Jos luonnonmukainen asuminen järvimaisemassa kiinnostaa, kannattaa suunnata kesällä Mikkeliin. Asuntomessuilla on panostettu hyvinvointiin.

Kesän alussa valtaosa taloista on jo valmiina vastaanottamaan messuvieraita. Myöhäinen kevät on viivästyttänyt pihatöitä, mutta projektipäällikkö Heikki Manninen on luottavainen.

”Istutukset ehtivät kasvaa ja muutoin luonto on valmis. Yleensä uutta asuntoaluetta rakennettaessa puut hakataan pois, mutta täällä kunnioitetaan ympäröivää luontoa.”

Kirkonvarkauden uudella asuinalueella on luontopolkuja, rantareitti ja viisi puistoaluetta, yhdessä jopa ulkokuntosali. Manninen kiittelee rakentajia, jotka ovat säilyttäneet alueen luonnonmukaisena.

”Maisemat ovat osa sisustusta: jyrkät kalliorinteet ja mäntyinen alue ovat kuin suoraan Gallen-Kallelan maalauksesta. Ympäristö tukee myös yhteisöllisyyttä: rannasta löytyy nuotiopaikka venelaitureineen.”

Monipuolisuus valttina

Kangasmaastoon solahtaa 29 pientaloa, paritalo ja rivitaloyhtiö. Alueella on kolme kivitaloa, kaksi teräsrunkoista ja loput puutaloja. Sadasta tontista loput tulevat myyntiin messujen jälkeen.

Monipuoliset energiaratkaisut kattavat kauko- ja maalämmön sekä aurinkoenergian.

”Yksi pieni omakotitalo on lähes omavarainen, lämmitys hoituu aurinkoenergialla. Lisäksi talo edustaa yleistyvää trendiä: se on siirrettävä. Jos elämäntilanne vaatii muuttoa toiselle paikkakunnalle, talon voi ottaa mukaan.”

Talojen koot ja hinnat ovat kohtuullisia. Pientalojen keskikoko on 145 neliötä. Esteettömyys on huomioitu yli puolessa kohteista ja pihat ovat helppohoitoisia, mikä mahdollistaa kotona asumisen mahdollisimman pitkään.

Mahdollisuus liikkua luonnossa ovat olleet asukkaille tärkeä rakentamisperuste. Harrastukset ovat monessa kohteessa esillä: esimerkiksi voimailulajien harrastajan talosta löytyy punttisali.

Sylissä Saimaan

Kirkonvarkauden asuinalueeseen päädyttiin sijainnin, maisemien, kaupungin omistuksen ja liikenneyhteyksien perusteella. Keskustaan on kolme kilometriä, ja liki joka talosta on näkymä Saimaalle.

Mikkelin asuntomessujen pääteema lähtee kaupungin hyvinvointistrategiasta: asuminen vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin.

”Uusiutuminen liittyy niin materiaali- ja energiaratkaisuihin kuin ihmisen uusiutumiseen eli lepoon. Maisemalliset arvot, kuten Saimaa, järvi ja vesi, tulevat esiin muun muassa talojen sijoittelussa, sisustuksessa ja värivalinnoissa. Kustannustehokkuus-teema näkyi rakentamisessa.”

Mikkeli maailmankartalle

Mannisen mukaan messujen merkitys kaupungille on suuri. Hän muistuttaa, etteivät kaikki pohjalaiset Seinäjoen asuntomessuilla edes tienneet, missä Mikkeli sijaitsee.

Mikkelissä on 55 000 asukasta, mutta mökkeilijät kasvattavat väkimäärää. Manninen uskoo, että kesämökkireissuilla on helppo piipahtaa myös messuilla. Lähikunnatkin ovat mökkivaltaisia.

”Kävijätavoitteita meillä ei ole, asuntomessujen kävijämäärä on vaihdellut 115 000:sta 158 000:een. Noihin lukuihin varaudutaan. Sää ja taloudellinen tilanne vaikuttavat. Toivomme puolipilvistä, hiukan sateista säätä, se saa ihmiset liikkeelle.”

Tutkimuksen mukaan asuntomessuilla käy hieman enemmän naisia kuin miehiä, eniten 25−55-vuotiaita ja noin puolet on perheitä − korkeintaan parin tunnin ajomatkan päästä.

”Samansuuntaista kävijäprofiilia odottelemme, messuvieraita tulee varmasti paljon lähialueilta sekä Etelä-Suomesta.”

Mikkelin asuntomessut 14.7.−13.8.2017, avoinna joka päivä klo 10−18.

Teksti Tarja Västilä, kuvat Matti Aalto, Aalto Oy, Mikkeli

The post Luonto on lähellä Mikkelin asuntomessuilla appeared first on Rakennustaito.fi.

Rakentamisen kasvu on selvästi hidastumassa, ja talouskasvun veturin paikka on vapautumassa. Vientiteollisuus olisi varteenotettava vaihtoehto tähän tehtävään.

Globaali talous on vankalla pohjalla, selviää valtionvarainministeriön kesän talouskatsauksesta, EK:n heinäkuisesta ennusteesta sekä Rakennusalan suhdannetyöryhmän (Raksu) ja Rakennusteollisuuden keväisistä katsauksista. Tänä vuonna maailman ostovoimakorjatun bruttokansantuotteen kasvuksi ennustetaan 3,5 prosenttia, ja se kiihtyy edelleen vuosina 2018 ja 2019.

Myös Suomen taloudelle kuuluu hyvää: VM:n ennusteen mukaan tänä vuonna päästään 2,4 prosentin vauhtiin, tosin se vaimenee seuraavina vuosina 1,6 ja 1,5 prosentteihin.

Tällä kertaa hyvä suhdannevaihe syntyi poikkeuksellisesti rakennusalan vetämänä loppukesästä 2015. Jälkisyklisenä alana rakentaminen piristyy tyypillisesti vasta, kun kotitalouksien luottamus on huipussaan ja ihmiset ovat valmiita vaihtamaan asuntoja.

Työntekijöistä jopa pulaa

Viime vuosi oli valtiovarainministeriön neuvottelevan virkamiehen ja Raksun puheenjohtajan Sari Sontagin mukaan erittäin kovatahtinen.

”Rakentamisen vauhti oli uusimpien tilastojen mukaan noin viiden prosentin luokkaa, ja se kiri bruttokansantuotteen kasvun ohi”, sanoo Sontag.

Viime vuonna aloitettiin yli 37 000 asunnon rakentaminen, ja tämä näkyi myös työllisyystilastoissa noin 10 000 henkilön lisäyksenä. Tällä hetkellä tuotantoa jarruttaakin pula tekijöistä. Työntekijöiden määrä on kaikkiaan noin 200 000.

”Rakentamisen suhdanteet ovat vahvemmat kuin mitä vielä kesäkuussa nähtiin. Toisaalta tahti on selvästi hidastumassa, ja talouden veturi täytyy lähivuosina löytyä esimerkiksi vientivetoisilta aloilta”, sanoo Sontag.

Raksu arvioi, että rakentamisen tuotannon kasvu jää tänä vuonna noin 1–3 prosenttiin ja ensi vuonna pudotus saattaa olla miinusmerkkinen. Rakennusteollisuuden pääekonomisti Sami Pakarinen on Sontagin kanssa samoilla linjoilla.

”Rakentamisen suhdanne kypsyy tänä vuonna, ja ensi vuonna sen ennakoidaan jo polkevan paikoillaan”, arvioi Pakarinen.

Toiveissa tasainen asuntotuotanto

Mikä sitten selittää hurjat talonrakentamisen kuutiometrit ja myönnetyt rakennusluvat? Pakarisen mielestä osasyynä on ollut patoutunut asuntokysynnän purkautuminen. Hän toivoisi alalle kuitenkin malttia.

”Asuntorakentamisen pitäisi olla tasaista eikä vuoristorataa hirveällä kyydillä ylös ja kysynnän hiipuessa entistä kauheammin alas”, sanoo Pakarinen.

Vaikka asuntotuotanto on ollut viime vuonna korkea, volyymi ei ole Sontagin mukaan kasvanut niin paljon. Syynä on se, että on tehty paljon pieniä asuntoja.

Tuotanto reagoi Sontagin mukaan vahvasti myös tonttien määrään. Pääkaupunkiseudun asuntovajeen odotetaan hieman kuroutuvan pääministeri Juha Sipilän hallituksen allekirjoittaman asumisen ja maankäytön sopimuksen myötä. Sillä on kunnianhimoiset tonttitavoitteet.

Sekä Sontag että Pakarinen pitävät asuntosijoittamista merkittävänä tekijänä alalla. Kun korkosijoitukset ovat madelleet lattianraossa jo vuosia, tavalliset suomalaiset ovat lähteneet hakemaan parempaa tuottoa sijoittamalla seiniin.

”Arvonnousu on ollut hyvä ja vuokrat ovat taanneet kolmen neljän prosentin tuottoa vuosittain”, sanoo Sontag.

Tilanne saattaa nyt muuttua, kun asuntokanta kasvaa ja korot lähtevät jossakin vaiheessa nousuun. Pakarisen mukaan uusissa vuokrapyynnöissä on jo nyt havaittavissa selvää hidastumista, ja tämä voi vähentää sijoittajien kiinnostusta.

Kasvuvaraa tämä vuosi

Analyytikko Petri Aho analyysiyhtiö Inderesistä sanoo, että vuoden tähtäimellä näkymät ovat myönteiset, sillä lähes kaikki rakentamisen toimialat ovat hyvässä vedossa ja alkuvuoden vahvat aloitusmäärät luovat kasvua ensi vuoteen saakka. Volyymitaso alkaa kuitenkin olla sen verran korkea ja resurssien saatavuus tiukentunut, että todennäköisesti kysyntä taittuu ensi vuoden jälkipuoliskolla lievään laskuun.

”Rakennusyhtiöillä on nyt laaja-alaisesti kädet täynnä töitä ja kotimaan hyvä kysyntätilanne on mahdollistanut asteittaisen myyntimixin parantamisen, mikä nostaa yhtiöiden kannattavuutta”, sanoo Aho.

Ahon mukaan erityisesti asuntorakentamisen liiketoiminnot menestyvät hyvin tällä hetkellä. Ulkomaan toimintojen osalta näkymät ovat kaksijakoiset. Itäisen Keski-Euroopan, Baltian ja Skandinavian kysyntätilanne on hyvä, mutta Venäjän rakennusmarkkinat ovat talouden ja ruplan piristymisestä huolimatta vielä vaisut.

”Pörssilistalle on saatu viime vuosien aikana myös uusia rakennusyhtiöitä. Yhteinen nimittäjä näille yhtiöille on vahva historiallinen kasvu ja selkeä profiloituminen. Lisäksi listautumismarkkina on ollut hyvin otollinen viime vuosina. En olisi yllättynyt, jos listalle saataisiin vielä lähiaikoina uusia rakennusyhtiöitä, sillä usealla keskisuurella yhtiöllä on näyttöä vahvasta ja kannattavasta kasvusta”, arvioi Aho.

Asuntoa pukkaa

• Sijoittajakysynnän arvioidaan hiipuvan korkotasosta huolimatta
• Omakotitalojen aloitukset kasvuun
• Uudisrakentaminen jälleen yli korjausrakentamisen arvon
• Asuinrakentaminen ennakoitua vilkkaampaa

Lähde: Rakennusteollisuus, Suhdannekatsaus

Remppaa riittää

• Korjausrakentamisen kasvunäkymät ovat vakaat, koska 1970–1980-lukujen suuri asuntokanta on tulossa korjausikään.
• Uudisrakentamisen nykyiset määrät ylittävät pitkän aikavälin laskennallisen tarpeen, vaikka muuttoliikenteen ansiosta kasvukeskuksiin tarvitaan seuraavina vuosikymmeninä merkittävästi nykyistä suurempi asuntokanta.
• Toimitilarakentamisessa pitkän aikavälin näkymät eivät ole yleisesti kovin houkuttelevia toimitilojen vajaakäyttöasteiden ja käyttötarpeiden muuttumisen vuoksi, vaikkakin tällä hetkellä käynnissä on useita suuria hankkeita kasvukeskuksissa.

Lähde: Inderes, analyytikko Petri Aho

Teksti Riitta Ekholm, kuva Istock

The post Rakentamisen vetoapu vähenee appeared first on Rakennustaito.fi.

Kymmenen vuoden ajan jatkunut Seinäjoki–Oulu-ratahanke käy viimeistä vuottaan. Koko ajan liikenteen ehdoilla tehtyjen perusparannusten ja radanlevennysten viimeinen merkittävä vaihe on Kalajoen vanhan ratasillan korvaaminen uudella.

Kalajoki virtaa vuolaasti Savisillaksi kutsutun museosillan sekä viime ja toissa vuonna valettujen uusien teräsbetonisiltojen alla. Lemminkäisen urakoima ratatyömaa valmistautuu toukokuun ensimmäisen viikonlopun tiiviiseen työrupeamaan, jonka aikana kaksi rinnakkaista ratasiltaa valetaan yhteen.

”Ankkurointiteräkset jätettiin viime- ja toissavuotisissa valuissa esiin, jotta vähän alle puolitoistametrisen ’välikaistan’ tartunta toimii. Valu kestää päälle vuorokauden, ja sen jälkeen kaksi 110 metriä pitkää uutta siltaa ovat yksi silta”, kertoo työmaata valvova Risto Turja Ravaltec Oy:stä.

Turja on työskennellyt Seinäjoki–Oulu-ratahankkeessa seitsemän vuoden ajan. Hän pitää syyskuussa valmistuvaa Kalajoen ratasiltaurakkaa yhtenä koko jättihankkeen vaativimmista. Samoilla linjoilla on Kalajoen ratasiltatyömaan pääurakoitsijan Lemminkäinen Infran vastaava mestari Olli Lehtimäki.

”Mehän aloitimme jo keväällä 2015. Itäinen vanha terässilta purettiin juhannuksena 2015, jolloin kaikki liikenne siirtyi läntiselle terässillalle. Uusi itäinen silta valettiin joulukuussa 2015”, Lehtimäki kertoo.

Läntinen vanha terässilta puolestaan purettiin juhannuksena 2016, jolloin liikenne siirtyi uudelle sillalle. Uusi läntinen silta valettiin marraskuussa 2016, ja nyt sillat valetaan yhteen. Molemmat sillat ovat liikenteen käytössä syyskuussa 2017.

Valuja vuolaan virran yllä

Uudet ratasillat palvelevat laajempaa kokonaisuutta, Kokkola–Ylivieska-rataosuuden muuttamista yksiraiteisesta kaksiraiteiseksi. Kun tämä osuus ja samalla koko Seinäjoelta Ouluun ulottuva työmaiden sarja valmistuu, junien sallittu maksiminopeus voidaan nostaa 140 kilometristä tunnissa lukemaan 200 km/h. Jotta nopeudennosto on turvallista, huonokuntoiset sillat on korvattava uusilla ja kaikki tasoristeykset poistettava.

