan integroinnilla runkorakenteeseen on saatu vähennettyä työmaan tahdistavia työvai­heita.

Rakennushankkeessa on kehitetty uusi parvekeratkaisu: ”noppaparveke”, joka valetaan valkobe­tonista yhtenä kappaleena. Parvekkeen vesieristykset, vedenpoistoputket ja pellitykset asennetaan elementtitehtaalla valmiiksi. Rakenteellisesti parveke toimii ulokeparvekkeen tavoin. Parvekemalli on otettu käyttöön nyt muissakin kohteissa.

Betonielementtitalon sandwich-ulkoseinien pinnoissa on käytetty sileää valkobetonia, graafista betonia ja maalattua pintaa. Katujulkisivujen noppaparvekkeet elävöittävät katumaisemaa ja erilaiset pintastruktuurit heijastavat valoa ja varjoja kiinnostavalla tavalla.

Asunto Oy Viuhka sijaitsee ahtaalla tontilla Vuosaaressa, Rastilan metroaseman vieressä. Se sopeutuu ja samalla uudistaa hyvin ympäristöään. Voittanut kohde on esimerkki siitä kunnianhimosta, jossa säädellyn vuokra- asuntotuotantokohteen puitteissa on kokonaisvaltaisesti kehitetty uutta ja innovatiivista asuntoarkkitehtuuria ammattitaitoisen rakennuttajan tuella. Se on osoitus ammattitaitoisesta rakennuttamisesta, suunnittelusta ja toteutuksesta, jossa hankkeen kaikki osapuolet ovat tehneet rakentavaa yhteistyötä.

Suunnittelusta ja toteutuksesta palkitaan:

• Rakennuttaja: VVO-Yhtymä Oyj, Rakennuttamisyksikkö
• Arkkitehtisuunnittelu: Arkkitehtitoimisto Konkret Oy
• Rakennesuunnittellu: Sweco Rakennetekniikka Oy
• Pääurakoitsija: Fira Oy
• Betonielementtitoimittajat: Parma Oy ja Betonimestarit Oy

Vuoden Betonirakenne 2016 – Kunniamaininta:
Roihuvuoren ala-asteen koulun peruskorjaus, Helsinki

Betoniarkkitehtuuristaan tunnettu Roihuvuoren ala-asteen koulu on valmistunut vuonna 1967. Huonokuntoinen koulurakennus on peruskorjattu rakennuksen kulttuurihistorialliset ja arkkitehtoniset arvot säilyttäen.

Vuoden Betonirakenne 2016 kunniamaininta myönnetään aikakautensa betoniarkkitehtuurin näyttävimpiin kuuluneeseen, lähes puretuksi määrätyn koulurakennuksen yhtä aikaa hienovaraisesta ja nykyajan tekniset vaatimukset täyttävästä kunnianhimoisesta peruskorjauksen suunnittelusta ja toteutuksesta, jossa betoni on näyttävästi esillä.

Peruskorjauksen tavoitteena on ollut säilyttää ja osin palauttaa arkkitehti Aarno Ruusuvuoren pelkistetty arkkitehtuuri viime vuosikymmenien aikana tapahtuneiden muutosten ja käytön jälkeen. Uusien vaatimusten mukaiset tilat ja rakenteet on sovitettu rakennukseen siten, että ne sopeutuvat talon ainutlaatuiseen arkkitehtuuriin.

Vanhat rakenteet, joiden kunnostaminen oli tarkoituksenmukaista ja mahdollista on säilytetty. Rakennuksen teknisesti huonossa kunnossa olleet julkisivut uusittiin lähes kauttaaltaan. Julkisivut yksityiskohtineen suunniteltiin alkuperäisiä noudattaen, mutta samalla julkisivujen energiataloudellisuutta ja teknistä kestävyyttä parantaen. Sisätilojen seinien ja kattojen paljaat betonipinnat sekä yläikkunalliset tilat ovat vaatineet suunnittelulta erityistä luovuutta, koska uudelle talotekniikalle oli kehitettävä järjestelmät ja löydettävä riittävät asennustilat.

Vaativa korjaus on toteutettu taitavasti. Ruusuvuoren arkkitehtuurin puhdaspiirteisyys ja selkeys on säilytetty. Betonityö on edelleen oleellisessa osassa niin rakennuksen sisä- kuin ulkotiloissa. Rakennuksen ulkopuolen uusitut betonipinnat liittyvät luontevasti sisäosien säilytettyihin vanhoihin betonipintoihin.

Julkisivujen detaljoinnissa ja värisävyissä on löydetty ja toteutettu arkkitehdin ja elementtivalmistajan kanssa alkuperäistä arkkitehtuuria noudattavat taidokkaat yksityiskohdat tämän päivän valmistustekniikkaa käyttämällä. Maalaamattomien betonipintojen kontrastina on hienopiirteistä detaljointia sekä taiteilija Anitra Lucanderin suunnittelema väritys.

Suunnittelijoiden kekseliäisyydellä, perehtyneisyydellä ja taidolla on saavutettu lopputulos, jossa toteutettu peruskorjaus ei muuta tai tuo uusia elementtejä autenttiseen arkkitehtuuriin. Työ on osoitus myös rakennuttajien ja paikallisen asukaskunnan peräänantamattomuudesta ja kannustuksesta viedä vaativa hanke loppuun.

Suunnittelusta ja toteutuksesta palkitaan:

• Tilaaja/Rakennuttaja: Helsingin kaupungin kiinteistövirasto, tilakeskus
• Rakennuttaminen:  HKR-rakennuttaja
• Arkkitehtisuunnittelu: Jeskanen-Repo-Teränne Arkkitehdit Oy
• Rakennesuunnittelu: Insinööritoimisto Pontek Oy
• Betonielementit: Ämmän Betoni Oy

Vuoden Betonirakenne -kilpailu on järjestetty vuodesta 1970 lähtien ja siihen osallistui tänä vuonna 6 ehdotusta. Palkinto annetaan vuosittaisen kilpailun perusteella rakennuskohteelle, joka parhaiten edustaa suomalaista betonirakentamista. Kilpailun tarkoituksena on tehdä tunnetuksi ja edistää suomalaista betoniarkkitehtuuria, -tekniikkaa ja -rakentamista. Kilpailun järjesti Betoniteollisuus ry.

Vuoden Betonirakenne 2016 -kilpailun tuomariston puheenjohtajana toimi toimitusjohtaja Pertti Halonen, Betoniteollisuus ry:n edustajana ja jäseninä Suomen Arkkitehtiliitto SAFA:n nimeämänä arkkitehti Markku Puumala, rakennusarkkitehti Asko Eerola Rakennusinsinöörit ja -arkkitehdit RIA:n edustajana, professori Jari Puttonen Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL:n nimeämänä, tekn.tri., toim.joht. Tarja Merikallio Suomen Betoniyhdistys ry:n edustajana ja kutsuttuna median edustajana toimittaja Lari Malmberg Helsingin Sanomista. Tuomariston sihteereinä toimivat arkkitehti SAFA, päätoimittaja Maritta Koivisto Betoni-lehdestä sekä tekn.tri., toim.joht. Jussi Mattila Betoniteollisuus ry:stä.

Lisätietoja ja tiedotteet:

Betoniteollisuus ry: Maritta Koivisto, gsm 040-9003577 tai maritta.koivisto@betoni.com
http://betoni.com/tapahtumat-ja-koulutukset/vuoden-betonirakenne/

Kuvia voittaja- sekä kunniamainintakohteesta tämän viestin liitteenä sekä osoitteessa:
http://betoni.com/medialle/kuvapankki/betonipaivat-ja-nayttely/vuoden-betonirakenne/

Vuoden Betonirakenne 2016 tuomaristo

Puheenjohtaja:                

• Toimitusjohtaja Pertti Halonen, Betoniteollisuus ry

Jäsenet:

• arkkitehti SAFA Markku Puumala, Suomen Arkkitehtiliitto SAFA
• rakennusarkkitehti RIA Asko Eerola, Rakennusinsinöörit ja -arkkitehdit RIA
• professori Jari Puttonen, Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL
• tekn.tri, toim.joht. Tarja Merikallio, Suomen Betoniyhdistys ry
• toimittaja Lari Malmberg, Helsingin Sanomat

Sihteerit:

• arkkitehti SAFA Maritta Koivisto, Betoniteollisuus ry, Betoni-lehti
• tekn.tri, toim.joht. Jussi Mattila, Betoniteollisuus ry

Vuoden Betonirakenne 2016 ehdokkaat (6 kpl) 

Ehdokkaat käsittelyjärjestyksessä:

• Löyly- sauna ja ravintola, Hernesaari, Helsinki – Avanto arkkitehdit Oy
• Roihuvuoren ala-asteen koulun peruskorjaus, Helsinki – Jeskanen-Repo-Teränne Arkkitehdit Oy
• Tapiolan koulun peruskorjaus ja laajennus, Espoo – Siren Arkkitehdit Oy
• Tampereen rantatunneli ja betonitaide – A-insinöörit ja taiteilijat
• Asunto Oy Helsingin Viuhka, Vuosaari, Helsinki – Konkret Oy
• Auroran koulu, Lippajärvi, Espoo – Auer & Sandås Arkkitehdit Oy

Betoniteollisuus ry on suomalaisen betoniteollisuuden kattojärjestö. Sen 47 jäsenyritystä valmistavat betonisia rakennustuotteita kuten betonielementtejä, valmisbetonia, harkkoja, päällystekiviä, betoniputkia ja kattotiiliä. Betoniteollisuus ry on osa Rakennustuoteteollisuus RTT ry:tä.