Kalajoen uusien ratasiltojen järeät teräsbetoniset virtapilarit ja kansilaatat on valettu betonista, jonka on oltava säänkestävää. Tällainen P-lukubetoniksi kutsuttu betoni on ollut viime aikoina erityistarkkailun alla, koska muutamassa infrakohteessa on tehty havaintoja liian alhaisista puristuslujuusarvoista uusissakin betonirakenteissa.

”Täällä tehtiin tarkat kokeet. Koekappaleet otettiin perinteiseen tapaan ja toimitettiin riippumattomaan laboratorioon tutkittaviksi”, Olli Lehtimäki kertoo ja antaa myös betonitoimittaja Lohja Rudukselle kiitosta.

Samat toimenpiteet toistuvat hänen mukaansa toukokuun ensimmäisenä perjantaina ja lauantaina, kun uudet sillat valetaan noin 60 kuutiometrin kertavalulla yhteen. Valu on vaativa, sillä se tehdään vuolaasti virtaavan Kalajoen päällä kahden sillan välissä. Jotta vasta valettuun jälkivalukaistaan ei jäisi tärinästä johtuvia halkeamia, rataliikenteessä oli 48 tunnin liikennekatko 6.–8. toukokuuta.

”Kalajoen virtaama on ollut merkittävin yllätys työmaan aikana. Olemme rakentaneet lisätöinä pengerryksiä, jotta sateisten kesien aikana joen vuolaus ei haittaa työmaata”, Lehtimäki toteaa.

Niin Lehtimäki kuin myös Turja ovat tottuneet vuosien mittaan siihen, että kesäviikonloppuisin tehdään töitä. Silloin on tehtävä kerralla niin paljon kuin ehtii. Valutöiden lisäksi toukokuun ensimmäisenä lauantaina tehtiin ratasähköistyksiä. Kesällä ovat vuorossa päällysrakennetyöt mukaan lukien betonirakenteisten ratapölkkyjen sekä ratakiskojen asennukset. Päällysrakennetyöt urakoi Destia, jonka työmaa on edennyt Lemminkäisen työmaan etenemisen ehdoilla.

Työmaatoimisto perinnetalossa

Siltoja on samalla paikalla rakennettu jo kauan sitten. Työmaan välittömässä läheisyydessä sijaitsee yksi Suomen vanhimmista betonirakenteista, vuonna 1912 valmistunut Savisilta. Tämän Suomen toiseksi vanhimman betonisillan nimi tulee Olli Lehtimäen mukaan siitä, että betonirakentaminen oli tuolloin uutta, minkä vuoksi vertailukohtia piti hakea jostakin tutusta. Väri toi kyläläisille mieleen saven, ja nimi vakiintui.

Savisilta on ikäänsä nähden varsin hyvässä kunnossa, mutta ajoneuvoliikennekäytössä se ei ole ollut sitten vuoden 1971. Suunnittelu on epäilemättä ollut luotettavissa käsissä, sillä suomalaisen teräsbetonirakentamisen isänä pidetyn Jalmar Castrénin nimi komeilee sillan muistolaattakaiverruksessa.

Lemminkäisen työmaatoimistossakin huokuu vanha rakentamisperinne. Alkuperäinen rakennus oli pystytetty nykyisen työmaatoimiston paikalle 1860-luvulla. Siinä majoittuivat silloiset ratainsinöörit, jotka hekin rakensivat rautatietä ja ratasiltaa Kalajoen yli.

Ylivieskan rautatieasema on puolestaan ollut Suomen vilkkaimpia risteysasemia koko olemassaolonsa ajan. Asema-alue ja laiturit tullaan uusimaan lähiaikoina, mahdollisesti jo vuodesta 2018 alkaen.

Kun Ylivieskan asema menee remonttiin, sen edustalla pysähtyvät jo junat, jotka saavat ajaa kahta sataa. Tilaa on myös tavarajunille, joiden akselipainot ovat nostettavissa 22,5 tonnista 25 tonniin, kun Kalajoen ratasilta ja koko Seinäjoki–Oulu-hanke vuoden 2018 alussa valmistuu.

Teksti ja kuvat Vesa Tompuri

The post Kalajoen ratasilta sinetöi miljardihankkeen appeared first on Rakennustaito.fi.

Sisäilmaongelmien lisäännyttyä ja painopisteen siirtyessä korjausrakentamiseen tarvitaan uudenlaista osaamista kosteus- ja homevaurioiden tutkimisessa ja korjaamisessa.

Ympäristöministeriön vetämän ”Kosteus- ja hometalkoot” -ohjelman osana esitettiin ratkaisuksi uudenlaisia pätevyyksiä. Terveydensuojelulakia muutettiin siten, että viranomaisten apuna toimivilla, asumisterveysasetuksen mukaisilla ulkopuolisilla asiantuntijoilla tulee olla voimassa oleva pätevyys ja että heidän tietonsa tulee löytyä julkisesta rekisteristä. Näitä asiantuntijoita ovat rakennusterveys‑ asiantuntija, sisäilma-asiantuntija ja kosteusvaurion kuntotutkija.

Kosteusvaurion kuntotutkijan pätevyysvaatimukset perustuvat sosiaali- ja terveysministeriön asetukseen ja koostuvat koulutus-, pätevyys- ja työkokemusvaatimuksista. Hakijalla tulee olla talonrakentamisen alalla suoritettu korkeakoulututkinto, rakennus‑ insinöörin tai -mestarin tutkinto.

Näihin liittyneen perusopetuksen rakennustekninen koulutus ei kuitenkaan riitä. Pätevyyskoulutuksena edellytetään FISEn hyväksymän kosteusvaurion kuntotutkijan pätevyyteen valmentavan koulutuksen suorittamista.

Rakennustekniikan merkitys korostuu

Hakijalta edellytetään myös vähintään kolmen vuoden työkokemusta rakennuksen kuntoon ja terveyshaittoihin liittyvissä tutkimustehtävissä. Ne voivat sisältää rakennusfysiikkaan, sisäympäristön epäpuhtauksiin tai ilmanvaihtoon liittyviä mittauksia ja näytteenottoja. Kokemuksen pitää olla monipuolista ja kattaa kosteusvaurion kuntotutkijan eri aihe- ja osa-alueet.

Pätevyys on voimassa viisi vuotta ja uusittaessa on selvitettävä tiedot työkokemuksesta ja päivityskoulutuksista pätevyyden voimassaoloajalta. Lisäksi hakijan on esitettävä 15 laatimaansa, tilaajalle toimitettua kosteusvauriokohteiden kuntotutkimusraporttia.

”Kosteusvaurion kuntotutkijan pätevyys ei toistaiseksi ole ollut suosittu, koska se vaatii uudenmuotoista täydennyskoulutusta. Sisäilmamittauksia ja -analyysejä tehtäessä tulee olla rakennusterveysasiantuntijan tai sisäilma- asiantuntijan pätevyys, ja kuntotutkija toimiikin yhteistyössä ko. pätevyyden omaavan kanssa epäiltäessä sisäilmaongelmaa. Näistä kolmesta pätevyydestä rakennusteknisesti vaativin on kuitenkin kosteusvaurion kuntotutkija”, selvittää FISEn toimitusjohtaja Marita Mäkinen.

Kosteusvaurion korjauksen erityisala tuli uutena myös maankäyttö- ja rakennuslakiin 2014. FISE pätevöittää sen mukaisia kosteusvaurion korjaussuunnittelijoita ja korjaustyönjohtajia.

Kuntotutkija, suunnittelija ja työnjohtaja yhdessä muodostavat asiantuntijaketjun, joita tarvitaan kosteusvaurioituneen kohteen korjauksen toteuttamiseen.

”Onnistunut toteutus vaatii asiantuntijuutta korjauksen kaikissa vaiheissa. Nykymuotoisena kosteusvaurioiden eri pätevyydet mahdollistavat korkeatasoisen korjausprosessin läpiviennin. Asiantuntijoita tarvitaan lisää, jotta heitä riittää eri puolille Suomea”, Mäkinen korostaa.

Teksti Risto Pesonen

The post Kosteusvaurioiden kuntotutkimuksella kysyntää appeared first on Rakennustaito.fi.

Kuopion kulttuurillisen kultakauden historiaan kuuluva rakennus, joka kuin ihmeen kaupalla on säilynyt näihin päiviin, palautetaan 3D-mallien avulla arvonsa mukaisena kaupunkikuvaan. Viisivuotisella työssäoppimisen projektilla lisätään erikoissaneerauksen tietotaitoa.

Kanttila, 1800-luvulta peräisin oleva talo, mallinnetaan uusilla kolmiulotteisilla suunnittelumenetelmillä. Päätteeltä nähdään, kuinka Minnan Canthin ajan salonki, valokuvista tuttu, elää virtuaalisessa ympäristössä mallinnettuna. Pöhinää näytelmäkirjailijan kotitalossa riittää myös livenä.

3D-virtuaalimallinnus toimii apuna kulttuurihistoriallisen rakennuskohteen entistämisessä ja taiten tehtävässä uudisrakentamisessa: kenties siinä mennään osin vanhaa museoiden, osin uutta ilmentäen.

”Rakennusrestauroinnista tässä varsinaisesti ei ole kyse, koska kyseessä on muuten varsin tavallinen huonokuntoinen talo, joka vain on jäänyt paikalleen asemakaavaan”, tähdentää Savonia-ammattikorkeakoulun koulutusvastuupäällikkö, DI Harry Dunkel.

Suomessa tämäntyyppisten kulttuurihistoriallisten suojelurakennusten korjaukseen on luotava omaa tietotaitoa: kun se, mikä restauroidaan, on ikään kuin kehitettävä tyhjästä, tietokonemalleilla.

”Tämän talon raamit jäävät perustaksi, sisälle puolestaan jäljitetään vanhaa ja ideoidaan uutta”, pohtii Dunkel.

Arvaamaton projekti

Näytelmäkirjailija Minna Canthin koti- ja liiketalona toimineen kiinteistön vanhimman osan ydinrakenteet näyttävät säilyneen tähän päivään. Seinähirret Minna Canthin kadun ja Kuninkaankadun nurkkauksessa ovat Canthin aikaisia.

Virheitä on tehty urakalla, vielä 1990-luvulla valtio-omistajan aikana kosteusvaurioita tilassa korjattiin vetämällä levyä levyn päälle. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kohteen uusi tuleminen pyrkii selvittämään ”mihin rakennus taipuu”, kuten insinöörit asian ilmaisevat.

”Käyttötarkoitusideointiin osallistuu netissä laaja yleisö”, lisää Anja Lappi, suojelutarkoitusta varten perustetun Minna Canthin talo ry:n puheenjohtaja.

”Korjausrakentamisen rinnalla kulkevat monialaiset palvelumuotoilun projektit, missä käyttösuunnitelmat tarkentuvat taide- ja kulttuuritoiminnan näkökulmista.”

”Tarvitsemme myös asunto- ja residenssitiloja”, Lappi arvioi.

Dunkel kertoo verkkaisesti asioista nojaten ullakon järeään kattorakenteeseen. Se saattaa olla vuoden 1907 suuren remontin ajalta. Sahajauhon päällä on kattotuoleja ja ajalle tyypillisiä poikkihirsiä.

Rakennusyhtiö, joka viimeksi omisti kiinteistön, suunnitteli rakentavansa ullakolle asuntoja, mutta luovutti.

Amiska myös mukana

AMK:n rakennuspuolen koulutuslinjojen on määrä toteuttaa hanke oman verkostonsa avulla.

”Täysi erikoissaneeraus tapahtuu yhteistyössä toisen asteen koulutuskuntayhtymän Sakkyn kanssa. Kohteen viisivuotiseksi arvioitu projekti on ainoalaatuinen ja haastava”, Dunkel tarkentaa.

Erikoissaneerauksessa kehitetään senlaatuista korjausrakentamisosaamista, jolle arvioidaan löytyvän käyttöä ja jota ei vielä ole.

”Edessä on arvaamaton projekti, jonka suunnittelu tehdään avoimesti”, kertoo tilan 3D-mallinnuksesta ja rakennussuunnittelusta vastaava arkkitehti, yliopettaja Janne Repo.

Savonia tekee yhteystyötä myös Arkkitehtuuri- ja ympäristökulttuurikoulu Lastun kanssa.

”Luvassa on perinnerakennusten korjaamiseen liittyviä luentosarjoja ja workshoppeja, joissa suunnittelijat ja rakentajat pääsevät tutustumaan perinteisiin rakennusmateriaaleihin, rakenteisiin ja työmenetelmiin”, Repo sanoo.

Alipaineilmastointien aika lopullisesti ohi

Osaamista tarvitaan esimerkiksi, kun kohteen alipaineistukseen perustuvat ilmastoinnit uusitaan. Alipaineeseen perustuvan ilmastoinnin rakentaminen tullee kielletyksi. Tämä on esimerkki siitä, että alkuperäiseen ei voi palata. Suojelufundamentalisteja kompromissit eivät aina vakuuta.

”Tilat ovat jatkossa tasapaineisia, sellaista säädäntöä parhaillaan valmistellaan”, Dunkel tietää.

Vanhat 1700-luvulla perustetut kaupungit, joihin Kuopio kuuluu, vilisevät suojelumerkinnän saaneita rakennuksia.

Kuopio on ollut kulttuurillisesti vireä kaupunki. Muun muassa Victor Barsokevitsch kuvasi kotikulmiaan, joten koko kortteerin rakennuksista löytyy runsaasti valokuvia 1800-luvun loppuvuosi‑ kymmeniltä alkaen. Valokuvista voidaan jäljittää runkorakenteelle ja ulkoverholle tehtyjä muutoksia. Muutokset ovat olleet rajuja, ja tätäkin seikkaa on pidetty kyseenalaisena suojelun kannalta.

Purkulupaa ei tippunut

Vanhan rakennuksen seikkailu omistajalta toiselle kehittyi skandaaliksi. Nyt tilanne on selkeytynyt, ja tapaamme Kanttilan tiloissa intoa pursuvia rakentamisen ammattilaisia.

Taustalla on pitkällinen rakennuksen omistussuhteiden siirtely, jossa arvorakennus siirtyi valtion omistuksesta sen ulkoistettuun kiinteistöyhtiöön ja edelleen asuntorakennuttaja Bonava Suomi Oy:lle, kaupassa muun kiinteistömassan mukana. Tämä yhtiö lopulta myi Kanttilan Minna Canth ry:lle.

Kanttilana paremmin tunnettu talo myytiin jonkin 100 000– 150 000 euron hintaan. Kauppa sisältää rakennukset ja tontin ydinkeskustassa.

Pysähtyneisyyden aika loppui, kun Kuopion kaupunginhallituksen puheenjohtajan Pekka Kantasen kommentti ”turha odottaa purkulupaa” nostettiin Savon Sanomissa lehden etusivulle. Rakennusvalvonta oli antanut omistajalle määräyksiä rakennuksen kunnossapidosta.

Tila myös kulttuurimatkailukohteeksi

Minna Canthin talo ry perustettiin vuoden 2016 tarkoituksena koota yhteistyöverkosto, jonka avulla tila saadaan taide- ja kulttuurikäyttöön, mutta samalla talo toimii myös kulttuurimatkailukohteena. Sivulauseessa ilmenee, ettei työhön tarvittavasta miljoona‑ rahoituksesta ole juuri tietoa, vielä, mutta sen suuntaista paloa on, että asiat järjestyvät.

Yhdistyksen yhteistyöverkoston keskeinen toimija on Savonia-ammattikorkeakoulu ja Savon aikuis- ja ammattiopisto. Harry Dunkel pitää Minnan Canthin taloa erittäin mielenkiintoisena korjausrakentamisen oppimiskohteena.

”Tässä on nyt se työssä oppisen paikka, jota tarvitaan, jotta pääsemme opiskelijoiden kanssa huolella perehtymään erilaisiin korjaustapoihin”, kertoo Dunkel, Savonia-ammattikorkeakoulun koulutusvastuupäällikkö.

Teksti Reijo Holopainen, kuvat Akseli Muraja

The post Minnan Canthin kotitalon tulevaisuus mallinnetaan 3D:nä appeared first on Rakennustaito.fi.

Rakennustaito 10/1917

Allekirjoittanut on käytännöllisesti kokeillut rakentamalla vesikattoa tavallista umpinaista ruodelaudoitusta käyttäen sementtilaastista ja huovasta suomuskerroksin. Oheenliitetty leikkauskuva A näyttää, että siten syntyy tavallista paanukattoa muistuttava katto, sillä eroituksella vaan, että paanut, sekä myöskin niitä eroittavat huopakaistaleet, ovat suomuun asetetut ja että sementtiliuskat yhtyvät tiiviisti huopakerroksen väliin jäädessä ruodelaudoitukseen. Kuten tunnetuista tiilikivi-, liuskakivi- ja sementtipaanu‑ katoista tiedetään, on niissä huopa-alusta yhtäjaksoinen, joten vuodon sattuessa paanukerroksessa vuotanut vesi valuu huopakerroksen päällä aina räystäälle saakka. Kun irrallaan valmistetuista paanuista tahi kattotiilistä tehdyn paanujen ja huovan väliin jää onteloita ja siten alushuopa tulee ilman hajoittavalle vaikutukselle alttiiksi, syntyy huopakerrokseen vähitellen reikiä ja katto tulee vuotamisen vaaraan. Tämän epäkohdan voittamiseksi on huopasementtikatossa huopa asetettu suomukerroksiin johtamaan mahdollisesti särkyneen sementtiliuskan läpäisemän veden takaisin kattopinnalle ja samalla olemaan eristyskerroksen sementtiliuskojen välissä tarpeellisen kimmoisuuden saavuttamiseksi. Sementtiliuskat vuorostaan suojaavat huopakerroksen täydellisesti ilman vaikutukselta, joten huonommatkin kattohuopalajit voipi arvostella kestäväksi määräämättömiä aikoja. (…)

Niinkuin tunnettua, on kaikkien tähän asti käytettyjen kivi- ja sementtiliuska- sekä tillikivikatoilla se huono puoli pohjoisessa ilmanalassa, että kattojen sisätaitteissa tapahtuvat jään ja lumen alas syöksemiset saavat aikaan sivusysäystä paikoiltaan. Tätä haittaa ei tarvinne pelätä huopasementtikatossa, koska paanut tulevat enemmän kiintonaisiksi kattoon, sekä myöskin saumat säännölliset. (…)

Jos katto halutaan värinsä puolesta sopusuhtaiseksi ympäristön kanssa, saadaan se halutun väriseksi seulomalla tuoreelle pinnalle haluttua kivennäisväriä, joka sekottuen itse massaan tulee ehdottomasti kestäväksi ja voi siis katto saavuttaa suvaitsemista myöskin taiteelliseen puoleensa katsoen. (…)

Aikoinaan oli kiistan alaisena kysymys sementtimassan kestävyydestä meidän ilmanalassamme. Kun nyt pitkäaikainen kokemus on näyttänyt, että sementtibetoni tarkoituksenmukaisesti tehtyä täydellä varmuudella kestää permantonakin ulkoilmassa, jolloin päällä jäätyvät vesilätäkötkään eivät kykene ainetta murtamaan, ei liene tarpeellista tähän kysymykseen enemmän puuttua. Toivon sensijaan, että huopasementtikatto tulisi yleisesti käytäntöön otetuksi – ja – sitä mahdollisesti edelleen kehittämällä – saataisiin katto, joka kerran tehtynä ei kaipaa mitään hoitokustannuksia. – Keksinnölle on haettu patentti sekä koti- että ulkomailla.

Kuopio 3/5 1917

Paavo Makkonen

The post 100 vuotta sitten: Uutuuksia. Huopasementtikatto. appeared first on Rakennustaito.fi.

Espoonlahden kirkko on rakennettu vankalle suomalaiselle graniittikalliolle. Alle 40-vuotiaan rakennuksen peruskorjaus aikaistettiin, kun katon liimapuupalkit alkoivat halkeilla.

Kupari hohtaa, kun peltisepät, kirvesmiehet ja rakennusalan muut ammattilaiset viimeistelevät Espoonlahden kirkon kattoa sekä uusittuja sisätiloja. Kesällä 2017 valmistuu pari vuotta kestänyt peruskorjausurakka.

Vuonna 1980 rakennetun kirkon laaja remontti aikaistettiin, kun kattoa kantaviin palkkeihin ilmaantui viisi vuotta sitten halkeamia. Vauriot etenivät lopulta niin, että kirkkosali asetettiin käyttökieltoon vuoden 2015 alussa.

Halkeamien yhdeksi syyksi on epäilty 1990-luvun runsaslumisia talvia, jolloin katolle kertyi melkoiset massat painavaa nuoskalunta rasittamaan katon pääpalkkeja.

Vanhaa kunnioittaen

Kirkon katon ongelmat havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 2012 aivan sattumalta. Metrin korkuisiin liimapuupalkkeihin oli kehittynyt silmin havaittavia halkeamia. Kun palkkeja tutkittiin tarkemmin, halkeamia havaittiin useissa kohdissa.

Liimapuupalkkeja tukemaan asennettiin kolme teräspilaria. Tällä konstilla pärjättiin kolmisen vuotta. Kun kirkkosali asetettiin käyttökieltoon, Espoon seurakuntayhtymässä päätettiin tehdä koko kirkon peruskorjaus, joka oli tulossa lähivuosina ajankohtaiseksi.

Kirkon suunnitelleista arkkitehtiveljeksistä Timo Suomalaista on pidetty ajan tasalla korjausprojektin ajan. Näin on osaltaan varmistettu, että työvaiheet kunnioittavat kirkon alkuperäistä arkkitehtuuria ja henkeä.

Yhteistoiminnallinen urakkamalli

Kun Espoon seurakunnissa lähdettiin miettimään, millä urakkamuodolla kirkko korjataan, ei tyydytty tavanomaisiin malleihin.

”Halusimme urakkamuodon, jolla pidämme kustannukset paremmin hallinnassa kuin perinteisillä malleilla. Toinen asia, jota painotimme, oli laatu ja kolmas aikataulu. Näillä perusteilla päädyimme yhteistoiminnalliseen malliin”, Espoon seurakuntayhtymän kiinteistöpalveluiden kunnossapitoinsinööri Taisto Pajari sanoo. Hän toimii lisäksi työmaan laatukoordinaattorina.

Urakan kilpailutus oli urakkamuodon mukainen.

”Kilpailutimme suunnitteluryhmän kokonaisuuden eli suunnittelijan, urakoitsijan ja rakennuttajakonsultin yhdessä. Tässä vaiheessa meillä oli vain hankesuunnitelma. Valitun porukan kanssa lähdimme viemään toukokuussa 2015 kehitysvaihetta eteenpäin. Ensivaiheessa pääsimme yhteisymmärrykseen urakan kokonaiskustannuksista hieman alle kahdeksaan miljoonaan euroon.”

Urakoitsijaksi valikoitui Consti Korjausurakointi Oy, suunnittelijaksi Wise Group Finland Oy ja rakennuttajakonsultiksi Saraco Oy. Yhteistyön alussa osapuolet tekivät allianssimallimallin mukaisen yhteistoimintasopimuksen ja yhteistoimintamallin. Urakkamalli on viralliselta nimeltä yhteistoiminnallinen projektijohtourakka.

Koska rakennuttajan tärkein tavoite oli pitää kustannukset kurissa laadusta tinkimättä, päätettiin hankkeen alussa tehdä reilun kymmenen prosentin riskivaraus mahdollisten yllätysten ja hankemuutosten varalta.

”Nyt pari kuukautta ennen projektin valmistumista näyttää siltä, että riskivaraus riittää”, Consti Korjausurakoinnin työpäällikkö Juha Varis sanoo.

Pajari on hyvillään, että sekä aikataulu että budjetti ovat pitäneet, mikä on tavatonta tämän kokoisessa peruskorjauskohteessa. Onnistumiselle on yksi syy yli muiden.

”Onnistuimme kehitysvaiheessa käymään tarkoin läpi suurimmat riskit ja varauduimme niihin. Toki pieniä yllätyksiä on tullut muun muassa louhinnan aikana, mutta ne eivät ole juuri vaikuttaneet asiaan.”

Varis kiittää sitä, että kustannushallinta on ohjannut koko projektia.

”Olemme koko ajan toimineet niin, että kustannusten kautta ohjaamme kaikkia toteutusratkaisuja.”

Ei valvojaa

Rakennuttaja ja urakoitsija päätyivät jo varhaisessa vaiheessa siihen, ettei valvojaa tarvita.

”Yhteistoiminnallisessa mallissa suunnittelemme ja teemme rakentamiseen liittyvät päätökset yhdessä. Suunnitteluorganisaation tehtävään kuuluu myös valvoa, että toimitus vastaa suunnitelmia”, Pajari sanoo.

Laatukoordinaattorina toimiva Pajari on käynyt työmaalla 2−3 kertaa viikossa katsomassa, että työt etenevät sovitusti ja kustannukset pysyvät aisoissa.

”Sekä kehitys- että toteutusvaiheessa on ollut valtavan tärkeää, että tieto on koko ajan liikkunut eri osapuolien välillä. Olemme soveltaneet jonkin verran muun muassa allianssimallin big room -työskentelyä, jossa kaikki osapuolet tekevät töitä säännöllisesti samassa tilassa”, Varis sanoo.

Kun Pajari katsoo reilua kahta vuotta taaksepäin, hänelle tulee muutama asia mieleen, jotka hän tekisi nyt toisin.

”Meillä oli kehitysvaiheissa paljon ja pitkiä, jopa kuuden tunnin, kokouksia, joita olisi voitu tiivistää. Toisaalta näin laaja projekti vaatii paljon yhteistä tekemistä jo alussa, jotta se voi onnistua.”

Varis peräänkuuluttaa ratkaisukeskeisyyttä.

”Sen olen oppinut, että omia ratkaisuehdotuksia kannattaa aina tuoda esille. Kun kyseessä on yhteinen hanke, ei ratkaisuja voi jättää pelkästään suunnittelijalle”, Varis tuumaa.

Hupussa toista vuotta

Peruskorjausurakan aluksi toukokuussa 2016 louhittiin kalliota koko rakennuksen ympärillä parin metrin leveydeltä ja reilun metrin syvyydeltä.

”Teimme kokonaan uudet salaojat ja sadevesiviemärit sekä vesieristykset. Niitä ei ollut aiemmin lainkaan”, Pajari sanoo.

Työ jatkui kesän 2016 aikana julkisivutöillä samoilla materiaaleilla ja väreillä kuin alkuperäisessä rakennuksessa.

”Kaikki pintamateriaalit ja seinien eristykset uusittiin”, Varis muistelee.

Samanaikaisesti ulkoremontin kanssa uusittiin sisämateriaaleja, sillä kirkon eri osissa oli havaittu laajalti sisäilmaongelmia. Erityisesti vuosituhannen vaihteessa rakennetussa toimistorakennuksessa oli ongelmia.

”Kaikki sisäpuolen tiiliseinät, alakatot ja eristeet purettiin ja rakennettiin uudelleen. Vain betoniset kantavat rakenteet ovat vanhaa”, Pajari sanoo.

Koko talotekniikka on uusittu. Siitä erityisesti kirkkosalin ilmastointi ja lämmitys on maininnan arvoinen, sillä kyseessä on harvoin käytetty ilmalämmitysjärjestelmä.

”Lattian alla kulkevista kanaaleista johdetaan lämmintä ilmaa kirkkosaliin seinän vieressä lattiassa olevien ristikoiden läpi. Ilma lämmitetään lämmönvaihtimella kaukolämpöjärjestelmässä”, Pajari kertoo.

Koko työmaa on ollut koko ajan tiiviisti huputettu, mikä on helpottanut sitä, etteivät vaihtelevat sääolot ole missään vaiheessa hidastaneet töitä.

Myös rakennuksen seinien sisäpuolella on tehty melkoiset suojaukset. Muun muassa arvokkaat urut ja suuri alttaritaideteos on koteloitu suojavanerin taakse, ja niiden lämpötila- ja kosteusolosuhteita seurataan koko ajan. Hienot, ladotut luonnonkiviseinät on suojattu työn ajaksi läpinäkyvillä muoveilla, niin että rakentajat näkevät, miten upeassa ympäristössä he tekevät töitä.

Vaativa katto

Kirkon katto valmistui puolessa vuodessa. ”Ensimmäiset liimapuupalkit tulivat marraskuun 14. päivä, kuparityöt eli viimeinen pinta aloitettiin tammikuussa ja kellotapuli valmistui toukokuussa”, työnjohtaja Heikki Partanen sanoo.

Partanen opiskelee Metropolia-ammattikorkeakoulussa rakennusinsinööriksi. Töitä on riittänyt niin, ettei aikaa ole piisannut opiskelujen viimeistelyyn.

”Seitsemän vuotta olen ollut melkein valmis, kerran olen jo hakenut uudestaan opiskelijaksi”, Partanen kertoo.

”Kirkkosalin katon monimuotoisuus on tämän korjausprojektin tavanomaisesta eniten poikkeava ja vaativin työvaihe”, Varis sanoo.

Katon rakenteissa on lasia, liimapuuta, terästä, betonia ja luonnonkiveä. Eri rakenteiden yhdisteleminen sekä salin pitkät jännevälit ja poikkeuksellinen muoto ovat asettaneet sekä suunnittelulle että toteutukselle omat vaateensa.

”Isojen puurakenteiden hallinta vaatii paljon osaamista. Siinä pitää nostotekniikoiden ja kirvesmiesosaamisen osua kohdalleen”, Varis sanoo.