The post Vuoden Betonirakenne 2016: Asunto Oy Helsingin Viuhka, Helsinki appeared first on Rakennustaito.fi.

Suomen ilmeisesti vanhin hirsirakennus, jossa piispa Henrikin kerrotaan saarnanneen, painuu epätasaisesti kohti Kokemäenjokea. Tiilirakenteisen kappelin ja sen sisään 1850-luvulla sijoitetun hirsikehikon kallistuma on kasvanut vuosi vuodelta.

Kokemäenjoki on Suomen vanhimpia asuttuja alueita. Keskiaikainen Teljan kauppapaikka oli olemassa jo 1150-luvulla, jolloin legendan mukaan Ruotsista saapunut piispa Henrik saapui sinne saarnamatkalle. Henrikin myös tiettävästi yöpyi samalla paikalla – vähän ennen kuin joutui talonpoika Lallin surmaamaksi Köyliönjärven jäällä.

Henrikin saarnahuoneen hirsille tehdyn ajanmääritystutkimuksen perusteella vanhimmat niistä ovat 1400-luvulta ja uusimmat 1700-luvulta. Rakennetta voi perimätiedon nojalla kuitenkin pitää vielä vanhempana, ja ilmeisesti muoto on hirsiä uusittaessa säilynyt koko ajan samana.

1940-luvulla joen uoman virtausolot muuttuivat. Siihen asti tulvat olivat haitanneet maanviljelijöiden elämää, mutta tilanne parani, kun Kolsin voimalaitos valmistui ja uoma muuttui kahden voimalaitoksen välillä patoaltaaksi. Samalla rantaviiva siirtyi Henrikin saarnahuoneen ja sen suojaksi 1850-luvulla rakennetun tiilikappelin välittömään läheisyyteen.

Kallistuma muuttunut vaaralliseksi

1970-luvulla Kokemäen seurakunta tilasi Pohjavahvistus Oy:ltä selvityksen kappelin perustusten tilasta. Kappelin ympärille kaivettujen koekuoppien avulla selvisi, että soran ja kivenlohkareiden joukkoon oli sekoittunut routivaa maa-ainesta, mikä oli johtanut rakenteen epätasaiseen painumiseen ja kallistumiseen.

Vuonna 2009 Museovirasto teetti Geopalvelu Oy:llä lisäselvityksen, jonka tavoitteena oli löytää keinot painumien pysäyttämiseen. Selvitys suositteli ratkaisua, jonka mukaisesti kappelille rakennettaisiin uudet perustukset, mieluiten paalutusta hyödyntäen.

Varojen puutteessa näitä uusia perustuksia ei tuolloin rakennettu. Sittemmin Museoviraston hallinnoima ja hiljattain Senaatti-kiinteistöjen omistukseen siirtynyt tiilikappeli saarnahuoneineen on kallistunut lisää, noin millimetrin vuodessa.

Tukea penkereestä

Geoteknisen suunnitelmasta vastaava Mauri Kulman A-Insinöörit Oy:stä kertoo, että uoma jyrkkenee hitaasti koko ajan, koska virtaava vesi syövyttää luiskaa uoman ulkoreunasta.

”Toisin sanoen penkereen vakavuus heikkenee. Penkereen saa stabiilimmaksi, kun siihen rakennetaan eroosiosuojana toimiva vastapenger louheesta”, Kulman perustelee.

Hankkeen rakennuttajakonsultiksi valittu Ville Varjo Turkoosi 11 Oy:stä arvioi, että penkereen vahvistusta tarvitaan noin 50–70 metrin matkalle. Vahvistusta tehdään nyt valtion omistamalla maa-alueella.

”Jos ELY-keskukselta tulee lupa hankkeeseen, pyydämme urakkatarjoukset jo alkuvuodesta niin, että työt päästäisiin aloittamaan keväällä”, sanoo hankkeen rakennuttajapäällikkö Sami Bruck Senaatti-kiinteistöistä.

Teksti ja kuvat Vesa Tompuri

The post Piispan saarnahuone kallistuu Kokemäenjokeen appeared first on Rakennustaito.fi.

Helsingin Pasilaan nouseva Tripla on Suomen suurin työmaa. Ramirent ohjaa sen tavaravirtoja vuosien kokemuksella ja kotimaisella NPL-ohjelmistolla.

Ramirentin projektipäällikkö Marko Hiltunen manaa harmaana maanantaiaamuna liikennettä, joka on ollut jälleen kerran jumissa Helsingin sisääntuloteillä. Ruuhkan kruunasi tiellä poikittain ollut rekka, joka aiheutti kilometrien pituisen matelevan jonon ja monille myöhästymisen töistä.

Suomen suurimmalla työmaalla Pasilan Triplassa ei kuitenkaan myöhästellä. Sen takaa tarkoin suunniteltu ja sujuvasti soljuva työmaalogistiikka. Tavoite on kirkas: uusi Pasilan asema, loistelias kauppakeskus, asunnot 3 000 asukkaalle, hotelli ja modernit toimistotilat valmistuvat tarkasti aikataulun mukaan.

Ammattilaiset kehiin

Kierros työmaalla avaa kävijän silmät. Laajalla alueella on kolme ajoporttia, kymmenkunta purkupaikkaa ja kymmeniä varastoalueita. ”Purkupaikat ja varastointialueet siirtyvät sitä mukaa kuin työmaa etenee. Tilanne elää jatkuvasti”, Hiltunen kertoo.

Kakkosportin tulee paikallavaluvaiheessa työmaan pohjoispuolen betoniautot sekä betonielementtejä ja raudoitteita, joita ylväästi liikkuvat puominosturit siirtävät asennuskohteisiin.

”Logistisesti työmaa alkaa toimia täydellä teholla maaliskuussa 2017, jolloin aletaan tehdä pysäköintilaitoksen sisätöitä. Tavaraa tulee silloin 24/7.”

Kolmosportilla on puolen päivän aikaa hiljaista, koska suurin osa tavaroista on tullut aamutuimaan. Betonikuormia ajetaan sen portin kautta, missä valutöitä tehdään.

”Betonia tulee holvivalupäivinä parhaimmillaan 150 kuormaa päivässä, kun toimimme kolmessa vuorossa. Elementtikuormat ovat toinen isompi tavaraerä runkovaiheessa.”

Logistiikkajärjestelmän käyttöönottoon tarvitaan paljon yhteistyötä, sillä ulkoisen logistiikkaoperaattorin käyttö on monille osapuolille uusi asia.

”YIT:lle ja meille tämä on ensimmäinen ja todella iso hanke, jossa on paljon harjoiteltavaa ja sisäänajoa”, Hiltunen sanoo.

Työmaan rekisterissä on 480 yritystä. Aktiivisten yritysten määrä vaihtelee projektin eri vaiheissa muutamasta kymmenestä yli sataan. Ei ihme, että Triplan pääurakoitsija päätti hankkia ammattiapua työmaalogistiikkaan.

”Päädyimme ulkoisen logistiikkakumppaniin hankkeen koon vuoksi ja siksi, ettei meillä ole logistiikan erikoisosaamista. Valtava tavaramäärä ja purkupaikkojen niukkuus asettavat kovat vaatimukset”, YIT:n Triplan työmaasta vastaava tuotantojohtaja Pekka Luukkonen sanoo.

Tarkkuutta ja joustoa

YIT edellyttää, että kaikki tavaratoimittajat käyttävät NPL-nimistä logistiikanhallintajärjestelmää. Sitä käyttää työmaalla lisäksi Ramirentin väki, noin sata YIT:n työnjohtajaa sekä aliurakoitsijoiden logistiikkavastaavat.

”Logistiikkajärjestelmällä hallitaan koko työmaan liikennemääriä ja tavaravirtoja. Se tehostaa ja tuo ryhtiä sekä meidän omaan että alihankkijoiden toimintaan. Järjestelyjen ansiosta työmaasta on myös mahdollisimman vähän häiriötä Pasilan alueelle. Tähän päästään muun muassa sillä, että liikennettä hajautetaan ruuhka-aikojen ulkopuolelle”, Luukkonen sanoo.

Tietojärjestelmän avulla hallittu logistiikkapalvelu ei ole uusi keksintö. Suomalainen Evianet on kehittänyt jo yli sadalla työmaalla käytettyä NPL-tietojärjestelmää toistakymmentä vuotta. Ensimmäisen kerran se nähtiin Kampin kauppakeskuksen työmaalla 2004–2007.

”Järjestelmän juju on, että varausajoista pidetään kiinni: jos olet varannut purkupaikka ykkösen kello yhdeksän, siellä pitää olla silloin. Jos et ole, menetät purkuajan ja sinun pitää varata uusi aika. Järjestelmä luo ryhtiä koko työmaan toiminnalle, kun kaikki noudattavat yhdessä sovittuja sääntöjä”, Hiltunen sanoo.

Liian tiukkaa kuria työmaalla ei kuitenkaan noudateta, vaan logistiikka joustaa tarvittaessa.

”Tärkeintä on, että työt etenevät suunnitellusti. Emme tarraudu siihen, että logistiikkajärjestelmän ajoista pidetään kiinni”, Hiltunen pehmentää.

Paletti kasassa

Ramirentin organisoiman logistiikkapalvelun ansiosta betonielementtien toimittaja Suutarisen betonituotteen logistiikkavastaava ja elementtejä asentavan urakoitsijan työnjohtaja näkevät NPL-sovelluksesta, mitä tavaraa, milloin ja millekin purkupaikalle on tulossa.

”Sovimme purkuajan ja -paikan ensin puhelimitse ja sen jälkeen varaamme ne järjestelmästä. Isolla työmaalla tällainen järjestelmä pitää tavarantoimituspaletin hyvin kasassa”, Suutarisen betonituotteen tehdaspäällikkö Juho Suutarinen sanoo.

Suutarinen varaa sovelluksesta puominosturiaikaa lastin purkuun ja purkua avustavat työntekijät. Suutarisen betonituote toimittaa työmaalle satoja kuormia parin seuraavan vuoden aikana, joten aikataulutettavaa riittää.

Logistiikkajärjestelmä kehittyy koko ajan sitä mukaa, kun siitä saadaan kokemuksia ja eri toimijat tulevat siihen mukaan.

”Alkukankeuksien jälkeen järjestelmä toimii nyt oikein mallikkaasti”, Suutarinen sanoo.

Varastointi minimiin

Ennen töiden aloittamista kaikki urakoitsijat käyvät Ramirentin logistiikkakoordinaattorin kanssa läpi työmaan logistiikan pelisäännöt.

”Isot toimijat tietävät tarkoin, paljonko heidän tekijänsä saavat viikossa valmista ja paljonko he tarvitsevat tavaraa. Tavaraa ei kannata tuoda ennakkoon yhtään enempää kuin on tarvis. Kuljetukset eivät ole ongelma, sillä tavaratoimittajat kuljettavat tämän kokoiselle työmaalle tavaraa hyvin joustavasti”, Hiltunen sanoo.

Urakoitsijat eivät kokemuksista viisastuneina ota tavaroita ennakkoon, vaan pyrkivät kaikin tavoin optimoimaan tavaralogistiikan. Ongelmia syntyy, jos työvaiheet viivästyvät ja tavarat on jo tuotu työmaalle.

”Jos tavara joutuu seisomaan kauan työmaalla, se joutuu helposti hukkaan tai on pahimmillaan käyttökelvotonta, kun sitä tarvitaan”, Ramirentin logistiikkakoordinaattori Olli Korpela sanoo.

Korpela on vastannut lukuisten työmaiden logistiikkapalveluita jo vuodesta 2010. Kokemusta on kertynyt muun muassa Ruotsalaisen Teatterin, Musiikkitalon, OP:n pääkonttorin ja HUSin alueen useista projekteista. Logistiikan erityiskoulutusta hän ei ole saanut, eikä sellaista ole tarjollakaan, vaan työ on opettanut tekijäänsä.

”Haastavinta tässä projektissa on se, että alue on monenlaisen liikenteen solmukohta. Työn aikana pitää huomioida työmaa-ajojen lisäksi rataliikenne, alueen ympärillä olevien katujen liikennejärjestelyt sekä kevyen liikenteen ohjaaminen uusille väylille”, Korpela sanoo.

Hyvin suunniteltu

Ennen työmaan avaamista sen logistiikan järjestelystä tehtiin työmaasuunnitelma, jossa määritellään muun muassa purku- ja varastointipaikat sekä kulkutiet työmaan eri vaiheissa.

”Ensi syyskuussa, kun meillä on täällä neljä työmaata yhtä aikaa käynnissä, kuormia tulee 100–180 päivässä. Siinä vaiheessa suurin osa tavarasta pitää toimittaa suoraan asennettaviksi, sillä purku- ja varastoalueet eivät silloin riitä tavaran pitkään varastointiin”, Marko Hiltunen sanoo.

Tarkennettu logistiikkasuunnitelma tehdään puoli vuotta eteenpäin. Sen lisäksi asioita käydään läpi päivittäin ja viikoittain.

”Logistiikan suunnittelun myötä osallistumme tiiviisti työmaan eri työvaiheiden suunnitteluun. Joka viikko istumme urakoitsijoiden kanssa alas, käymme läpi seuraavan viikon varastointi- ja logistiikkatarpeet ja viemme ne työmaasuunnitelmaan”, Hiltunen kertoo.

Työmaaparakin toisessa kerroksessa mallintaja Juuli Sildin suurella ruudulla risteilee työmaan pohjapiirroksen päällä valtava määrä erivärisiä viivoja.

”Kun työmaa muuttuu, pitää jatkuvasti suunnitella uusia reittejä sekä työmaan ulkopuolella että sen sisäpuolella”, Sild sanoo.

Tavaroiden varastointi helpottuu huomattavasti, kun Triplan pysäköintilaitos valmistuu kesällä 2017. Sinne voidaan varastoida muun muassa pääosa työmaan lvi-tarvikkeista.

”Logistiikan tärkeimmät tehtävät ovat tälläkin työmaalla, että tavara liikkuu oikeaan aikaan oikeaan paikkaan ja että paikat pysyvät täällä siisteinä ja turvallisina”, Hiltunen summaa.

Miljardiprojekti

Tripla on kolmen korttelin kokonaisuus, johon kuuluu Pasilan uusi asema, kauppakeskus, asuntoja, hotelleja, toimistoja ja viisikerroksinen pysäköintilaitos. Eri osat valmistuvat vaiheittain vuosina 2019–2022. Triplan työmaa vastaa pinta-alaltaan viittäkymmentä jalkapallokenttää. Rakennukset tulevat olemaan tilavuudeltaan kymmenen eduskuntatalon verran, ja niiden kokonaispinta-ala on noin 183 000 kerrosneliötä. Hankkeen budjetti on noin miljardi euroa.

Tripla koostuu useista työmaista: Pasilan asemasta, uusista teistä eli Firdonkadusta ja Veturitiestä, metroasemavarauksesta, viisikerroksisesta pysäköintilaitoksesta, viisikerroksisesta kauppakeskus Mall of Triplasta, hotellirakennuksesta, kahdesta asuinrakennuksesta, kolmesta toimistotalosta sekä silloista ja muusta infrarakentamisesta.

Kaikki samalta luukulta

Ramirent vastaa Triplan työmaalogistiikan lisäksi sen perinteiseen osaamiseen kuuluvista konevuokrauspalveluista iskuporakoneista järeisiin nostimiin. Ramirent huolehtii työmaan sisäisen ja sitä sivuavan liikenteen sujuvuudesta, vastaa kemikaalihallinnasta sekä vuokraa ja kouluttaa työmaalla tarvittavaa logistiikkahenkilöstöä.

Ramirentillä on työmaalla parisenkymmentä logistiikkatyöntekijää. Heidän työnsä kattaa tavaran vastanoton, liikenteenohjauksen ja liikennejärjestelyt, puominosturin alamiestyöt, logistiikan suunnittelun sekä logistiikkajärjestelmän ylläpidon.

Teksti Jukka Nortio, kuvat Atte Lakinnoro ja Juuso Paloniemi

The post Triplan kuormien kellottajat appeared first on Rakennustaito.fi.

Metsä Groupin biotuotetehtaan rakentaminen Äänekoskella vaikuttaa myös hankkeeseen liittyvien tie- ja ratatyömaiden aikatauluihin. Liikennevirasto parantaa Äänekosken rata- ja tieyhteyksiä yhteensä 158 miljoonalla eurolla. Kaiken pitää olla valmiina vuoden 2017 lopussa.

Valtavan biotuotetehtaan käynnistymisen jälkeen tehtaalle tulee 240 tukkirekkaa vuorokaudessa. Kuljetuksien turvaamiseksi teiden parantamiseen satsataan 78 miljoonaa euroa. Siitä 65 miljoonaa menee valtatie 4:n laajentamiseen 11 kilometrin matkalta nelikaistaiseksi, keskikaiteelliseksi tieksi. Loput rahasta on varattu alemmalle tieverkolle ja liikenneturvallisuudelle Äänekosken taajamassa.

Talven hektisin työmaa on valtatien laajennus Huutomäen kohdalla sekä siihen liittyvän eritasoliittymän ja sillan rakentaminen noin 40 kilometrin päässä Jyväskylästä pohjoiseen.

Biotuotetehtaan rakennustyöt, sen vieressä toimiva vanha tehdas ja käynnissä olevat tieurakat näkyvät työmaan itäpuolelle rakennetun kiertotien liikenteessä. Päivittäiset liikennemäärät ovat 15 000 ajoneuvon luokkaa, josta raskaan liikenteen osuus on 20 prosenttia. Liikenneviraston projektipäällikkö Jarmo Niskasen mukaan työaikainen liikennejärjestely oli yhtenä kilpailutuksen kriteerinä.

”Tarjouksissa piti määritellä, kuinka monta kertaa liikennettä siirretään hankkeen aikana paikasta toiseen.”

Niskasen päähuolena on aikataulu. Omat mausteensa keitokseen tuo talvi. Pääurakoitsijana toimivan Graniittityö Kallio Oy:n työpäällikkö Markku Hokkanen kertoo, että pienempiä valuja pyritään välttämään.

”Lämmittäminen ja suojien rakentaminen nostaa kustannuksia 20 prosenttia sulan maan aikaan verrattuna. Aikataulullisesti välttämättömien anturoiden ja tukien valuja tehdään talviaikaan, mutta siltojen kannet ja kehät valetaan huhti–toukokuussa.”

3D-suunnittelu ja ST-urakka

Graniittityö Kallio rakentaa Äänekosken teitä ST- eli suunnittele ja toteuta -urakkana, jossa urakoitsija ohjaa suunnittelua ja teetättää rakennussuunnitelman. Hanke on täysin 3D-mallipohjainen, mikä oli jo tarjouskilpailun perusteena.