Kupariverhoustyöstä vastaa aliurakoitsijana Consti Julkisivut, joka on hankkinut paikalle kovantason kokeneita peltiseppiä Baltian maista.

Kattorakenteissa massiivisimmat ovat kaksi 14 metriä pitkää ja 1,5 metriä korkeaa liimapuupalkkia, jotka ovat kattorakenteiden takana piilossa. Sen sijaan kirkkosalin takaosan kuusi suurta palkkia ovat hyvin näkyvissä. Uudet komeat puupalkit ovat turkulaisen Late-Rakenne Oy:n tekemät.

Vankkojen puupalkkien tukena ovat jatkossakin teräksiset pilaripalkit.

”Teräksinen ristikkopalkki kantaa käytännössä katon, kun vanhassa rakenteessa liimapuuristikko kantoi kuorman”, Varis sanoo.

Runsaasti uutta

Remontin aikana kirkkoon rakennetaan moderni ja valoisa laitoskeittiö, joka palvelee siellä pidettäviä tilaisuuksia ja kirkon yhteydessä toimivaa päiväkotia. Keittiön rakentamisen yhteydessä töitä on tehty pintaa syvemmältä. Keittiön betonilattia meni uusiksi. Alla olevaa kalliota louhittiin ja maamassoja uusittiin, kun keittiön alle vedettiin uudet pohjaviemärit. Kaikki alapohjan täytöt uusittiin.

Kirkon kupari- ja lasiverhoillussa kellotapulissa on kolme komeaa kelloa, joiden soittoautomatiikka uusitaan remontin yhteydessä. Siipirakennuksessa aiemmin ollut talonmiehen asunto muutettiin päiväkodiksi, minkä lisäksi sinne rakennettiin uudet kahvilatilat. Toimistotilat ja muun muassa diakoniatoimisto uusittiin täysin sisältä. Kirkon akustiikka-, ääni- ja valojärjestelmät uusittiin erillishankintana samoin kuin osa kirkon irtokalusteista.

Tarkasti valvotut olosuhteet

Työmaan aikana on monissa kohdin mitattu rakennekerrosten kosteus- ja lämpötilaolosuhteita. Valvontaan on käytetty Aalto-yliopiston ja VTT:n pitkään kehittämää ja sittemmin kaupallistettua RF SensIT CMM -järjestelmää. Järjestelmän anturit lähettävät mittaustulokset langattomasti pilvipalveluna olevaan valvontaohjelmistoon.

”Olosuhteidenvalvontajärjestelmä jää kiinteistön käyttöön. Sillä voidaan tarkastella, miten remontti on onnistunut niin, ettei kosteus- ja lämpövuotoja tule”, työpäällikkö Juha Varis kertoo.

Espoonlahden kirkko

• Urakkamalli: yhteistoiminnallinen projektijohtourakka
• Suunnittelu: Wise Group Finland Oy
• Pääurakoitsija: Consti Korjausurakointi Oy
• Projektinjohto: Saraco Oy

Aliurakoitsijat:

• Maanrakennus, louhinta ja salaojat: Setpal Oy, TRK-Kaivu Oy
• Purku, haitta-ainepurut: Delete Finland Oy
• Sähkötyöt: Boctok Oy
• LVI-työt: Are Oy, Perttelin Ilmastointi Oy
• Telineet: Ramirent Finland Oy
• Teräsrakennetyöt: VMT Steel Oy
• Vesikatto ja julkisivu: JOS-Rakennus Oy, Consti Julkisivut, Icopal Katot
• Metalli- ja puuikkunat: Metus-Oü, Rekman Oü
• Muuraustyöt: Kiviseinä Jone Oy
• Tasoite- ja maalaustyöt: Maalaushovi Oy
• Lattiapinnoitteet: Heikkinen-yhtiöt Oy
• Laatoitustyöt: SJM Team Oy
• Alakattotyöt: Rakenne Tikka Oy

Työmaan aikataulu: toukokuu 2016–kesäkuu 2017

Teksti Jukka Nortio, kuvat Juho Kuva

The post Kuparinhohtoisen Espoonlahden kirkon uudet kuosit appeared first on Rakennustaito.fi.

Naantaliin nousee moderni 435 megawatin moni–polttoainevoimala. Projektin rakentamisen osuus on ensimmäinen allianssimallilla toteutettu teollinen hanke Suomessa. Mikä parasta: aikataulut ja budjetti ovat pitäneet, laadusta ja turvallisuudesta tinkimättä.

Turun Seudun Energiantuotannon toimitusjohtaja Tapani Bastman ja YIT Rakennuksen projektipäällikkö ja rakennusmestari Timo Tuomisto eivät peittele tyytyväisyyttään, kun he arvioivat Naantalin kaukolämpöä ja sähköä tuottavan suurvoimalan rakennushankkeen vaiheita. Pääsääntöisesti bioraaka-ainetta käyttävä uusi voimala on neljäs yksikkö alueella ja se korvaa lähes kokonaan kivihiiltä käyttävät vanhat voimalat.

Oikeastaan ei pitäisi rakentamisen osalta puhua eri toimijoista mitään, sillä kaikki osapuolet toimivat allianssiperiaatteen hengessä yhteisen Polte-allianssin lipun alla käyntikortteja myöten. Naantalin voimalatyömaa on ensimmäinen teollisuusrakentamisen allianssiprojekti Suomessa.

Pitkä kehitysvaihe

Rakennuttajaa edustava Tapani Bastman kertoo, miksi allianssimalliin päädyttiin.

”Kokenut johtotiimimme on nähnyt lukuisissa aiemmissa projekteissa perinteisen urakkamallin ongelmat: kuinka urakoitsijoiden samanaikaiset työvaiheet johtavat aikatauluongelmiin, monimutkaisten vastuiden selvittämiseen ja muutosten myötä melkoisiin lisäkustannuksiin.”

”Päätimme valita urakkamuodon, jossa tehdään enemmän töitä suunnitteluvaiheessa, jolloin pystymme paremmin ennakoimaan toteutusvaiheen riskejä ja päättämään yhdessä tavoitebudjetista.”

Projektin toteutus on vastannut odotuksia. Bastman nostaa kaksi onnistumista yli muiden.

”Kaikki väliaikataulutavoitteet on saavutettu ja turvallisuuden taso on koko työmaan ajan ollut erinomainen. Näistä seuraa tavoitekustannusten pieni alittaminen. Onnistuminen perustuu siihen, että asioista on koko ajan keskusteltu ja ongelmia ratkottu avoimesti yhteistyössä.”

Allianssi työn arjessa

Vaikka allianssin euromääräinen osuus on vajaa viidennes 260 miljoonan euron investoinnista, sen rooli on keskeinen urakan onnistumiselle.

Työmaainsinööri Mikko Kemi kertoo, miten allianssi toimii käytännössä.

”Allianssi koordinoi työmaata ja luo osapuolten välille yhteistyömallit. Innovatiiviset ratkaisut ja kehitysideointi ovat oleellinen osa allianssin toimintaa. Allianssi luo hyvät puitteet myös turvallisuuden hallintaan, kun kaikilla on kirkas yhteinen tavoite.”

Projektin aikana oli jo huhtikuun 2017 alkuun mennessä kerätty 239 kehitysideaa, joista yli puolet on toteutettu tai hyväksytty toteutukseen. Ideoita on tullut kaikilta tasoilta kirvesmiehistä päälaitetoimittajiin. Kaikki ideat käsitellään Polte-allianssin johtoryhmässä.

Allianssimallissa suunnittelijat ovat tiiviisti mukana projektin toteutusvaiheessa. Suunnittelijoiden mukanaolo helpottaa ja nopeuttaa huomattavasti erilaisten ideoiden hyödyntämistä ja muutosten käytännön toteutusta.

”Yksinkertaisilla rakennemuutoksilla olemme saaneen kullakin kymmenien tuhansien eurojen säästöjä”, Kemi sanoo.

Kolme vuotta tiivistä yhteistyötä on ollut allianssin osapuolille melkoinen oppimisprosessi.

”Olemme kehittäneet allianssin toimintatavat itse ja oppineet koko ajan toimimaan paremmin allianssin hengessä, Kemi sanoo.

Massiivinen valu

Allianssin osapuolilla on yhtäpitävä käsitys siitä, mikä on ollut työmaan vaativin työ.

”Turbiinisalin valutyöt ja siellä erityisesti turbiinipetin iso valu oli haastavin vaihe koko projektin aikana. Aikataulu oli tiukka ja kelit sattuivat olemaan siihen aikaan talvesta vaikeat”, projektipäällikkö Tuomisto muistelee.

Vuorokauden kestänyt valutyö oli poikkeuksellinen. 600 tonnia painavan turbiinin perustaksi on yhdellä valulla tehty 8 metriä leveä, 30 metriä pitkä ja 2,5 metriä paksu turbiinipeti. Se lepää kahdeksan 12 metriä korkean paikalla valetun betonipilarin varassa. Pilareiden sisällä on harjaterästä huomattavasti enemmän kuin perusvalussa.

Jokaisen pilarin vahvuus on noin 1,5 metriä kanttiinsa, ja niiden päissä on kussakin kuusi 80 senttiä korkeaa jousta. Ne vaimentavat turbiinin resonanssin ja tasapainottavat turbiinin massan tasan pilareiden kesken.

”Pilareiden varassa on noin 1,5 miljoonaa kilon massa”, Tuomisto sanoo.

Betonipilareiden alla on 600 millimetrin betonilaatta, kun turbiinihallin laatta on 400-millinen. Pilareiden alla olevan laatan ja rakennuksen laatan välissä on liikuntasauma, joka tasoittaa turbiinin aiheuttamat värinät. Turbiinilaatan alla on tiiviimmin paaluja kuin rakennuksen alla muuten. Suora yhteys turbiinin ja muun laitteiston välillä on vain putkien ja johtojen välityksellä.

Hakkeesta energiaa

Mutta palataan koko prosessin alkupäähän eli energian raaka-aineen pariin. Suunnitelmissa on, että voimalaitos alkaa käyttää haketta ensisijaisena polttoaineenaan. Sen osuuden on määrä kasvaa kymmenessä vuodessa 30–40 prosentista 60–70 prosenttiin.

Rekat kippaavat hakkeen tai muun biomassan maan alla sijaitsevaan vastaanottolaitokseen. Sieltä polttoaine siirretään kuljettimilla seulomoon ja edelleen polttoainevarastoon eli A-latoon. 120 metriä pitkä aumalato on saanut nimensä A-kirjaimen muodosta. Sinne mahtuu polttoainetta 15 000 kuutiometriä.

Kuljetin jakaa A-ladossa polttoaineen tasaisesti rakennuksen eri puolille. Polttoaine siirretään kattilalaitokseen koko A-ladon levyisellä ja sen lattian pinnassa kulkevalla purkaimella eli porkkanaruuvilla.

Raumalainen Raumaster on toimittanut polttoaineen käsittelyjärjestelmän, jolla polttoaine vastaanotetaan, siirretään seulomoon, varastoon ja sieltä edelleen kattilalaitokseen. A-ladon kuljettimen alustan valutyö on ollut kokeneiden betonimiesten taidonnäyte.

”120 metrin matkalla sai olla toleranssia 3 millimetriä. Monta asiaa piti ottaa huomioon, että onnistuimme tässä työssä”, työmaapäällikkö Juha Tuominen sanoo.

Auman perustuksen alla on tiheä paalutus. Kaikkiaan paaluja on lyöty alueella 28,5 kilometriä.

”Tämä paikka oli vaikea paaluttaa, koska tässä oli louhetäyttöä. Jouduimme lyömään iskuvasaralla ja terästapeilla esireiät paaluille niissä kohdin, joissa oli isoja kiviä edessä. Muutamassa paikassa jouduimme kaivamaan lehmän kokoisia kiviä ylös maasta”, Tuominen muistelee.

Pohjatöiden vaikeudet eivät kuitenkaan tulleet yllätyksenä, sillä pohjatutkimukset oli tehty ennakkoon huolellisesti.

Sadan tuhannen oivallus

A-ladon lattian toteutus on oiva osoitus allianssimallin voimasta eli siitä, kuinka projektin kehitys- ja toteutusvaiheen aikana on tehty fiksuja, sekä aikaa että rahaa säästäviä, ratkaisuja.

”Alkuperäisissä suunnitelmissa lattia oli betonia. Päätimme kehitysvaiheessa yhdessä tilaajan kanssa, ettei sitä välttämättä tarvitse valaa, vaan lattiaksi kelpaa yhtä hyvin murske, jonka päällimmäiseksi kerrokseksi ajetaan hienompaa ainesta. Tällä säästettiin noin 100 000 euroa selvää rahaa”, projektipäällikkö Tuomisto sanoo.

Koko hankkeen aikana on tullut merkittäviä säästöjä monenlaisten innovaatioiden myötä, joiden yhteissumma nousee useisiin satoihin tuhansiin euroihin.

Naantalin voimala

• lämmön ja sähkön yhteistuotantolaitos
• kokonaisbudjetti 260 MEUR, josta Polte-allianssin osuus noin 50 MEUR
• kilpailutuksesta toteutukseen: 5/2014–11/2017
• enimmillään 550 työntekijää
• polttoaineteho 435 MW
• tavoitteena, että polttoaineesta on biomassaa 60–70 %
• Rakennustöiden suunnittelu- ja toteutusorganisaationa Polte-allianssi: Turun Seudun Energiatuotanto Oy, YIT Rakennus Oy, A-insinöörit Suunnittelu Oy, Insinööritoimisto AX-LVI Oy
• merkittävimmät toimittajat: Raumaster Oy (polttoaineen käsittely), Valmet Oyj (kattilalaitos), Siemens Oy (turbiinilaitos), Pöyry Finland Oyj (EPCM)
• paalutuksia 28,5 kilometriä
• betonointia 16 800 m²
• louhittu ja murskattu 52 000 m³

Allianssin ohjauksessa

Allianssin tilaajaorganisaatio, rakennusteknisestä suunnittelusta vastanneet yritykset sekä pääurakoitsija aloittivat työskentelyn yhteisen Polte-lipun alla viisi kuukautta kestäneen kilpailutus‑ vaiheen jälkeen syyskuussa 2014. Ensimmäiset seitsemän kuukautta kului kehitysvaiheeseen.

”Kehitysvaihe erottaa allianssin muista urakkamuodoista. Sen aikana tutkimme tiiviissä yhteistyössä tarkoin urakan eri tekniset vaiheet ja haarukoimme tavoitekustannukset”, työmaainsinööri Mikko Kemi sanoo.

Toteutusvaiheeseen päästiin toukokuussa 2015 ja valmista on määrä olla marraskuussa 2017. Ensimmäiset 10 kuukautta työmaalla toimi vain Polte-allianssin noin sata työntekijää. 1.3.2016 työmaalle tuli mukaan päälaitetoimittajat Raumaster, Valmet ja Siemens alihankkijoineen sekä niiden sadat työntekijät.