ST-urakassa tilaaja ei tarkasta suunnitelmia, vaan tuotevaatimuksissa on määritelty lopputuotteen laatu, ja toteutuskeinot on jätetty urakoitsijan innovoitaviksi. Esimerkkinä Hokkanen mainitsee massan käytön optimoinnin.

”Alueelta olisi pitänyt ajaa vajaat 100 000 kuutiota tavaraa ulos ja vastaavasti tuoda tilalle toisenlaista massaa. Keksimme ratkaisun, jossa massat käytetään tiealueen rajoissa”, Hokkanen kertoo.

Maaperä on osin vetelää pehmeikköä ja huomattavissa määrin kalliota, jota louhitaan noin 115 000 kiintokuutiota. Jatkokäyttöä varten kalliota murska- taan vajaat 60 000 kiintokuutiota, joista tulee 150 000 tonnia mursketta. Hankkeessa on kymmenen koneurakoitsijaa, joiden koneita möyrii työmaalla kolmisenkymmentä.

Putket hukassa

Keski-Suomen ELY-keskuksen teetättämässä tiesuunnittelussa hankkeen parametrit on lyöty lukkoon 95-prosenttisesti, lisä- ja muutostöille on jäänyt 5 prosenttia. Hokkanen epäilee, että jälkimmäisten määrä tuplaantuu.

Pohjatutkimuksissa on pyritty selvittämään kaikkien kolmansien osapuolten laitteiden, putkien ja kaapeleiden sijainti, mutta Äänekosken Energia ei pystynyt osoittamaan, missä sen vesijohto- ja viemäriputket kulkevat. Marraskuussa urakka-alueen ulkopuolella tapahtuneen vaurion yhteydessä jätevesi pääsi juomavesiputkeen, minkä seurauksena Äänekoskella puhkesi Suomen ensimmäinen ameba-epidemia.

Äänekosken Energian putket ovat riskitekijä myös jatkossa. Liikenneviraston Jarmo Niskasta huolestuttaa, että urakassa mallinnettujen maaperien määrät ovat tilaajaa sitovia.

”Jo nyt tiedetään, että kalliot ovat eri korossa kuin mitä urakoitsijalle on annettu.”

Markku Hokkasen mielestä aikataulu on tiukka mutta realistinen. Työvaiheet on mietitty hyvin tarkkaan.

Graniittityö Kalliolla on myös aluerakennusurakka Äänekosken biotuotetehtaan alueella. Siellä työt jatkuvat vielä ensi vuoden loppupuolelle. Tiehankkeen suurin osa on nelostien pohjoispuoli, jossa työt alkavat keväällä. 40 miljoonan euron arvoinen projekti tulee kilpailutukseen kevättalvella.

Radalla päivän töitä ei jätetä kesken

Toimiva rata on biotuotetehtaalle elinehto. Raaka-ainetta tulee Äänekoskelle 70 junavaunua, sellua kuljetetaan 40 junavaunullista vuorokaudessa Vuosaaren satamaan.

”Tänä päivänä liikennöi kuusi junaparia päivässä, tehtaan käynnistymisen jälkeen niiden määrä kaksinkertaistuu”, Liikenneviraston projektipäällikkö Mikko Heiskanen kertoo Äänekosken junaliikenteen tulevaisuudesta.

Liikennevirasto on 80 miljoonan euron ratahankkeen tilaaja, toteuttamisesta vastaa Liikenneviraston ja VR Trackin muodostama allianssi. Sen urakoiman Jyväskylän ja Äänekosken välisen 48 kilometriä pitkän rataosuuden valmiusaste on 67 prosenttia. Radan sähköistäminen ja rakenteiden parantaminen vähentävät ympäristöhaittoja ja kuljetuskustannuksia.

Talvi on keskeyttänyt ratatyöt, mutta lokakuussa alkaneet Vihtiälän alikulkusillan uusimistyöt jatkuvat. Samoin jatkuvat sähkötyöt 2,7 kilometriä pitkässä Kangasvuoren tunnelissa, joka on osuuden vaativin kohde. Kangasvuoren tunneli on Suomen ensimmäinen tunneli, jossa tärinää vaimennetaan 3–5 senttiä paksuilla neopreenilevyillä, jotka on liimattu ratapölkkyjen alle. Vihtiälän sillalla ja Kangasvuoren tunnelissa työt jatkuvat kesälle 2017.

Keväällä töiden pääpaino siirtyy Jyväskylän ja Tampereen välille, jossa parannetaan radan rakenteita ja turvalaitteita. Turvalaitetyöt Tampereen ja Oriveden välillä ovat jo käynnissä. Ykköskohteita ovat tunnelit. Kymmenestä pitkästä tunnelista hankkeeseen valitussa kolmessa heikkokuntoisimmassa keskitytään alus- ja päällysrakenteeseen.

VR Trackin projektipäällikkö Antti Korhonen uskoo, että talven pitkittyminen ei vaaranna aikatauluja, sillä tunnelin keskellä ei välttämättä ole koskaan pakkasta. Toisaalta liikennöidyssä tunnelissa ilmanvaihto ja kaasujen hallinta on vaativaa. Tunneliin ei mahdu samaan aikaan junan kanssa, joten on mentävä tietyssä järjestyksessä.

”Tunnelit on aikataulullisesti haastavin yhtälö, sillä ne vaativat liikenteen kuuden viikon totaalikatkoa. Kolmeen vuoroonkin aikataulutettuna se on ahdas”, Korhonen miettii.

Koko ratahankkeen arvosta Tampereen välin osuus on noin 15 miljoonaa euroa. Tunnelitöihin on saatu tammikuussa 10 miljoonan euron lisärahoitus.

Allianssin edut

Liikennevirasto toimii allianssissa tilaajana ja VR Track palveluntuottajana. Sekä Heiskanen että Korhonen kehuvat urakkamallin etuja. Allianssi mahdollistaa pitkien rakennusprosessien nopean eteenpäin viemisen. Avainsana on yhteistoiminta.

”Täällä on VR Trackin omaa työtä, tilaajan alihankintana tehdään sähköistys Ratatekin voimin, turvalaitemuutokset taas VR Trackilta alihankintana”, Heiskanen kertoo.

Allianssimalli antaa tilaa luovuudelle. Työn edetessä VR Track oivalsi, että aiemmin mahdottomana pidetty Jyväskylän ja Äänekosken osuuden tasoristeyksien turvallisuuden parantaminen onnistuu. Kun Suomen rautateille on tulossa uusi radioverkon ohjausjärjestelmä, VR Track vie kaapelit valmiiksi paikkoihin, joihin uusi järjestelmä asennetaan. Myöhemmin tehtynä kustannus olisi kuusinkertainen.

Logistiikkavirrat ovat massiivisia. Tampereen ja Äänekosken väliin menee noin 120 kilometriä kiskoja, 100 000 kappaletta ratapölkkyjä ja 230 000 tonnia sepeliä. Vanhat puupölkyt menevät energiaksi, kiskoista 60 prosenttia kunnostetaan.

Työmaalla on ollut päivittäin keskimäärin 200 työntekijää. Hankkeessa on mukana 200 alihankkijaa. Heiskanen korostaa, että kun työt tehdään liikenteen ehdoilla, tarkka työvaihesuunnittelu on jokapäiväistä.

”Meillä on joka päivä välitavoite. Kun aamulla on 600 metriä väylää auki, sen täytyy olla illalla läjässä. Ei auta itku markkinoilla, kun tavarajuna odottaa Jyväskylän ratapihassa”, Antti Korhonen hymähtää.

Isojen numeroiden työmaa

Rakenteilla oleva Metsä Fibren biotuotetehdas Äänekoskella on Suomen metsäteollisuuden kaikkien aikojen suurin investointi. Viime vuoden toukokuussa alkanut yli miljardin euron arvoinen hanke on 40 hehtaarin kokoinen työmaa. Toteutustapa on jaettu osaurakka, jossa rakennuttajana ja toteuttajana on Metsä Fibre itse. Osaurakoita on satakunta.

Yhteensä hanke edellyttää 100 000 kuution valuja, 15 000 kappaletta betonielementtejä ja kantavia betoniholveja 80 000 neliötä. Tehtaan valmistuessa ensi syksyllä rakennusten bruttoala on 142 000 neliömetriä. Kokonaistilavuus 1,2 miljoonaa kuutiota vastaa 12 eduskuntataloa.

Tehdas tulee toimimaan täysin omalla polttoaineella. Se kykenee tuottamaan kaiken lämmön ja höyryn, mitä kaukolämpö ja integraatin muut tehtaat tarvitsevat. Sellun lisäksi tehdas tuottaa mäntyöljyä, tärpättiä, ligniinijalosteita, biosähköä ja puupolttoainetta.