”Tässä vaiheessa kaikki allianssissa harjoiteltu yhteistyö joutui tulikokeeseen, kuinka onnistumme sovittamaan työvaiheet ja aikataulut niin, että kaikki osapuolet voivat tehdä osuutensa tehokkaasti”, Kemi sanoo.

Tammikuussa 2017 alkoi voimalan prosessien testaus ja käyttöönotto, mikä on asettanut omat vaatimuksensa työmaan hallinnalle ja työvaiheiden vaiheistukselle, kun muun muassa sähköt ovat olleet siitä lähtien päällä koko alueella. Testaus- ja viimeistelyvaihe kestää voimalan avaamiseen marraskuuhun 2017.

”Polte-allianssi toimii tällä työmaalla päätoteuttajana projektin loppuun saakka, vastaa kaikesta turvallisuudesta ja yhteistoiminnasta koko työmaalla”, Kemi sanoo.

Teksti Jukka Nortio, kuvat Vesa-Matti Väärä

The post Allianssi rakentaa Naantalin uutta biovoimalaitosta appeared first on Rakennustaito.fi.

Helsingin Sanomien artikkelissa 2.10.2017  aliurakointi tuottaa päänvaivaa ja ongelmia mestareille työmailla:

”Suomea rakennetaan aliurakoilla, ja se johtaa sekoiluun työmailla – Rakennusyhtiöillä ei ole juuri omaa väkeä. Pääkaupunkiseudun rakennusliikkeillä ei ole enää omia työmiehiä vaan vain ”paimennettavia”. Ongelmia tulee kahden urakan välimaastossa.”

Lue koko artikkeli: 

https://www.hs.fi/talous/art-2000005390690.html

Rakennustaito 2/1917

Laajempia rakennustöitä suunniteltaessa järjestetään muuraus- ja betonityöt lämpöiseksi vuodenajaksi, luonnollisestikin, sillä erittäin nämät erikoistyöt sujuvat parhaiten kesän aikana, samoin kuin luonnollisista syistä tulevat tällöin halvemmiksikin. Lämmin vuodenaikamme on lyhyt ja niinpä sattuu tuontuostakin, että on pakko rakentaa kylmienkin säiden vallitessa.

Niin ahkerasti kuin olenkin koettanut hakea tyhjentävää selvitystä merkitsemälleni kysymykselle lähinnä tutustumalla rautabetonialaa käsittelevään kirjallisuuteen, ei tästä puolesta ole puhuttu sanaakaan, korkeintaan on kielletty jyrkästi betonin käsittely kylmänä aikana. Että kysymys tulisi huomionalaiseksi erittäin käytännön miesten taholla, saanen alustavasti mainita omista havainnoistani betonin käsittelyssä kylmyysasteiden vallitessa.

Noin 6 v. sitten oli kyseessä erään 5-kerr. kivimuurin välipermantojen teko betonista I-rautojen varaan. Oli kylmä vuodenaika ja työ oli suoritettava. Ennenkuin työhön ryhdyttiin, toimitettiin seuraavanlainen koe:

Valettiin 2 kpl. 1 m²:n laajuista ja 8 cm paksua betonikakkua, joiden annettiin täysin jäätyä. Tämän jälkeen siirrettiin ne 18–20° lämpimään. Sulamis- ja kovettumisaikana kasteltiin toista koekappaletta jota vastoin toinen sai sulaa ja kovettua omin neuvoin. Tulos 14 vuorokauden jälkeen oli seuraava: Se betonikakku, jota oli kasteltu, osottautui täysin kovettuneeksi, jotavastoin toinen koekappale oli jonkunverran huonommin kovettunut. Tästä teimme sen johtopäätöksen, että kyseessä oleva työ voitiin suorittaa pakkasista huolimatta. Ja niinpä sitten kun betoni oli laskettu, reijät rakennuksessa tukittu ja lämmittäminen aloitettu, betonia kasteltu ahkerasti, olivatkin työn tulokset varsin tyydyttävät.

Tämän havainnon jälkeen olen teettänyt rautabetonitöitä kun niin on sattunut pakkastenkin aikana edellä mainittua jälkihoitoa käyttämällä. Ja mikäli kokemus osoittaa, ovat tehdyt työt vastanneet tarkoituksensa. Kuitenkin olen jokaisessa tapauksessa tehnyt ensin koekappaleet saatavissa olevasta sementistä ja sorasta. Sillä siitähän paljon riippuu minkälaisiä ovat nämä raaka-aineet.

Meikäläisilläkin rautabetoni-ammattimiehillä saattaa olla hyvinkin tarkkoja tietoja kyseessä olevasta asiasta, jopa kentiesi omaavat tieteellisiä todistelmia tapahtuneista prosesseista betonissa ja raudoissa niiden jäätymistilassa ollessa ja sulamisen jälkeen. Puolestani luulisin olevan mielenkiintoista saada laajempia ja perusteellisempia tietoja tässä esillä olevasta kysymyksestä, sillä rautabetonia on joissakin tapauksissa pakkasista huolimatta käsiteltävä maassa, jossa luonto niin niukalti antaa yksinomaan aurinkoisia päiviä.

Teksti H. H:nen.

”Perslankun” alla olevan villakaistan kunto on noussut isoon rooliin monessa asuntokaupassa.

Onko olemassa taikatemppua, jolla saisi epämiellyttävän asian pysymään poissa mielistämme? Korjausrakentamisessa näitä tilanteita syntyy tuon tuosta, enemmän kuin haluaisimme.

Asuntokaupan riidoissa on tullut ongelmaksi ulkoseinän alapuun ja sokkelin välisen niin sanotun ”perslankun” alla olevan villakaistan mikrobivaurioituminen eli homehtuminen (kts. punaisella merkittynä kuvassa).

Yleensä villakaistan mikrobit ovat ainoastaan ulkoilman mikrobeja ja erittäin harvoin ns. kosteusvaurioon viittaavia indikaattorimikrobeja. Jos rakenteessa on epäjatkuvuuskohtia, eli rakenne ei ole tarpeeksi tiivis, voi korvausilmaa virrata rakenteiden kautta sisäilmaan. Silloin villakaista toimii tavallaan ulkoilmasuodattimena ja ulkoilmamikrobien määrä kasvaa villakaistassa vuosien saatossa.

Eräissä riitatapauksissa ostaja on vaatinut jopa kaupan purkua vedoten mikrobivaurioon, kun tutkimuksissa on määritetty kyseessä olevassa villassa olevan ulkoilmamikrobeja viitearvojen yli.

Eräässä tapauksessa on vaadittu myös hinnanalennuksen yhteydessä ulkoseinän alaosan purkamista niin, että ulkoseinän alapuu nostetaan lattiapinnan tason yläpuolelle (15 cm), vaikka seinän rakenteissa ei ole havaittu viitearvojen ylittäviä mikrobipitoisuuksia. Tutkimuksessa rakenne oli luokiteltu riskirakenteeksi.

Mikä sitten on oikeus ja kohtuus?

STM-asetus 545/2015, 20§ ilmaisee asian seuraavasti:

Toimenpiderajan ylittymisenä pidetään korjaamatonta kosteus- tai lahovauriota, aistinvaraisesti todettua ja tarvittaessa analyyseillä varmistettua mikrobikasvua rakennuksen sisäpinnalla, sisäpuolisessa rakenteessa tai lämmöneristeessä silloin, kun lämmöneriste ei ole kosketuksissa ulkoilman tai maaperän kanssa, taikka mikrobikasvua muussa rakenteessa tai tilassa, jos sisätiloissa oleva voi sille altistua.

Jos kyseessä olevan rakenteen kautta virtaa niin sanottua korvausilmaa sisätiloihin, voidaan vuotoa pitää toimenpiderajan ylityksenä. Tässä tapauksessa ei ole kosteusvauriosta kysymys, ja silloin ilmavuoto pitää tukkia eli suoritetaan rakenteiden tiivistäminen esimerkiksi lattian ja ulkoseinän rajakohdasta.

Jos rakenne on ominaisuuksiltaan määritettävissä riskirakenteeksi, se ei tarkoita sitä, että se pitää aina korjata. Rakennuskannassa on paljon riskirakenteita, mutta ne ovat toimineet moitteettomasti kymmeniä vuosia.

Edellä esitetyssä tapauksessa sokkelikorkeus oli joka kohdalta yli 40 cm, salaojat ja sadevesien ohjaaminen kunnossa. Siksi ei ole olemassa mitään perusteita ulkoseinien alaosien nostamiseksi lattiatasolle. Se olisi kohtuutonta ja selvää ylikorjaamista.

Teksti Hometohtori, kuvat iStock ja Hometohtori

Pienjännitesähköasennuksia koskeva standardiuudistus ja Käsikirja rakennusten sähköasennuksista ovat valmistuneet syyskuussa.

Uudistetussa standardissa kiinnitetään erityisesti huomiota sähkölaitteistojen paloturvallisuuteen.

Sähköpaloissa menehtyy Suomessa vuosittain viisinkertainen määrä ihmisiä verrattuna sähköiskutapaturmiin. Viime vuonna sähköpaloissa menehtyi 21 henkilöä.

Sähköliedet aiheuttavat vuosittain noin tuhat palohälytystehtävää, joista noin kymmenesosa etenee rakennuspaloksi. Lähes kaikissa tapauksissa syynä on ollut lieden käyttäjän toiminta, eivät niinkään lieden viat.

Jotta paloturvallisuus parantuu, suosittaa uusi standardi käytettäväksi liesien ja liesitasojen aiheuttaman tulipalovaaran pienentämiseksi liesivahtia, joka katkaisee sähkönsyötön tulipalon uhatessa.

Kaapeleista aiheutuu vuosittain sata palohälytystä, ja suunnilleen saman verran aiheuttavat sähkökeskukset. Näissä molemmissa palo ehtii edetä huomattavasti useammin rakennuspaloksi kuin liesien aiheuttamissa hälytyksissä.

Kaapelivalinnassa tarkkana!

Asennuksissa voidaan yleisesti käyttää luokan Eca-kaapeleita, joille keskeinen paloturvallisuusominaisuus on, ettei kaapeli yksittäin asennettuna edistä paloa.

Palo-ominaisuuksiltaan huonompia Fca-luokan kaapeleita ei saa rakennuksen sisällä viedä viittä metriä pidempää matkaa, tai vaihtoehtoisesti Fca-luokan kaapeli voidaan tuoda omana palo-osastona olevaan keskustilaan.

Dca-luokan kaapeleita puolestaan suositellaan käytettäväksi maan alla olevissa tiloissa, joissa voi oleskella paljon henkilöitä, kuten julkisissa liikuntatiloissa ja pysäköintilaitoksissa. Suositus koskee myös maan päällä olevia tiloja, joissa voi oleskella paljon henkilöitä ja tilasta poistuminen voi olla hidasta.

Yleisin syy palovaaraan on laitteiden sopimaton valinta, asennus ja käyttö. Valaisimien ja lämmittimien sijoituksessa tulee ottaa huomioon laitevalmistajien ohjeet.

Uusi standardi lisää ylijännitesuojauksen tarvetta kaupunkimaisen ympäristön ulkopuolella eli taajama- ja maaseutuympäristöissä. Vaikka salamatiheys on Suomessa Keski-Eurooppaa pienempi, ylijännitesuojat vaaditaan varsinkin muissa kuin asuinrakennuksissa, mikäli muuntaja on hiemankin kauempana liittymästä. Kaupunkiympäristössä ylijännitesuojausta ei vaadita.

Standardissa on noteerattu myös uudet kasvavat tarpeet, kuten aurinkosähköjärjestelmät ja sähköajoneuvojen lataus. Niiden tuloon on syytä varautua, ellei niitä vielä rakennusvaiheessa toteuteta.

”Muutokset ovat perusteltuja, mutta aiheuttavat lisäkustannuksia muun muassa keskuksissa. Niille on varattava enemmän tilaa, koska keskusten koko kasvaa uusien suojalaitteiden myötä. Merkittävä on myös kaapelien kuuluminen jatkossa rakennustuoteasetuksen piiriin. Oikeaa kaapeliluokkaa on osattava käyttää oikeassa paikassa”, muistuttaa tekninen johtaja Esa Tiainen Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto STUL ry:stä.

Teksti Risto Pesonen

Kalasataman kauppakeskuksen runko on lähes valmis, mutta muurareilla riittää vielä väliseinätöitä. Yli kolme ja puoli hehtaaria tiiliseinää on urakkakooltaan ”kerran elämässä” -sarjaa.

Kalasataman kaupunkikuva tulee olemaan lasivoittoinen, mutta myös muiden materiaalien näkökulmasta kohde on poikkeuksellisen laaja. Rakenteille tulee pian kahdeksan uuden kaupunkikeskuksen tornitaloa, joista korkein kurottuu 134 metriin merenpinnan yläpuolelle. Itse kauppakeskus monine palveluineen valmistuu ensi vuoden syksyllä, mutta jo nyt runko- ja myös väliseinätyöt ovat pitkällä.

Valmista olisi tullut aiemminkin, ellei viiden vuoden takainen kaavavalitus olisi pysäyttänyt jättityömaata runsaaksi kahdeksi vuodeksi. Nyt valitus on käsitelty ja kumottu, ja REDIn hermokeskukseksi valmistuva kauppakeskustyömaa etenee kiivaaseen tahtiin.

REDin rakentaminen on miljardihanke. Erillisiä työnjohdollisia osakokonaisuuksia on tällä hetkellä meneillään kymmeniä. SRV:n työmaapäällikkö Jukka Nikkolalla on alaisina alaurakoitsijoiden työnjohto mukaan lukien pitkälti toista sataa työnjohtajaa, joista yksi on muuraustyönjohtaja Viljami Harjuniemi SRV:ltä. Hän viime kädessä huolehtii, että REDIn muuraustyöt etenevät sovitussa aikataulussa ja tulevat optimaalisesti yhteensovitetuiksi muiden työvaiheiden kanssa.

Muurattavaa REDIssä riittää: 15 muuraria tekee pitkää päivää noin puolentoista vuoden kestoisessa urakassa, jonka tekijäksi valittiin toissatalvisen kilpailun tuloksena SB Rakennus Oy.

”Tämä on meillekin todella iso kohde. Ja kaikki 36 000 neliömetriä koostuvat pelkästään väliseinistä, joita toki on montaa erityyppistä tiloista ja erityisesti äänieristysvaatimuksista riippuen”, kertoo SB Rakennuksen toimitusjohtaja Aleks Salasin.

Tehostavia innovaatioita

Salasin erikoistui muurattuihin rakenteisiin Tallinnassa, mutta on jo toistakymmentä vuotta asunut ja työskennellyt Suomessa.

”Suomessa ja Virossa ja muissakin maissa on omat erityispiirteensä työtavoissa, vaikka tekniset perusasiat ovat toki samat. Siksi tänne tuleva kokenutkin ammattimies on aina perehdytettävä yksityiskohtiin ennen kuin hän aloittaa työmaalla”, hän sanoo.

Salasin kehuu Suomessa käyttöön tulleita, muualla tuntemattomia innovaatioita. Esimerkiksi alumiinirakenteinen, jatkuvan vatupassin käytön korvaava ohjuri helpottaa ja nopeuttaa hänen mukaansa muuraustyötä huomattavasti. Ideana on se, että ohjurin avulla varmistetaan etukäteen rakenteen suoruus koko sen matkalta.

”Jos muurattavana on vaikkapa kymmenen metriä pitkä seinä, ohjuria käytettäessä voi tarkistaa etukäteen koko seinän suoruuden. Siinä säästää aikaa reilusti verrattuna perinteiseen tapaan, jossa jokainen tiili tarkistetaan vatupassilla erikseen”, Salasin perustelee.

Ajansäästön tärkeys korostuu aikanaan viivästyneessä hankkeessa. Muuraustöiden näkökulmasta tämä merkitsee töitä jatkuvassa kahdessa vuorossa. Aikataulusuunnitelman noudattaminen on ollut sikäli riskitöntä, että koko ajan on voitu työskennellä sisällä sään vaihteluilta suojassa ja tasaisissa lämpötilaoloissa.

Tarkkoja mittoja ja toimituksia

Muurattuja väliseiniä tehdään REDIssä sekä myymälä- että sosiaalitiloihin ja tilojen välisiin käytäviin. Erityisesti pohjakerroksessa tilat ovat pitkiä ja korkeita, mistä seuraa tiukkoja seinien mittatoleransseihin kohdistuvia vaatimuksia. Enempää kuin kolme millimetriä ei toteutunut seinälinjan paikka saa missään kohdin poiketa suunnitellusta.

”Tarkinkaan silmä ei ole riittävän luotettava tämän toteamiseksi, joten apuvälineitä tietenkin tarvitaan ennen muurausta”, Salasin sanoo.

Tarkan silmän lisäksi muuraustyössä tarvitaan edelleen raakaa fyysistä voimaa, vaikkei kenenkään tarvitse täysin ilman nostokoneapua pärjätäkään. Täysi, sähkötrukilla työmaalla käsiteltävä kuormalava painaa alun toista tonnia ja muurarinlykättävä tiilikärry parisataa kiloa. Kärräämistä tarvitaan, koska ahtaalla työmaalla ei ole mahdollista saada kuormia työpistekohtaisesti perille asti.

Logistiikka kylläkin on erikoistuneen ammattilaisen käsissä. Cramo Oy huolehtii siitä, että myös tiilitoimitukset ovat sovittuun aikaan sopivissa määrissä perillä. Sopivaksi kertalastiksi on osoittautunut viikon muuraustarpeisiin riittävä tiilimäärä. Tiilet toimittaa pääosin Weber, lukuun ottamatta muutamia lämpö- ja muita erikoistiiliä, jotka Kalasatamaan valmistaa Lakan Betoni.

Työturvallisuusriskit hallittava

Pääosa REDIn työmaalle toimitettavista tiilistä on erityyppisiä kalkkihiekkatiiliä. Pääosa, noin 85 prosenttia on KaHi-viisteponttitiiliä. Osa tehdään tavanomaisista KaHi-ponttitiilistä, osa taas harkoista.

”Palo- ja ääneneristysmääräykset sanelevat tiilityypin. Esimerkiksi lastauspihan läheisyydessä on käytettävä harkkoja nimenomaan tiukkojen palo- ja akustisten vaatimusten johdosta”, Viljami Harjuniemi kertoo.

Lastauspihan viereisessä käytävässä muuratun seinän korkeus on peräti kuusi metriä. Se on seurausta lastausajoneuvojen vaatimasta tilasta, joka määrittää myös kerroskorkeutta. Näissä korkeuksissa telineiden luotettavuus on oleellinen työturvallisuuskysymys. Telinetyön ja putoamisriskien hallinnan lisäksi toinen keskeinen työturvallisuusnäkökohta muurarin työssä myös REDIn työmaalla on raskaiden nostojen aiheuttamien työturvallisuus- ja työterveysriskien minimointi.

REDI pähkinänkuoressa

• Suomen ensimmäinen tornitaloaluehanke (koostuu kahdeksasta tornitalosta, kauppakeskuksesta ja 2 000 auton pysäköintilaitoksesta).
• Työmaa käynnistyi elokuussa 2011 ja keskeytyi kesällä 2012 kaavavalituksen vuoksi, käynnistyi uudelleen huhtikuussa 2015 ja valmistuu vaiheittain vuoteen 2023 mennessä.
• Kauppakeskus valmistuu syksyllä 2018.
• Kauppakeskuksen muuraustyöt valmistuvat syksyllä 2017.
• Muurattavaa pinta-alaa kauppakeskuksessa yhteensä 36 000 m².
• REDIn KVR-urakoitsija: SRV Rakennus Oy
• REDIn muurausurakoitsija: SB-Rakennus Oy

Teksti Vesa Tompuri, kuvat Juho Kuva

Jyväskylän uutta keskussairaalaa rakennetaan neljän vuoden ajan. Sujuva logistiikka on yksi jättityömaan haasteista.

Jyväskylän uuden keskussairaalan perustuksien valut alkavat olla loppusuoralla. Vuoden 2016 joulukuussa alkaneet valut pyritään viemään päätökseen ennen uutta talvea. Kuilujen valu jatkuu vielä talvellakin.

Hankkeen työmaapäällikkönä toimiva SRV:n Jussi Lehto kertoo, että mitään ongelmia ei tähän mennessä ole tullut, viime talvi on ollut leuto. Massiivisten rakenteiden valuihin talven kylmyys ei muutenkaan pahemmin vaikuta, kun suo-jauksesta huolehditaan.

Kukkumäessä nyt toimivan Keski-Suomen keskussairaalan länsipuolelle nouseva uusi sairaala on SRV:n historian kaikkien aikojen suurin hanke, johon ei sitoudu omaa pääomaa. 250 metriä pitkän ja 100 metriä leveän, 8-kerroksisen rakennuksen kokonaispinta-ala tulee olemaan 108 500 bruttoneliötä. P-talon keittiö on vielä lisänä erikseen. SRV rakentaa sairaalan projektinjohtourakkana, jonka arvo on noin 300 miljoonaa euroa. Rakennuttajan eli Keski-Suomen sairaanhoitopiirin (SHP) rakentamiskustannukset ovat yhteensä 412 miljoonaa euroa.

Peruskiven muuraustilaisuudessa helmikuun ensimmäisenä päivänä SHP:n toimitusjohtaja Juha Kinnunen lupasi uuden sairaalan elinkaareksi sata vuotta, mikä edellyttää järeää pohjarakentamista. Pilarianturat ovat vähintäänkin kaksi kertaa massiivisempia kuin vaikkapa kauppakeskushankkeessa. Kahden ja neljän hissin kuilut valetaan kaksi metriä korkeiden pohjalaattojen päälle neljännen kerroksen korkeuteen ja jatkuvat siitä elementteinä. Hissejä tulee yhteensä 28. Myös porrashuoneet, joita on yhteensä 18, jatkuvat neljännen kerroksen jälkeen elementteinä.

”Perustuksiin menee vähän yli 10 000 kuutiota betonia, runkoon 15 000 kuutiota, maanvaraisiin ja pintabetonilattioihin vielä 5 000 kuutiota, yhteensä vähän yli 30 000 kuutiota paikalla valettavaa”, Lehto summaa.

Perustustöiden ohella jatkuu runkovaihe, joka kestää vielä vuoden päivät. Runkovaiheeseen limittyy elokuussa 2016 alkanut sisävalmistusvaihe sairaalan K-lohkossa, joka on saatu kahdeksan kerroksen korkeuteen. K-lohkoon sijoittuvat sairaalan apteekki, niin sanottu kuumasairaala ja iv-konehuone. Kahteen ylimpään kerrokseen tulee potilashuoneita.

Haastatteluhetkellä K-lohkossa olivat menossa vesikattojen kaatovalut huppujen alla. Niissä käytetään nopeasti kuivuvia betonilaatuja, näin saadaan rakenteet kuivumaan eikä tule jälkikastumisia. Kun vesikaton betoni on kovettunut, kattoallas täytetään lähes piripintaan vedellä ja annetaan seisoa kolme päivää. Vesipainekokeella varmistetaan, että katto on vedenpitävä. ”Tämä tulee olemaan talviolosuhteissa haasteellinen koe”, Lehto hymähtää.

Betonia läheltä ja kaukaa

Valuissa työnjako toimii siten, että SRV toimittaa betonin ja urakoitsija hankkii raudoitteet, muotit ja tekee valut. Betonin pohjatöihin, runkoon, lattioihin ja seiniin on marraskuusta 2016 lähtien toimittanut Lujabetoni yhdessä partnerinsa HB-Betoniteollisuuden kanssa. Kyseessä on Lujabetonin Muuramen tehtaan historian suurin valmisbetonitoimitus.

Betonin valmistajien sijainti rakennustyömaan läheisyydessä varmistaa betonitoimituksien joustavuuden ja antaa työmaalle vapaammat kädet suunnitella valuaikatauluja.

Kaikkea ei kuitenkaan voi saada läheltä. Ensi vuonna rakennettavan N-lohkon, eli rakennuksen itäpäähän omana yksikerroksisena osana sijoittuvan sädesairaalan, säteilysuojausseiniin Lujabetoni toimittaa erityisen vaativaa raskasbetonia. Sen valmistuksessa erikoiskiviaineksena käytetään Kiirunan rautamalmia. Vastaavaa raskasbetonia Lujabetoni on aiemmin toimittanut Kuopion keskussairaalan sädesairaalaan. Raskasbetonin tiheys on noin puolitoistakertaista tavalliseen betoniin verrattuna ja se painaa lähes 4 000 kg/m³. Kuutiohinta on lähes seitsenkertainen normaaliin betoniin verrattuna.

”Hintaan vaikuttaa muun muassa pitkä kuljetusmatka. Säteilysuoja onnistuisi perusbetonillakin, mutta seinien paksuutta olisi tuplattava, jolloin rakennus ei enää sopisi tontille”, SHP:n projektipäällikkö Jari Ilves kuvaa.

Sairaalan tontti on noin 5,5 hehtaaria. Sairaaloille tyypillistä tunneliverkostoa ei uuden sairaalan alle tule. Kaikki aputoiminnot, kuten pukutilat, välinehuollot, logistiikkakeskus sekä rauhan aikana varastotiloina toimivat yksitoista väestönsuojaa, sijoittuvat maanalaiseen kerrokseen.

Osa sairaalan 950 autopaikasta sijoittuu parkkitaloon, jonka elementit toimittaa iisalmelainen Betonimestarit Oy. SRV tilasi uuden sairaalan runkotoimituksen Betset Oy:ltä, jonka Kyyjärven tehtaalle tilaus tuo töitä lähes puoleksitoista vuodeksi. Toimitukseen sisältyy pilareita, palkkeja ja laattoja noin 15 000 kappaletta, mikä on noin 2 000 rekkakuormaa. Seinäelementit, yhteensä noin 3 000 kappaletta, toimittaa MH-Betoni Toivakasta.

Pitkä projekti

Logistiikka lisää Lehdon työtaakkaa:

”Ahtaalla tontilla kaiken yhteensovittaminen vaatii jatkuvaa huomiota. Aikataulutetaan hyvin tarkkaan kuljetukset, purkuajat ja muut. Työmaatoimitukset tehdään logistiikkakalenterin mukaan, ja logistiikka-asioista sovitaan torstaisin pidettävissä työmaapalavereissa.”

Jyväskylän ykkösprojekti vaatii rakentajalta muutenkin pitkää pinnaa. Kyseessä ei ole mikään nykyajalle tyypillinen pikarakentaminen, sillä projektin kokonaiskesto on neljä vuotta. Valmista pitää olla elokuussa 2020.

Maamerkki Infra Oy aloitti maanrakennustyöt jo elokuussa 2016, varsinainen rakentaminen alkoi syyskuussa. Projektin alta on purettu yhteensä 11 rakennusta, joista kolme oli sairaanhoitopiirin omia rakennuksia. Alueelta jouduttiin purkamaan myös kolme suojeltaviksi merkittyä rakennusta.

Tontin maaperä on vaikea. On tehty paalutusta, louhintaa ja massanvaihtoa.

”Pohjaveden takia rakennusta on jouduttu jo alkuvaiheessa nostamaan kaksi metriä ylös. Siitä huolimatta pohjavesi on lähellä perustamistasoa”, Ilves kertoo.

Betonityöt aloitettiin ennen marraskuussa 2016 alkanutta kohua siltavalujen huonosta laadusta, jonka seurauksena Liikennevirasto pani myllykirjeellään betonin laadun tehovalvontaan. Lehto kertoo, että sen seurauksena sairaalan työmaalla lisättiin normaalista poiketen työmaakoekappaleiden määrää betoniaseman oman laadunvalvonnan lisäksi.

Haastatteluhetkellä elokuun ensimmäisenä päivänä työmaan vahvuus oli 220 työntekijää, joista 35 oli SRV:n omia toimihenkilöitä. Lehto arvioi, että jatkossa niiden määrä kasvaa viiteenkymmeneen.

Urakoitsijoiden ketjuttamisessa on sallittu vain yksi varsinaisen urakoitsijan aliurakoitsija. Ilves korostaa, että se on ollut ehtona jo tarjouspyynnössä. Lehto ennakoi, että työmaan vahvuus on suurimmillaan vuoden päästä, jolloin tekniikkatyöt ovat täysillä käynnissä ja runko alkaa valmistua. Silloin töissä on puolisen tuhatta työntekijää.

Suomen kallein

Sairaala Novaa voidaan kuvailla monenlaisilla superlatiiveilla, joista yksi on Suomen kallein. Kyseessä on ainut Suomessa rakennettava täysin uusi sairaala. Sen tärkein etu on se, että kaikki voidaan suunnitella alusta pitäen järkevästi.

Kun nykyisessä sairaalassa toiminnot ovat hajautuneet yhdeksään erilliseen rakennukseen, Arkkitehtitoimisto JKMM Oy:n suunnittelemassa uudessa sairaalassa kaikki saadaan kompaktisti yhteen. Uusi sairaala koostuu kuudesta lohkosta, jotka ovat kiinni pääkäytävässä kuin kylkiluut selkärangassa.

Sairaala Novassa terveydenhuollon eri toiminnot ja lääketieteelliset erikoisalat sijoitetaan parempaa yhteistyötä ja helpompaa kommunikointia ajatellen. Uuteen sairaalaan tulee muun muassa 360 tutkimus- ja vastaanottohuonetta, 368 sairaansijaa, 24 leikkaussalia, 10 synnytyssalia ja kolme sädehoidon bunkkeria. Projektipäällikkö Jari Ilveksen mukaan konseptin toimivuutta on testattu varta vasten rakennetuissa mallihuoneissa.