Huutomäen eritasoliittymä, silta ja Vt4-laajennus

• Tilaaja: Liikennevirasto
• Pääurakoitsija: Graniittirakennus Kallio Oy
• Väyläsuunnittelu: Plaana Oy
• Siltasuunnittelu: Ponvia Oy
• Geosuunnittelu: Geo-Botnia Oy
• Valaistussuunnittelu ja toteutus: Dynniq Oy

Aliurakoitsijat:

• Mittaus: Mitta Oy
• Louhintatyöt: JM Louhinta Oy
• Murskaus: T. Maijala Oy
• Päällysteet: Lemminkäinen Infra Oy
• Ulkoa tuotavat kiviainekset: Keski-Suomen Kuljetus Oy
• Siltojen muotti-, varustelu- ja betonointityöt: Rakennuspalvelu Heikki Hiltunen Ky
• Porapaalutus: Styrud Boreal Oy
• Betoni: Laukaan Betoni Oy
• Raudoitus asennettuna: Celsa Steal Service Oy
• Alkanut: 19.9.2016
• Päättyy: 31.10.2018
• Arvo: 14 M€ (alv 0 %)

Jyväskylän ja äänekosken välinen rata

• Tilaaja: Liikennevirasto
• Palveluntuottaja: VR Track Oy
• Toteuttaja: Rata Allianssi (Liikennevirasto, VR Track)

VR Track Oy:n alihankinnat:

• Raidesepeli: Hämeen kuljetus Oy
• Kangasvuoren tunnelin louhinta, lujitus ja injektointi: KVL Tekniikka Oy
• Kangasvuoren tunnelin ruiskubetonointi: Pohjolan kalliotyö Oy ja Power Mining Oy
• Ruiskubetoni: Lujabetoni Oy
• Avolouhinnat: KVL-tekniikka Oy ja Louhinta Kääntä Oy
• Vihtiälän sillan kansi: Mestek Oy
• Vihtiälän sillan suunnittelu: Insinööritoimisto Suunnittelukide Oy
• Siltojen kaiteet ja kosketussuojaseinät: Kalajoen teräs Oy
• Turvalaitetekniikka: Mipro Oy ja Siemens Oy

Liikenneviraston alihankinnat:

• Sähköratatyöt: Ratatek Oy
• Pölkyt: Parma Rail ja Lujabetoni
• Kiskot: British Steel France Rail SAS
• Keskeisiä konsultteja: Sweco PM, Vison Alliance Partners Oy ja KPMG Oy AB
• Hankkeen arvo: 80 M€ + 10 M€
• Alkanut: Marraskuussa 2015
• Päättyy: Syksyllä 2017

Teksti Santeri Pakkanen, kuvat Petri Blomqvist

The post Uutta infraa jättitehtaalle appeared first on Rakennustaito.fi.

Puutteellisella ymmärryksellä isoja vahinkoja

Vanhaa korjatessa täytyy olla ymmärrystä kosteuden käyttäytymisestä talon rakenteissa. Osaamattomasti tehdyt muutokset voivat aiheuttaa isoja vahinkoja.

Asuntokaupan riidoissa, joissa on kyse 1940–1950-lukujen omakotitaloissa, esiintyy samankaltaisia riskirakenteita. Yleisimpiä ovat kellareihin, maanvaraisiin alapohjiin, ulkoseiniin, märkätiloihin ja yläpohjaan sekä ullakkotilaan liittyvät ongelmat.

Betonirakenteisten kellarikerrosten sisäpuolinen lämpöeristäminen on yleistä, mutta silloin seinärakenne ei toimi kosteusteknisesti oikealla tavalla. Usein seurauksena on, että seinän eristekerros on mikrobivaurioitunut eli homeessa.

Maanvaraisten lattioiden päällä on usein sahanpurueriste ja ponttilautalattia. Jos maanvaraisen betonilaatan alla ei ole lämpöeristystä, siirtyy maaperän kosteus betonilaattaan ja siitä eristekerroksen alaosaan (kuva 1). Maaperästä nousevaa kosteutta rakenteisiin ei ymmärretä, ja rakennetta pidetään turvallisena ja oikein toimivana. Kyseinen rakenne on yksi suurimmista sisäilman ongelmien aiheuttajista.

Tuulettuvassa alapohjassa, rossipohjassa, on usein riittämätön tuuletus. Perinteinen tuuletus tämän tyypin taloissa on sokkelin keskivaiheilla oleva tuuletusluukku. Silloin nurkkakatveet jäävät tuulettumatta ja alapohjan rakenteet sattavat lahota. Pahimmat riskit nurkkakatvealueilla ovat niissä alapohjissa, jossa alapohjan maanpinta on alempana ympäröivää maanpintaa (kuva 2).

Kuntotutkimuksissa on tullut esille purueristeisen seinän kosteus- ja mikrobivauriot talon pohjois- ja itäsivuilla seinän alaosien eristeissä. Jos talon verhouksen tuuletusrako on pieni tai sitä ei ole ollenkaan, lisääntyy seinän kosteus, eikä se pääse poistumaan rakenteesta. Etelä- ja länsisivuilla auringon säteily on suurempaa ja kuivattava vaikutus parempi kuin pohjois- ja itäsivuilla (kuva 3).

Tarkkana lisäeristeen kanssa

Talojen remonttien yhteydessä saatetaan yläpohjaan lisätä lämmöneristettä. Eristeinä käytetään muun muassa mineraalivillaa, joka ei ole paras mahdollinen lisälämmöneriste sahanpurueristeen päälle. Jos yläpohjan ilma- tai höyrysulku vuotaa, kondensoituu vettä lisälämmöneristeeseen, mikä aiheuttaa kosteusvaurioriskin.

Vaarana on myös, että lisälämmöneristeellä tukitaan usein ullakkotilan tuuletus, ja ullakkotilasta tulee liian kostea ja lämmin. Ongelma on suurimmillaan talvikautena (kuva 4).

Omakotitalon omistajan tulisi käydä vähintään kerran vuodessa vesikatolla. Urapeltikatteessa tapahtuu lämpöliikettä auringon säteilyn takia. Etenkin niissä katteissa, joissa on tavallinen naulakiinnitys, kiinnitys irtoaa lopulta kokonaan (kuva 5).

Teksti ja kuvat Hometohtori

The post Hometohtorin klinikka: vanhaa korjattava taitaen appeared first on Rakennustaito.fi.

Tässä juttusarjassa käsitellään ajankohtaisia rakentamismääräyksiä. Kantavia rakenteita koskevat uudet asetukset astuivat voimaan vuodenvaihteessa. Ne korvaavat pääosin rakentamismääräyskokoelmasta (RakMK) B-osan. Määräykset annetaan laintyyppisesti asetuksina ja RakMK:ssa on koko säädösketju: lait, asetukset ja ohjeet.

Kokoelman rakenne muuttuu merkittävästi. Esimerkiksi suunnitteluperusteita koskeva ohje sisältää yhteen koottuna otteita maankäyttö- ja rakennuslaista sekä täydentävine ohjeineen kantavia rakenteita koskevan asetuksen ja eurokoodiosan kansallisia valintoja koskevan asetuksen.

Eri materiaaleja koskevat osat ovat ohjeita ja sisältävät yleisen osan sekä eurokoodien kansalliset liitteet.

Toteutusstandardit kuvaavat vaatimuksia yleisellä tasolla, eikä niissä määritetä työmenetelmiä. Niiden avulla suunnittelija määrittää vaatimukset lopputulokselle.

Eurooppalaiset standardit eivät esitä ohjeita suunnitelmien sisällöstä tai rakennustuotteiden ja rakenteiden kelpoisuuden arvioinnista. Tähän tarvitaankin kansallisia ohjeita.

Betoniyhdistys on tehnyt betoninormit, joissa toteutusosio on päivitetty toteutusstandardin mukaiseksi. Teräs- ja puupuolella luotetaan enemmän standardimaailmaan, eikä betoninormeja vastaavia suomalaisia ohjeita ole tehty.

Edistyksellisyys EU:n resursseilla

Rakenteiden suunnittelulle ja toteutukselle asetettu vaatimustaso ei uusissa asetuksissa oleellisesti muutu. Rakennusteollisuus RT:n erikoisasiantuntija Timo Tikanoja pitää kehitystä positiivisena. Nykymuotoinen suunnitteluohjeistus ei olisi syntynyt suomalaisten omin voimin.

”Edistyksellinen ohjeisto on saatu aikaiseksi EU:n isojen maiden resursseilla. Niiltä löytyi asiantuntemusta tähän yhteisponnistukseen. Meillä oli tekemistä jo siinäkin, että kansalliset ohjeet on saatu kattaviksi. Eri maiden vaikutus näkyy eurokoodien eri osissa, ja esimerkiksi muuratuissa rakenteissa on vahvasti brittiotetta.”

Materiaalikohtaisissa ohjeissa löytyy betonirakenteiden toteutukselle kolme vaatimusluokkaa. Vaikean valmistustekniikan suunnittelija voi huomioida käyttämällä vaativinta toteutusluokkaa ja antamalla työselostuksessa tai piirustuksessa erityisohjeita. Rakenteiden valmistusta valvoo vastaava tai erityisalan työnjohtaja ja töistä laaditaan toteutussuunnitelmassa edellytetyt dokumentit.

”Jotta vaatimustason mukaiset rakenteet syntyvät, on standardeja luettava nyt työmaillakin. Toteutusta ohjataan osittain kansallisilla ohjeilla, ja alussa joutuukin kaivelemaan RakMK:n sivuja, jotta normien mukaan mennään.”

Termistöä

• Eurokoodit (eurocode-suunnittelustandardit): kantavien rakenteiden suunnittelua koskevia eurooppalaisia standardeja, joiden soveltaminen eri maissa vaatii kansallisten liitteiden laatimista.
• Kansalliset valinnat: eurokoodin kohdat, joissa kansallinen valinta voidaan tehdä.
• Toteutusstandardit: eurooppalaisia tai kansallisia standardeja, joissa esitetään vaatimuksia rakennustyön toteutuksesta. Niitä voidaan täydentää kansallisilla ohjeilla tai standardeilla.
• Yleiset materiaalikohtaiset ohjeet: sisältävät standardiviittaukset ja ovat sidos siihen, miten eurokoodit ja toteutus kytkeytyvät toisiinsa.