Työmaapäällikkö Jussi Lehdon mukaan betonitöihin sairaalan uudenaikaisuus ei ole juuri vaikuttanut. Varauksia uudelle tekniikalle tulee kerroksiin. Ilves kehuu, että aikatauluissa on pysytty ihan hyvin, myös kustannusten kanssa on pärjätty haasteista huolimatta. Muun muassa pintamateriaaleissa on ollut pientä vääntöä arkkitehtien kanssa. Pitkissä projekteissa rakennuskustannusten heilahtelut vaikuttavat hintaan.

”Jos raudoituskilon hinta nousee 10 senttiä, niin sen vaikutus kokonaishintaan on 400 000 euroa”, Lehto vertaa.

”Rakennus valmistuu ja luovutetaan kerralla. Muutto toteutetaan yhden syksyn aikana, siihen mennessä kaikki toimintakokeet ja laiteasennukset on tehty”, Ilves kertoo.

Tässä vaiheessa Lehdon päällimmäisenä huolena rakennustekniikan puolella on valmistautuminen talveen. Runkorakenteita pitää saada mahdollisimman paljon valmiiksi.

”Haasteena on runkotyön jakautuminen kahteen suuntaan ja sen mukanaan tuomat haasteet.”

Molemmat myöntävät, että työasiat kulkeutuvat välillä myös kotiin. ”Kyllä tämä on ollut vähän stressaavaa välillä. Tämä on meidän kaikkien suurin työmaa”, Ilves toteaa.

”Yllättävän hyvin on mennyt”, Lehto hymyilee.

Sairaala Nova

• Rakentaminen alkoi 8/2016.
• Kohteen bruttopinta-ala on 108 500 neliömetriä.
• Kustannusarvio on 412 miljoonaa euroa.
• Valmistuu vuonna 2020.
• Rakennuttaja: Keski-Suomen sairaanhoitopiiri
• Rakennuttajakonsultti: Ramboll CM Oy
• Projektinjohtourakoitsija: SRV Rakennus Oy
• Arkkitehtisuunnittelu: Arkkitehtitoimisto JKMM Oy
• Rakennesuunnittelu: Ramboll Finland Oy
• IV-suunnittelu: Granlund Oy
• Sähkösuunnittelu: Ramboll Finlandin ja Easytec Oy:n työyhteenliittymä

Urakoitsijat

• Maanrakennustyöt: Maamerkki Infra Oy
• Perustuksien valut: Insinöörityö Hentinen Oy
• Kuilujen valut: Muottityö Jukanen Oy
• LV-urakka (lattian alapuoliset viemärit): JKL-Hana Oy

Teksti Santeri Pakkanen, kuvat Petri Blomqvist
palaute@rakennustaito.fi

Rakennusalan uutisointi varsinkin iltapäivälehdissä on usein negatiivista. Kosteus- ja homejutut ylittävät helposti uutiskynnyksen. Se on tietysti ymmärrettävää, koska asia koskee oikeastaan meitä kaikkia. Toinen varma alan huono uutinen on ulkomainen työvoima ja harmaa talous.

Nämä tarinat jättävät varjoonsa sen tosiseikan, että Suomessa rakennetaan edelleen hyvin ja yhteiskuntavastuut hoidetaan tinkimättä. Kokonaiskuva tai vaikutelma huonoista asioista syntyy usein pelkkien mielikuvien perusteella ilman tietoja asioiden oikeasta tilasta.

Tällä hetkellä kuva rakennusalasta on kansan syvissä riveissä värittynyt osin negatiiviseksi. Näillä mielikuvilla on monia vaikutuksia toimialaan. Yksi merkittävä seuraus on, että alalle ei hakeudu tarpeeksi innokkaita nuoria rakentajia. Esimerkiksi rakennusalan perustutkintojen pariin on vaikea saada opiskelijoita. Ammattikorkeakouluissa tilanne ei ole vielä yhtä hälyttävä, mutta suurehkot opintojen keskeytysprosentit voivat kertoa jotakin alan vetovoimasta.

Rakennusalan pitää rohkeammin nostaa esille onnistumisia: esitellä mielenkiintoisia projekteja ja hienoja henkilökuvia. Pitää olla ylpeä työstään ja tuoda ne reilusti esiin. Rakennusala voisi oppia paljon muilta aloilta, joissa markkinointi on keskeisessä roolissa.

Onnekseni katsoessani nuoria mestareita ja insinöörejä työmailla voin todeta, että pojasta polvi paranee. Heidän tapansa viestiä ja kommunikoida on avointa ja rohkeaa. He näyttävät reilusti innostuksensa työstään ja ovat siitä silminnähden ylpeitä.

Rakennustaito-lehti on kiinni ajan hengessä ja esittelee hienoja projekteja ja henkilöitä rakentamisen ytimestä.

Rakennuslehden järjestämä Vuoden työmaan valintakierros on jokasyksyinen perinne. Valintaan osallistuvana olen saanut olla etuoikeutetussa asemassa tutustumassa hienoihin projekteihin. Voin todeta, että hankkeita vetävät aidosti innostuneet ammattilaiset, ja heillä on vahva halu onnistua työssään.

Aito kilpailuhenki haastaa sopivasti rakentajia ponnistelemaan vaativissa projekteissaan. Valinta Vuoden työmaaksi on erittäin arvostettu palkinto ja kunnianosoitus hyvästä työstä.

Onnistumisia ja hienoja hankkeita ja mahtavia rakentamisen persoonia esittelemällä voimme nostaa alan arvostusta ja imagoa. Tämä on myös paras tapa innostaa nuoria rakentamisen pariin. Me tarvitsemme nyt ja tulevaisuudessa motivoituneita nuoria mukaan rakentamisen ytimeen.

Viekäämme rakentamisen positiivista sanomaa yhdessä eteenpäin!

Hannu Järveläinen
toimitusjohtaja

Palautetta julkaisusta: palaute@rakennustaito.fi

Åströmin nahkatehdas ympäristöineen on ollut mittavan saneerauksen ja rakentamisen kohteena jo vuosikymmenien ajan. Perustajaurakoitsijana Hartela Pohjois-Suomi Oy on rakentanut tälle alueelle noin 150 asuntoa.

Oulun keskustassa yli 150 vuotta sitten toimintansa aloittanut Veljekset Åström Oy:n nahkatehdas työllisti aikoinaan yli 1 500 työntekijää. Yhtiö valmisti kulta-aikoinaan nahkasta muun muassa kenkiä, remmejä, valjaita ja laukkuja. Viimeksi Oulussa toimiessaan tuotanto-ohjelma oli supistunut ja keskittyi muutamiin erikoistuotteisiin, esimerkiksi reppuihin.

Kun viimeisiään vetelevä nahkatehdas muutti vuonna 1960 Oulaisiin, Åströmin korttelit vapautuivat uuteen käyttöön. Entisissä tehdastiloissa toimi tämän jälkeen pitään esimerkiksi Oulun kaupungin Opetusvirasto. Viimeiset runsaat kymmenen vuotta myös Opetusviraston ovat olleet tyhjillään. Sen sijaan itse nahkatehdas on ollut jo hyvän aikaa toimistokäytössä. Muut kortteleiden rakennukset sen sijaan ovat olleet yksi kerrallaan viime ajat työmaana.

Hartela Pohjois-Suomi Oy käynnisti Åströmin korttelin rakennustyöt 2011–12 rakentamalla Pohjois-Suomen Opiskelija-asuntosäätiölle kansainvälisen opiskelijatalo Auroran. Tämän jälkeen alueella ovat valmistuneet uudisasuntokohteet Åströmin Ranta, Åströmin Piha ja Åströmin Raitti. Myös historiallisesti merkittävä vesivoimalarakennus saneerattiin ja otettiin toimistokäyttöön kesällä 2017. Seuraavana saneerattavana rakennuksena on alueella sijaitseva vanha Opetusvirasto.

Alkuperäisen arkkitehtuurin ehdoilla 

Hartela on ollut aktiivinen Oulun seudulla ostettuaan paikallisen Rakennus Forumin vuonna 2006. Åströmin kortteli on vaatinut pitkäjänteistä suunnittelua, jossa on pitänyt kunnioittaa alueen vanhaa arkkitehtuuria.

^”Mutkikkaat muodot tekevät näistä työmaista erityisiä kokeneellekin rakentajalle. Esimerkiksi vinoon asennettavia ontelolaattoja on tullut harvemmin työmailla vastaan”, kertoo vastaava mestari Pentti Kyllönen Hartelalta.

Toinen yhtä kokenut työmaavetäjä Rauno Ronkainen pitää Åströmin korttelityömailla vaativana ”kaikkea”. Hänen vastuullaan on saneerattu toimistokäyttöön esimerkiksi edellä mainittu vanha vesivoimala.

Tällä hetkellä Hartelalla on meneillään Åströmin Puisto -niminen asuinkerrostalokohde, yksi alueen uudisrakennuskohteista. Siinä, kuten myös viereisessä Åströmin Pihassa, on se ulkonäöllinen erikoisuus, että tiilikaton lisäksi taloissa on myös täsmälleen samansävyinen ja samanlaisista rakenneosista koostuva tiilijulkisivu. Tämä arkkitehtoninen ratkaisu on määritelty jo kaavassa.

Haasteita työmailla on riittänyt maanpinnan alapuolella, erityisesti parkkihalleja rakennettaessa.

^”Kalliopinnan laatu on Oulussa hyvin vaihtelevaa: aivan lähekkäin voi olla kiinteää ja rikkonaista kalliota. Myös Åströmin alueen autohalleissa on jouduttu lisätoimenpiteisiin rikkonaisen kalliopinnan vuoksi”, kertoo työpäällikkö Jann Holappa Hartelalta.

Näistä, kuten muistakin haasteista työmaalla on selvitty ammattitaidolla ja yhteistyöllä. Työpäälliköt Holappa ja Sami Uusitalo sekä vastaavat mestarit Kyllönen ja Ronkainen korostavat yksissä tuumin yhtä keskeistä työnantajayhtiönsä vaalimaa periaatetta: omien ammattimiesten pitämistä palkkalistoilla.

^”On siitä se hyöty, että tietotaito siirtyy helpommin firman sisällä kuin kahden firman välillä”, Pentti Kyllönen kiteyttää.

Teksti ja kuvat: Vesa Tompuri

Rakennusteollisuus RT, julkaistu 14.11.17

Turussa on testattu pistokoeluonteisesti paikallavalettujen betonirakenteiden lujuutta kaikkiaan lähes kolmellakymmenellä talonrakennustyömaalla. Juuri valmistuneet testaustulokset eivät paljastaneet yhtään uutta lujuuskatokohdetta.

Talonrakennusteollisuus ry ryhtyi viime vuodenvaihteessa selvittämään suurimpien talonrakennusurakoitsijoiden kanssa betonirakenteiden lujuutta rakenteilla olevissa kohteissa Turun alueella. Selvityksen tulosten saaminen kesti tavanomaista pitempään testauslaboratorioiden ruuhkautumisen vuoksi, ja viimeiset analyysit valmistuivat marraskuussa.

Testauksiin päädyttiin Turun rakennuslautakunnan suosituksesta, koska syksyllä 2016 oli ilmennyt vakavia betonin lujuusalitusepäilyjä kahdella suurella turkulaisella rakennustyömaalla, TYKS:n T3-sairaalalaajennuksen perustuksissa ja Harppuunakorttelin parkkihallissa. TYKS:n työmaalla jouduttiin purkamaan ja valamaan uudelleen paikallavalettuja perustusrakenteita sekä lisäksi vahvistamaan elementtitehtaalla valmistettuja betonielementtirakenteita.

Testattavat betonirakenteet valittiin siten, että ne edustavat erilaisia rakenneosia, kuten anturoita, pilareita, palkkeja, laattoja ja seiniä. Mukaan otettiin jo ennakolta riskialttiiksi tiedettyjä säärasitettuja rakenteita sekä myös normaaleja betonirakenteita.

Ulkopuolinen taho testasi pistokoeluonteisesti valittujen rakenneosien poranäytteitä ja koekuutioita käytössä olevien normien ja standardien mukaisesti. Lisäksi kunkin rakennuskohteen päärakennesuunnittelija on varmentanut tehdyt selvitykset.

Testauksiin osallistuivat kaikki valtakunnalliset rakennusurakoitsijat, joilla on toimintaa Varsinais-Suomen alueella. Mukaan lähteneitä yrityksiä oli kaikkiaan kymmenen. Selvityksessä oli mukana kaikkiaan kolmen eri betonitoimittajan betonia.

Selvityksessä testattiin näytteitä 28 kohteesta, joista 25 läpäisi tarkastuksen ilman lisäselvityksiä. Kolme kohteista päätyi tarkempaan analyysiin. Näihin kolmeen kohteeseen betonia oli toimittanut kaksi eri betonitoimittajaa ja kaikki tutkitut betonit olivat säänkestävää erikoisbetonia.

Kolmesta kohteesta otettuja lisänäytteitä tutkittiin vielä tarkemmin kuin aiemmin. Lisäksi kohteiden päärakennesuunnittelija suoritti tarkennettuja lujuusopillisia tarkasteluja kyseisistä rakenteista. Myös ulkopuolisen asiantuntijan lausunto pyydettiin tehdyistä tutkimuksista ja lujuustarkasteluista. Kahdessa kohteessa sekä lujuuden että suunnitellun käyttöiän voitiin todeta olevan täysin riittävät. Yhdessä kohteessa elementtitehtaalla valmistettuja betonielementtirakenteita jouduttiin vahvistamaan. Kyseisen kohteen lujuusalitusepäily oli tiedossa jo viime syksynä ja se sijaitsee jo aiemmin mainitulla sairaalatyömaalla.

Jotta betonirakenteiden ilmamäärät ja lujuudet saadaan hallintaan, Betoniteollisuus ry, Liikennevirasto, SBK-säätiö ja alan yritykset käynnistivät Aalto-yliopistossa Robust Air -tutkimushankkeen. Syyskuussa valmistunut ja julkistettu tutkimus osoitti, että voimakkaasti notkistettujen pakkas- ja suolarasitusta kestävien erikoisbetonien lisäaineet ovat yksi merkittävä tekijä lujuuspuutteiden synnyssä. Lisäksi Rakennusteollisuus RT ry kutsui diplomi-insinööri Tapani Mäkikyrön selvittämään laajasti betonirakentamisen ongelmia ja niiden aiheuttajia. Hänen loppuraporttinsa ja suosituksensa julkistetaan myös tänään 14. marraskuuta.