Tutustu määräyskokoelmaan ympäristöministeriön sivuilla.

Teksti Risto Pesonen

The post Uusia asetuksia kantaville rakenteille appeared first on Rakennustaito.fi.

Betonialalla kuohuu. Laatuongelmia on löydetty, mutta valmistajat eivät löydä vikaa tuotteistaan. Parhaan tuloksen varmistamiseksi rakentamisen kulttuuria työmailla tulisi kehittää.

Mikko Isotalo tuli Lujabetonin palvelukseen vuonna 2004 elementtiyksikön johtajaksi. Nyt hän istuu isänsä ja isoisänsä luoman perheyhtiön toimitusjohtajana Kuopion kyljessä Siilinjärvellä sijaitsevassa pääkonttorissa. Joulukuisena päivänä keskustelu betonirakentamisesta ja valmisbetonin ongelmista käy vielä kuumana.

Sitä, mistä betonivalun ongelmat johtuvat, tutkii nyt myös Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes. Yhtenä suurimmista valmisbetoniteollisuuden toimijoista Luja-ryhmä saa osansa laatuongelmakohusta: asiakkaat ovat ottaneet yhteyttä ja varmistaneet, ettei heidän saamassaan betonissa ole ongelmia.

Liikesalaisuuksien äärellä

Isotalo analysoi ongelmaa betonivalmistajan näkökulmasta ja erittelee eri vaiheissa tehtäviä laadunvarmistuksia.

”Ensinnäkin valmisbetonin käsittelyssä tehdään virheitä. Esimerkiksi kuljetusauton myllyssä pyörivään betoniin saatetaan lisätä vanhasta muistista vettä, vaikka niin ei nykyään enää saa tehdä.”

Lisäainekemian reseptit ovat tätä nykyä salaisuuksia, joita edes betoninvalmistaja ei aina tunne. Valmis tuote tulee aina valita käyttötarkoituksensa mukaan.

Isotalon mukaan joissain tapauksissa on todennäköisesti valittu vääränlainen betoni. ”Jos vääränlaista betonia valetaan väärällä tavalla väärään kohteeseen, ongelmia ilmenee. Rakenne saattaa esimerkiksi lujittua liian hitaasti.”

Isotalo muistuttaa, että inhimillisiä erehdyksiä tapahtuu, mutta ne voidaan minimoida huolellisuudella ja kehittämällä valuosaamista. Myös rakentamisen etiikka täytyy olla kohdallaan, jotta esimerkiksi säästösyyt eivät vaikuta käytettävän betonin valintaan.

”Rakennuskohteiden kireät aikataulut ovat iso osa laatukeskustelua.”

Uusi idea kuivatukseen

Joidenkin arvioiden mukaan jopa puolessa julkisista rakennuksista on sisäilmaongelmia. Suomen suurimman betonivalmistajan toimitusjohtajalla on hyvä uutinen: tuotteessa ei ole sinänsä vikaa. Mutta siinä, kuinka betonia käytetään talonrakennuksessa ja muissa kohteissa, on vielä tekemistä.

Laadukkaan tuotannon ketju vaati, että tyypilliset ongelmat tiedostetaan ja virheen vaaroihin varaudutaan. ”Sisäilmaongelmat ovat yleensä monimutkaisen – hintavetoisen – virheketjun tulosta”, Isotalo analysoi.

Yleisesti uskotaan, että rakennusteollisuudessa kaikki tekevät samaa laatua. ”Tämä oletus ei pidä paikkaansa.”

Lujabetoni on mukana esimerkiksi kansainvälisessä hankkeessa, jossa kehitetään uutta, ympäristöystävällistä tapaa valmistaa betonia teollisuuden sivuvirroista saatavilla geopolymeereillä. Teknologialla valmistettu betoni tuottaa jopa 80 prosenttia vähemmän hiilidioksidipäästöjä kuin perinteisin keinoin valmistettu betoni.

Uusi malli jakaa urakan kahtia

Isotalon mukaan osa viime aikojen virheistä on niin perustavanlaatuisia, että betonirakentamiseen olisi luotava aivan uusi elinkaarimalli, jossa rakennuksen ikää ajatellaan sadan vuoden perspektiivillä. Silloin takuu voisi kattaa useita kymmeniä vuosia.

”Uuden sopimusmallin idea olisi, että rakennusurakka jaeteen kahteen osaan. Rakennuksen annetaan välillä kuivua ja lujittua rauhassa ilman, että viivästysseuraamusten pelko ajaa urakoitsijaa hätiköimään rakentamisen jatkon kanssa.”

Tämän mallin toteutuminen vaatii laajan konsensuksen ja toimintatavan muutoksen, mutta ratkaisisi nyt tapetilla olevia ongelmia.

”Ideoin tässä lähinnä perinteisen urakkamallin jatkokehittämistä: erityisesti tämä sopisi julkiseen rakentamiseen”, Isotalo sanoo.

Tuotteita kehitellään

Lujabetonin ohella kunnianhimoista kehitystyötä on vaalinut muuan muassa jo 60 vuoden ikään tullut Lammin Betoni Oy. Yhtiön markkinointi- ja kehityspäällikkö Markus Inkiläinen ei arkaile nimetä Lammin Betonia laatujohtajaksi omalla sektorillaan.

”Olemme tuoneet ensimmäisenä markkinoille useita nyt yleisiä tuotteita. Kehitämme jatkuvasti toimintaamme ja tuotteitamme ja pyrimme löytämään uusia tapoja betonin hyödyntämiseksi. Esimerkkejä tästä ovat ladottavat lämpökivet kivitalomalliimme sekä Tassu-valmisanturamuotit” Inkiläinen kertoo.

”Markkinanäkymät ovat nyt varovaisen positiivisella puolella – pientalorakentamisessa taite on saavutettu, ja varovaista nousua odotetaan.”

Valu- ja muottiharkkojen lisäksi myös muurattava harkko pitää pintansa pientalorakentamisen elpyessä. Kevytsoraharkkoja on valmistettu 1950-luvulta alkaen, ja virheet tuotteen hallinnassa, esimerkiksi rakennuksen kuivatuksessa, alkavat olla harvinaisia.

Teksti Reijo Holopainen, kuvat Lujabetoni

The post Betonirakentamiseen uudet toimintatavat appeared first on Rakennustaito.fi.

Kovaa vauhtia digitalisoituvassa ja verkottuvassa yhteiskunnassa nopean tiedonsiirron pitäisi olla itsestäänselvyys. Valokuitukaapelia pistetään maahan kovaa vauhtia, mutta tekemistä riittää vielä vuosiksi.

Viestintävirasto arvioi, että valokuitukaapeliyhteys on tarjolla hieman yli puoleen Suomen kotitalouksista. Alueelliset erot ovat kuitenkin huomattavia. Paras liittymien tarjonta on Ahvenanmaalla, jossa peitto on vajaa 60 prosenttia. Seuraavina tulevat Pohjanmaa, Kainuu ja Uusimaa.

”Yhteyksien puutetta lähdettiin haja-asutusalueilla purkamaan valtion tuella. Laajakaista 2015 -hankkeen tavoitteena oli rakentaa valokuituverkkoa 120 000 kotitalouden ja yrityksen saataville vuoden 2015 loppuun mennessä”, kertoo Päivi Peltola-Ojala Viestintäviraston Laajakaista ja media -ryhmästä.

Tavoite ei toteutunut, koska laajakaistatukea myönnettiin lähinnä sinne, missä on vähän tilaajia. Lopun oletettiin hoituvan markkinaehtoisesti. Kaupalliset operaattorit rakentavat kuitenkin verkostoansa valikoiden.

”Kuitukaapeliverkot ovat digitalisaation moottoriteitä, eikä liittymää voi tarjota laajan maamme joka kolkkaan kustannus- ja elinkaarisyistä. Kuitukaapelityöt ovat määrältään ja liikevaihdoltaan mittavaa toimintaa, ja verkkoa on rakennettu erityisesti kaupunkialueille”, analysoi DNA:n siirtoverkoista vastaava johtaja Jan Tamlander.

DNA on yhtiöistä kattavin mobiilipuolella ja tavoittaa 4G-verkollaan yli 99 prosenttia väestöstä.

Nopeus on nykypäivää

Valtion hankkeessa keskityttiin haja-asutusalueisiin, mutta taajamien liepeet ovat kuitenkin heikkojen yhteyksien piirissä.

”Se, että pystyy lukemaan sähköpostit ja päivän lehdet sekä hoitamaan pankkiasiat, ei enää riitä. Nopea ja ongelmaton tiedonkulku on tärkeässä roolissa kansalaisten arjessa. Se liittyy työntekoon, terveyteen, koulutukseen, kulttuuriin ja vapaa-aikaan”, korostaa Fiberit Oy:n toimitusjohtaja Jukka Laine. Fiberit suunnittelee ja konsultoi yrityksiä ja yhteisöjä valokuituhankinnoissa.

Perusasia valokuituverkoston taloudellisessa onnistumisessa on tilaajatiheys. Kaapelireitin varrelta pitää saada mukaan puolet kiinteistöjen omistajista.

Byrokratia aiheuttaa lisätyötä ja -kustannuksia. Vaikka viranomaispuolella mennäänkin eteenpäin, kuntien prosesseissa on vieläkin virtaviivaistamisen varaa.

”Kun on kyse tärkeästä tulevaisuuteen vaikuttavasta toiminnasta, tulisi myös kuntataholla saada pitkäaikaisia yhteistoimintamalleja ja sitoutumisia”, toivoo Jan Tamlander.

Ketjun tärkeät lenkit

Valokuitukaapelia pidetään edullisimpana tapana siirtää tietoa. Kaapeli itsessään on halpaa – haaste on siinä, miten kaapeli saadaan maahan tehokkaasti.

Yleinen arvio vanhoilla alueilla rakentamisen hinnoista on maaseudulla noin 10 euroa per metri ja pientaloalueilla 20–50 euroa metriltä. Uusille alueille työ on huomattavasti edullisempaa, erityisesti kaupunkitaajamissa. Vanhoille pientaloalueille tulisi löytää kevyitä asennusmenetelmiä.

Operaattorit ovat pitkälti ulkoistaneet verkoston toteuttamisen, ja aliurakointitöiden ketjuttaminen on normaalia. Pääurakoitsijana toimii usein maarakentaja, joka vastaa kaapelinvedosta ja siihen liittyvistä maatöistä.

DNA:lle urakoi pääasiassa kaksi isoa toimijaa, jotka puolestaan käyttävät pienempiä erikoisurakoitsijoita. Isot urakat perustuvat kokonaishintaan ja pienemmät ovat suoritepohjaisia, kaapelimetreihin perustuvia.

Ammattitaitoa ja yhteistyötä

Eltel Networks Oy:n johtaja Janne Kallionpää kertoo, että yritys tuottaa vuosisopimuspohjaisesti rakennuspalveluja kokonaisuuksina teleoperaattoreille ja muille verkkojen omistajille, myös kuituosuuskunnille.

Kaapelikaivannon maarakennustyöt voi hoitaa pienyrittäjä koneineen, mutta kilometrien pituisista kaapelinvedoista vastaavat usein isoimmat infraurakoitsijat.

Yhtiön asiantuntijat hankkivat toteutussuunnitelmat ja tarvittavat luvat sekä hoitavat sopimusvaiheen ja dokumentoinnin. Teletöitä tekevät maarakentajien ja kaapelinvedon jälkeen myös omat asentajat.

”Vaikka pienimmät työmaamme voivat olla kadunvarren jakokaapista lähtevän kaapelin asentaminen kaivamalla kadun ali, on takana kansainvälinen suuryritys. Suomessa on nytkin käynnissä lukuisia työmaita, ja työllistämme lähes 1 500 henkeä, ja aliurakoitsijamme saman verran”, Kallionpää sanoo.

Verkoston rakennuskustannuksista valtaosa tulee maarakentamisesta. Palkkojen osuus on investoinnista runsas viidennes.

”Tuotannonsuunnittelussa hyödynnämme sähköisiä ohjausmenetelmiä. Ne parantavat raportointinopeutta ja mahdollistavat palautuvien dokumenttien siirron järjestelmiin. Ammattitaitoisen henkilöstön merkitys ei kuitenkaan vähene”, Kallionpää muistuttaa.

Sujuvuutta suunnittelulla

Kaupunkialueilla töitä tehdään talvellakin, mutta toiminta hiljenee, kun maa routii. Kaapelin suojaputket pitää tyypillisesti saada 70 sentin syvyyteen, jolloin asfaltin jälkeen jatketaan rammerpiikillä ja kaivurilla. Kesällä työ sujuu helpommin, ja varsinkin haja-asutusalueilla työ etenee kaapeliauralla nopeasti.

”Kaapelien sijoitus- ja kaivulupien hankkiminen on osana toteutusvaihetta yleensä Eltelin vastuulla. Näin varmistamme konkreettista rakennustyötä tekeville kohteet valmiiksi. Lupien saamisessa pientä ruuhkaa syntyy aina kevään korvalla kaivukauden lähestyessä”, Kallionpää kertoo.

Fiberitin Jukka Laineen mukaan kustannusten hillitsemiseksi pitäisi pohtia, miten kaupungit voisivat suhtautua joustavammin kaapeliverkkojen asennuksiin.

”Miksi vanhoilla pientaloalueilla ei käytetä matalampaa asennussyvyyttä ja sahata tai jyrsitä asennusta varten katuun tai katualueen reunalle muutaman sentin ura mikro-ojitusteknologialla? Asfaltointityötä olisi huomattavasti vähemmän. Kaikki kulminoituu hyvään ja tehokkaaseen kaupunkisuunnitteluun”, Laine sanoo.

Valokuitu

Valokuitu on erittäin ohut lasista valmistettu johdin, jotka pitkin signaali siirtyy valon muodossa.

Valokuidun etuja:

• luotettavuus
• tiedonsiirtokyky
• voidaan kohtuullisilla kustannuksilla päivittää tulevaisuuden tarpeita varten
• parempi häiriösieto kuin esimerkiksi perinteisellä kuparikaapelilla.

www.mullekuitu.fi

Teksti Risto Pesonen, kuvat Roope Permanto ja Istockphoto

The post Tieto liikkumaan valokuidulla appeared first on Rakennustaito.fi.

Ympäristöministeriön tavoite on nostaa puunrakentamisen osuus uusista kerrostaloasunnoista viidellä prosenttiyksiköllä vuoteen 2019 mennessä. Samalla kiritetään julkista puurakentamista.

Puurakentaminen on painottunut perinteisesti omakotitaloihin, ensin hartiapankkina pitkästä tavarasta ja sittemmin yhä useammin talopaketeista. Puun osuus on ollut vuosikymmenet noin 80 prosenttia omakotitalotuotannosta.

Aloitettujen rakennusten runkomateriaaleissa puun osuus on ollut pitkään 40 prosentin molemmin puolin, josta on viime vuosina pudottu lähelle 30 prosenttia. Betoni on samanaikaisesti kasvattanut osuuttaan 40 prosentista lähes 50 prosenttiin.

”Pari vuotta sitten alkanut kerrostalorakentamisen buumi ja samanaikainen omakotirakentamisen lasku on nostanut betonin osuutta runkorakenteena. Rakentajilla ei ole ollut noususuhdanteessa osaamista, valmiuksia ja kapasiteettia hyödyntää puuta vaikka kysyntää olisikin ollut”, ympäristöministeriön puurakentamisen ohjelmapäällikkö Petri Heino sanoo.

Puurakentaminen hillitsee ilmastomuutosta

Samalla kun puu ottaa ensiaskeleita kerrostalomateriaalina, sen käyttö kasvaa hiljalleen julkisissa rakennushankkeissa. Asiaa vauhdittaa monien teknisten, tuotannollisten ja ympäristösyiden ohella maan hallituksen tavoitteet edistää puurakentamista.

”Tärkeintä on purkaa rakennusmääräyksissä olevia perusteettomia esteitä. Säädöksistä erityisesti palomääräykset kohottavat kohtuuttomasti puurakentamisen kustannuksia. Täytyy ymmärtää, että moderni puukerrostalo on aivan eri asia kuin Tampereen Nekalaan viime vuosisadan alussa rakennettu talo”, Heino vertaa.

Suomea ajaa puurakentamiseen yksi syy yli muiden.

”Meidän on päästävä rakentamisessa vähäpäästöisempään suuntaan. Pääministerikin on sanonut, että puurakentamisen edistäminen on parasta lyhyen ja pitkän tähtäimen ilmastopolitiikkaa”, Heino huomauttaa.

Uutta ajattelua kaivataan

Heino korostaa julkisten rakentajien, kuten kuntien, roolia näyttää esimerkkiä.

”Monilla kunnilla on tarvetta suunnata hankintojaan vähähiilisempään suuntaan. Puurakentaminen, jos mikä, edistää tavoitteiden saavuttamista.”

Julkisella puolella on paljon mahdollisuuksia puun käytölle monella tavalla erilaisissa kohteissa.

”Rakenteita voidaan yhdistää fiksusti. Hyvä esimerkki on sairaala, johon joillekin osastoille tarvitaan vankat teräsbetonirunkorakenteet, mutta hoito-osastojen tilaelementtejä ja vastaanottohuoneita voisi hyvin tehdä puusta. Nyt kaivataan uudenlaisia ideoita käyttää puuta materiaalina”, Heino sanoo

Erilaiset tyyppipäiväkodit ja koulukonseptit ovat yksi mahdollisuus julkisen puurakentamisen kasvattamiseksi. Heino peräänkuuluttaa tässä kuntien yhteistyötä puurakennuksia suunnittelevien tahojen kanssa.

”Suunnittelijoiden ja kunnallisten päättäjien pitää oppia näkemään puun selvät hyödyt ja uudet mahdollisuudet rakennusmateriaalina.”

Ympäristöministeriö on mukana helmikuussa alkavissa tilaisuuksissa, joissa kuntien hankinnoista vastaavia perehdytetään puurakentamisen etuihin, jotta he voivat huomioida puun mahdollisuudet tulevissa rakennushankkeissa. Kiertueen järjestää Puutuoteteollisuus ry. Ministeriö julkistaa kesällä aikana myös vihreitä julkisia rakennushankintoja koskevat hankintaohjeet.

Heinon mukaan Suomessa tarvitaan enemmän isojen puurakennuskohteiden tutkimusta ja tuotekehitystä sekä koulutusta muun muassa ammattikorkeakouluihin.

Julkisen puurakentamisen ohella Heino asettaa paljon toivoa puuelementeistä tehtävien kerrostalojen osuuden kasvuun. Puukerrostaloasuntojen osuus oli viime vuonna valmistuneista asunnoista reilut viisi.

Heinon tavoite on, että puukerrostalojen osuus nousee 20 prosenttiin uudistuotannosta, jolloin puu olisi todellinen vaihtoehto kerrostalorakentamisessa. Tavoitteen toteutumisen aikatauluun vaikuttaa muun muassa rakennusten ympäristösuorituskykyyn liittyvät määräykset, jotka ovat valmistelussa ympäristöministeriössä.

”Rakennuttajien kiinnostus puurakentamista kohtaan on kasvanut. Nyt tarvitaan rakentajilta kapasiteettia tyydyttämään tämä kysyntä”, Heino kannustaa.

Merkittäviä julkisia puurakennuskohteita

• Pudasjärven hirsikoulu
• Vihantasalmen silta Mäntyharjulla
• Espoon päiväkodit mm. Painiityssä ja Hösmärinpuistossa
• Hekan rakennuttamat vuokrakerrostalot Helsingin Pukinmäkeen
• Tampereen Isokuuseen 4000 asukkaan Puukaupunki (rakenteilla)

Teksti Jukka Nortio, kuva Kari Hautala

The post Ympäristöministeriö vauhdittaa puurakentamista appeared first on Rakennustaito.fi.

Kuopiossa on meneillään Kiinteistö Oy Isabellan rakennushanke, johon merkittävänä osana sisältyy järjestyksessä Suomen neljäs OP Ryhmän sairaala. Konseptin mukaisesti rakennettava sairaala ja vakuutusyhtiö sijaitsevat samassa rakennuksessa, jota tässä tapauksessa KVR-urakoi YIT Rakennus Oy.

Sairaala ja toimisto ovat teknisiltä vaatimuksiltaan kaksi erilaista maailmaa, jotka ovat kuitenkin sovitettavissa samaan taloon. Tämä on OP Kiinteistösijoitus Oy:n rakennuttajapäällikkö Kari Kangasmaan mukaan järkevää, koska näin toteutuu Pohjola Sairaalan toiminnallinen perusajatus: mahdollisuus hoitaa saman tien hoitoon liittyvät vakuutusasiat.

”Kulkuketju tiloissa on mietitty tarkasti, ja se toistuu kaikissa sairaaloissamme. Toki jokaisen Pohjola Sairaalan rakentamisessa on myös erityispiirteensä”, Kangasmaa toteaa ja muistuttaa samalla, että syyskuussa valmistuvaan rakennukseen muuttaa myös muita vuokralaisia.

Pohjola Sairaalan toiminta-ajatuksena on Kangasmaan mukaan keskittyä takaamaan asiakkaan nopea hoitoonpääsy ja tarjota ylivertainen asiakaskokemus.

Kangasmaa korostaa, että sairaalateknisesti ja hygieniavaatimuksiltaan leikkaustilat ovat yhtä vaativat toteuttaa kuin esimerkiksi yliopistollisten keskussairaaloiden leikkausosastot.

Korkea hygieniataso heijastuu myös työmaan arkeen. Puhtausluokka rakennuksessa on P1, mikä merkitsee sitä, että pölynhallintaan on kiinnitettävä paljon huomiota.

”Kun ilmanvaihto on asennettu, putket tulpataan siltä varalta, että tiloissa tehdään myöhemmin pölyäviä töitä”, kertoo YIT Rakennus Oy:n työmaapäällikkö Mika Kaskela.

Jäykkä porras pehmeälle pohjalle

Uudisrakennuksena toteutettava sairaalarakennus nousee tontille, jossa aiemmin on toiminut öljyvarasto ja sittemmin Bellan venetehdas. Tontin teollinen historia on luonnollinen selitys sille, että maaperästä löytyi heti urakan alettua pilaantunutta maa-ainesta. Ekokemille toimitettavia ”pilamaakuutioita” kertyi lopulta noin tuhat. Tällaisen määrän poistaminen maaperästä ja tontilta viivytti kokonaisaikataulua noin kuukaudella, mikä on puolitoista vuotta kestävässä urakassa paljon, muttei kuitenkaan mahdoton kiinni kirittävä.

”Suurin piirtein normaalipituisilla päivillä olemme silti koko ajan pärjänneet”, Mika Kaskela sanoo.

Työt alkoivat vuoden 2017 maaliskuussa, ja öljyisen maan poiskaivun lisäksi alussa työmaan huomio keskittyi pohjavahvistuksiin. Niitä tarvittiin, koska maaperän pehmeikköpaksuus vaihtelee tontilla neljän ja viidentoista metrin välillä. Painumattomuus hoitui paalutuksin – sekä lyönti- että porapaalutuksilla.

Pohja oli riittävän vahva kevääseen mennessä, jolloin päästiin runkorakenteisiin. Kantava runko on betonielementtirakenteinen lukuun ottamatta porrashuoneita.

”Porrashuoneet ovat tässä rakennuksessa jäykistäviä, mistä syystä ne valettiin paikalla. Rautaa tuli suunnitelmien mukaisesti tiheään. Tältä kannalta olisi ollut luontevaa valita itsetiivistyvä betoni valuihin. Muotit eivät olisi kuitenkaan välttämättä kestäneet tukematta, koska valukorkeus ylitti ’kipurajana’ pidetyn 3,5 metriä”, Kaskela kertoo.

Betonirakenteiden lisäksi kohteessa asennettiin myös muurattuja rakenteita. Tiiltä tarvittiin ääneneristyssyistä esimerkiksi magneettikuvaus- ja röntgenhuoneiden seiniin, jotka huoneiden sisäpuolelta vuorattiin vielä kolminkertaisin kipsilevyin. Kolmaskin rakennekerros näihin huoneisiin tarvittiin: röntgenhuoneessa säteilyn estämiseksi lyijylevy, magneettikuvaushuoneessa puolestaan teräslevy magneettisuuden pitämiseksi seinien sisäpuolella.

Säteilypaneeleja ja aurinkopaneeleja

Pohjola Sairaaloissa rakennuttaja on pyrkinyt mahdollisimman vakioituihin, hyviksi havaittuihin ratkaisuihin. Yksi vakioratkaisu ensimmäisestä, Helsinkiin valmistuneesta Pohjola Sairaalasta lähtien on ollut lämmityksen ja jäähdytyksen toteutus vesikiertoisten kattosäteilypaneelien avulla. Helsinkiin neljä vuotta sitten ja tämän vuoden elokuussa Tampereelle valmistuneen Pohjola Sairaalan tavoin myös ensi keväänä valmistuvaan Oulun ja puolta vuotta myöhemmin valmistuvaan Kuopion sairaalaan on tulossa vastaava lämmitys- ja jäähdytysratkaisu, joksi rakennuttaja valitsi kotimaassa lämmitys- ja jäähdytyspaneeleja valmistavan Itula Oy:n.

”Paneelimme ovat käytössä Pohjola-sairaaloiden lisäksi muun muassa OP:n pääkonttorissa”, kertoo paneelitoimittajaksi valitun Itula Oy:n hallituksen puheenjohtaja Jukka Itkonen.

Itula aloitti säteilypaneelien maahantuojana yli 25 vuotta sitten ja käynnisti oman tuotantonsa Ruokolahdella pari vuotta sitten. Oman tuotannon etuna on Itkosen mukaan muun muassa se, että paneelit ovat integroitavissa joustavasti ja kustannustehokkaasti muuhun talotekniikkaan.

Pääasiallisena energiamuotona Kuopion Pohjola Sairaalassa on kaukolämpö. Sitä täydentää katolle asennettava noin sadasta paneelista koostuva aurinkoenergian keruujärjestelmä. Aurinkopaneelien sijoittaminen katolle vaikutti myös kattorakenteeseen, joka piti tällä kohdin toteuttaa käännettynä kattona.

Pääasiallisena kattoratkaisuna kerrosalaltaan yhteensä 5 500 neliömetrin laajuisessa Kuopion Pohjola Sairaalassa on puurunkoinen, kermieristyksellä varustettu katto. Tästä on poikkeuksena aurinkopaneelikaton lisäksi teräsrakenteisen iv-konehuoneen alle konesaumatusta pellistä tehtävä katto.

Muilta osin kohde on kokeneeksi työmaapäälliköksi tiedetyn Mika Kaskelan mukaan varsin normaalia rakentamista – edellä todettuja betonitöitä ja tilaajan hankintoihin lukeutuvaa sairaalatekniikkaa lukuun ottamatta.

Kuopion Pohjola Sairaala

• Työmaan aikataulu: maaliskuu 2016 – syyskuu 2017
• Kustannukset: noin 20–30 milj. €
• Kerrosala: 5 500 m²
• Rakennuttaja: Pohjola Kiinteistösijoitus Oy
• Rakennuttajakonsultti: Duco Rakennuttaja Oy
• KVR-urakoitsija: YIT Rakennus Oy
• Arkkitehtisuunnittelu: Alhio Arkkitehdit Oy
• Rakennesuunnittelu: Sweco Rakennetekniikka Oy
• LVIS-suunnittelu: Sweco Talotekniikka Oy
• LVIS-työt: Caverion Suomi Oy

Teksti Vesa Tompuri, kuvat Akseli Muraja

The post Kuopion Pohjola Sairaala valmistuu syksyllä 2017 appeared first on Rakennustaito.fi.