Rakennusteollisuus RT, julkaistu 14.11.17

Betonirakentamisessa on tunnistettu parannettavaa prosessin kaikissa päävaiheissa: tilaajan toiminnassa, betonin valmistuksessa sekä työmaan työnsuunnittelussa ja betonoinnissa. Normaalirakenteissa laatu on pääosin hallinnassa, mutta vakavia poikkeamia on päässyt syntymään ainakin muutamissa vaativissa kohteissa, joissa on käytetty erikoisbetonia. Näin summaa selvitysmies Tapani Mäkikyrö, joka on viime vuonna ilmenneiden lujuuskatotapausten johdosta kartoittanut kattavasti betonirakentamisen ongelmia ja niiden aiheuttajia.

Erikoisbetonien lisäaineet ovat yksi merkittävä tekijä lujuuskadon synnyssä, mutta ne eivät selvitysmies Mäkikyrön mukaan yksinään selitä ilmiötä. Puutteita on noussut esiin pitkin ketjua: ohjeistuksessa, osaamisessa, työmenetelmissä, laadunvarmistuksessa ja eri osapuolten yhteistoiminnassa. Mäkikyrö kuuli kevään ja kesän aikana laajasti rakennusalan toimijoita ja vetää nyt julkaistussa raportissaan yhteen keskeisiä havaintoja.

”Alalla osataan valtaosin toimia hyvin, eivätkä puutteet välttämättä koske kaikkia toimijoita ainakaan yhtäläisesti. Laadunvarmistusmenettelyiden tulee kuitenkin olla sellaisia, että varsinkin vakavat laatupoikkeamat saadaan torjuttua kaikissa tapauksissa”, Mäkikyrö korostaa.

Selvityksen, tutkimuksen ja tehostetun valvonnan myötä on vahvistunut, että lujuuskatoilmiö liittyy ensisijaisesti voimakkaasti notkistettuihin säänkestäviin betoneihin, kuten P-lukubetoniin. Sitä tarvitaan ehkäisemään korroosiota rakenteissa, jotka altistuvat toistuvalle jäätymiselle ja sulamiselle sekä suolarasitukselle. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi sillat ja pysäköintihallit.

P-lukubetonia käytetään usein vaativissa rakenteissa, jotka ovat tiheästi raudoitettuja ja joille on asetettu erittäin tiukat säilyvyysvaatimukset. Tämä edellyttää valettavien rakenteiden erityisen huolellista suunnittelua ja tekee betonointityöstä tavanomaista haastavampaa. Betonin työstettävyyttä ja säilyvyyttä parannetaan lisäämällä notkistinta ja huokostinta, joka kasvattaa betonin ilmamäärää.

Uudentyyppiset synteettiset lisäaineet voivat kohottaa betonin ilmamäärää vielä sekoituksen jälkeen, kun taas aikaisemmilla notkistintyypeillä tilanne oli päinvastainen, eli ilmamäärä lähti helposti laskuun. Liiallinen ilmapitoisuus tekee betonista liian huokoisen ja vähentää siten sen lujuutta.

”Uusien lisäaineiden käyttäytyminen on osin yllättänyt sekä betoniteollisuuden että työmaat. Lisäaineet voivat aiheuttaa hallitsemattoman ilmantuoton betonin sekoituksen jälkeen kuljetus- ja betonointivaiheessa. Aalto-yliopiston syksyllä valmistunut Robust-Air-tutkimus toi tähän lisävalaisua”, Mäkikyrö sanoo.

Jotta betonirakentamisen koko laaduntuottoketju saadaan katkeamattomaksi, Mäkikyrö listaa joukon toimenpidesuosituksia kullekin taholle aina viranomaisohjauksesta ja rakennushankkeeseen ryhtyvästä tilaajasta suunnittelijoihin, betonitoimittajiin, lisäainevalmistajiin ja työmaihin saakka. Näitä ovat muun muassa tilaajan laatutavoitteiden asettaminen ja niiden toteutumisen valvonta, ohjeistuksen selkeytys, lisäkoulutus ja betonin laadun läpinäkyvyyden lisääminen.

Kokonaiskuva ja jatkotoimet nyt selvillä

”Vikaa näyttää olevan niin sysissä kuin sepissäkin. Selvitysmiehen työ on auttanut hahmottamaan kokonaisuuden ja tunnistamaan, mitä kaikkea on kehitettävä, jotta vastaavia laatuongelmia ei enää jatkossa pääse syntymään. Otamme tästä opiksi ja panemme asiat yhdessä kuntoon”, sanoo johdon neuvonantaja Tarmo Pipatti Rakennusteollisuus RT:stä, joka teki selvityksestä toimeksiannon viime keväänä.

Selvitystyön taustaryhmään osallistunut ympäristöministeriön rakennusneuvos Teppo Lehtinen toteaa: ”Selvitystyössä on laajasti käyty läpi valmisbetonirakentamisen kehittämistarpeita. Näiden toteuttamiseen on syytä ryhtyä ripeästi betonirakentamisen laadun varmistamiseksi.” Eri osapuolet ovat tehneet omat suunnitelmansa ja esimerkiksi betoniteollisuudessa on jo ruvettu tarkentamaan valmistusprosessia ja laadunmittauskäytäntöjä.

Tähän mennessä tiedossa yksittäisiä vakavia lujuuskatotapauksia

Vakavia laatuongelmia todettiin vuonna 2016 muutamissa merkittävissä betonirakennuskohteissa. Kemijärvellä jouduttiin purkamaan jo valettu ratasilta ja TYKS:n T3-sairaalatyömaalla purettiin niin ikään merkittävä määrä rata- ja tiealueen päälle rakennettavan sairaalan perustuksia. Näiden tultua ilmi, Liikennevirasto tutki ensin 18 siltaa pistokoemaisesti. Havaituista poikkeamista johtuen Liikennevirasto on tänä vuonna tutkinut eri puolilla Suomea 93 suurta ja vilkasliikenteistä siltaa varmistaakseen, ettei niissä ole lujuusongelmia. Tutkimusten tulokset valmistuvat loppuvuodesta, kun kaikki näytteet on saatu analysoitua.

Myös muutamien suurimpien paikkakuntien rakennusvalvonnat ja rakennusyritykset ovat tämän vuoden aikana kartoittaneet lujuusongelman levinneisyyttä rakennekokein ja valvomalla uudisrakentamista tehostetusti. Turun alueella urakoitsijat ovat otattaneet pistokokeina näytteitä paikallavaletuista talorakenteista kaikkiaan 28 eri kohteesta. Kolmessa kohteessa oli tarve tehdä jatkoselvityksiä, joiden perusteella yhdessä kohteessa on vahvistettu rakenteita. Kyseinen kohde liittyy sairaalatyömaahan ja on jo aiemmin ollut tiedossa. Uusia lujuuskatokohteita ei tullut ilmi.

Laaja-alainen taustaryhmä tuki selvitystyötä

Rakennusteollisuus RT:n selvitysmieheksi kutsuma diplomi-insinööri Tapani Mäkikyrö on aiemmin toiminut muun muassa vaativien rakenteiden suunnittelijana, yliopistossa betonitekniikan opettajana ja Oulun kaupungin rakennusvalvonnan pitkäaikaisena johtajana, josta hän jäi eläkkeelle vuonna 2015. Hän on toiminut myös muissa selvitysmiestehtävissä muun muassa ympäristöministeriön ja elinkeinoelämän toimeksiannoista.

Selvitystyössä tukena on ollut taustaryhmä, johon ovat kuuluneet edustajat seuraavista organisaatioista: valtionhallinnosta Liikennevirasto, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes ja ympäristöministeriö, tarkastuslaitoksista Kiwa Inspecta, yliopistokentästä Aalto-yliopisto, rakennusalan järjestökentästä Rakennustarkastusyhdistys RTY ry, RAKLI ry, SKOL ry ja Suomen Betoniyhdistys ry sekä Rakennusteollisuus RT ry:stä Talonrakennusteollisuus ry, INFRA ry, Rakennustuoteteollisuus RTT ry ja Betoniteollisuus ry.

Tiiliverhottujen talojen ulkoseinien eristeisiin on alkanut ilmestyä hometta. Onko tämä ilmiö kostean syyskesän ansiota?

Rakennuskannassamme on runsaasti tiiliverhottuja taloja, joissa niin sanottu kynsirako on tukkeutunut laastipurseella.

Mallikohteemme on kaksikerroksisen rivitalon ylin kerros. Viime syyskuun puolivälissä tuli toimeksianto selvittää toisen kerroksen makuuhuoneessa esiintyvä sisäilmaongelma. Sisäilmassa esiintyi selvästi mikrobiperäinen haju.

Tutkimuksessa selvisi, että kohteessa ei ole ollut mitään kattovuotoja tai muita epätavallisia kosteuslähteitä kuin se, että tuulisella sateella tiiliverhouksen yläosa on usein märkä noin 1,5–2,0 metrin matkalla. Taloyhtiö päätti saada selvyyden sisäilmaongelmaan ja tämän vuoksi päätettiin aukaista ulkoseinä.

Avauksen yhteydessä oli merkillepantavaa, että mikrobiperäinen haju ilmeni heti höyrysulun aukaisun jälkeen hyvin voimakkaana. Sama hajuaistimus oli myös lämpöeristeissä. Rakenteesta otettiin rakennenäytteitä höyrysulusta, eristekerroksen keskeltä ja tuulensuojavillan sisäpinnasta. Kaikista näytteistä löytyi selvä mikrobikasvu (+++).

Vaurioanalyysi ulkoseinästä

Mikrobivaurio seinässä on todettu. Kosteusvaurion riskiä lisäävät oleellisesti kynsiraon laastitukkeumat. Viistosade aiheuttaa todellisen kosteuskuorman, ja laastikerroksen kautta kosteus siirtyy eristekerrokseen. Mutta mikä on kostean syksyn vaikutus tämän tyypin seiniin? Entä kestävätkö riskirakenteet kosteassa ilmastossa?

Elo–syyskuussa oli ulkoilman suhteellinen kosteus reilusti yli 80 % RH, sadetta melkein päivittäin. Esitetyssä rakenteessa on rakennusvirhe, eli ulkoseinän tuuletus (kynsirako) on tukkeutunut laastipurseilla. Tuuletusraon puutteista johtuvia ongelmia on esiintynyt pääsääntöisesti seinien alaosissa.

Alentaako ilmastonmuutos riskirakenteiden sietokykyä?

Jos ulkoseinärakenteiden lämpöeristekerrokset alkavat mikrobivaurioitua pelkän ulkoilmakosteuden takia, ollaan isojen asioiden äärellä. Suomen rakennuskannassa on tämän tyypin ulkoseinärakenteita kymmeniä tuhansia. Viime vuosiin saakka on tarkasteltu ja tutkittu lähinnä ulkoseinien alaosia ja niiden vaurioita, mutta nyt alkaa olla viitteitä koko julkisivun mikrobivaurioitumisista.

Korjaustapoja

Suomen ilmastoon eivät sovi tämän tyypin rakennukset. Ilman räystästä olevien talojen ulkoseinät kastuvat räystäältä alaspäin jopa kaksi metriä, käytännössä tuulenpuoleinen seinä on kokonaan märkä.

Jos taloon rakennetaan normaali harjakatto, pitkät räystäät suojelevat rakennusta tehokkaasti kosteudelta, mutta eivät korjaa seinien sisälle jo syntynyttä vauriota.

Teksti ja kuvat Hometohtori

Jännevirran uusi silta Kuopion ja Siilinjärven rajalla on vesistörakentamisen taidonnäyte. Alikulkukorkeudeltaan 24-metrinen ja pituudeltaan 577-metrinen betonin ja teräksen liittorakenne korvaa käännettävän sillan sekä ahtaaksi ja huonokuntoiseksi käyneen langerpalkki-terässillan.

Kuopion ja Siilinjärven rajalla sijaitseva Jännevirta on infrarakentajalle vaativa paikka, sillä vesisyvyys siltapaikan keskellä on noin 20 metriä. Rakentamisen vaativuus korostuu uuden sillan yli kaksi vuotta kestävällä työmaalla, kun siltaa rakennetaan yli 20 metrin korkeudella Kallaveden pinnasta. Tämä on tarpeen, jotta pääasiassa Yaran lannoitetehdasta palvelevan laivaliikenteen tarpeet tulevat otetuiksi huomioon entistä paremmin. Vanha, ensi vuoden syksyyn asti palveleva vanha siltayhteys koostuu kääntösillasta ja langerpalkki-terässillasta. Siltojen kantavuus on heikko nykyisille liikennekuormille ja -määrille.

Myös lisääntynyt huviveneily korkeine mastoineen on lisännyt tarvetta korvata kääntösilta kiinteällä sillalla.

”Onhan se myös hieman vanhanaikaista, jos iso silta pitää aina kääntää sivuun, kun vähänkin korkeammalla mastolla varustettu alus lähestyy”, sanoo työmaapäällikkö Mika Huhtala työmaan pääurakoitsijana toimivasta Kreate Oy:stä.

Vanhan sillan purkaminen tulee olemaan työmaan viimeinen merkittävä vaihe. Siihen jää Huhtalan mukaan aikaa noin kaksi kuukautta, koska purkutyötä ei voi aloittaa ennen kuin kaikki uudella sillalla on valmista ja liikenne siirretty sinne.

”Uitamme 200-tonnisen vanhan sillan yhtenä kappaleena telineiden päällä rantaan itse. Maissa sitten purku-urakoitsija saa pilkkoa ja polttaa järkäleen sopiviksi palasiksi ja kuskata pois”, Huhtala sanoo.

Uudet perustukset valmiit

Purku-urakka tulee olemaan varsin vähäinen episodi isossa kokonaisuudessa, joka koostuu pääosin mainitusta uudesta sillasta. Sen kansirakenteet etenivät kesän loppuun mennessä noin puoleen väliin: perustukset valmistuivat kaikkiin kahdeksaan tukeen jo aiemmin.

”Perustuksissakin riitti haastetta, varsinkin keskimmäisten tukien kohdalla, koska siellä oli syvintä ja lisäksi anturat oli porapaalutettava. Pisimmät, noin 30-metriset paalut piti jatkaa hitsaamalla asennustyön yhteydessä”, Mika Huhtala kertoo.

Työmaalla on lähes koko ajan työskennellyt sukeltajaryhmä, jonka töitä varten laaditaan erillinen vaarallisten töiden turvallisuussuunnitelma. Yksi perusperiaatteista siinä on, että sukeltajia on oltava samanaikaisesti töissä jatkuvasti kaksi, joista toinen on turvasukeltaja ja lisäksi niin sanottu narumies.

Vaikka rakennustyömaan sukeltajien ammattitaitoon kuuluu myös rakennustaito, anturoiden järeät raudoitukset pääurakoitsija harkitsi mielekkäimmäksi tehdä etukäteen maissa mahdollisimman valmiiksi. Sukeltajien tehtäväksi jäi valmiiden raudoite-elementtien asennus – ennen vedenalaista Contractor-tekniikalla toteutettua paikallavalua.

Keskimmäisten tukien perustukset valettiin huhtikuussa ja kesäkuussa. Muotteina käytettiin kahta 18 tonnin painoista ja tilavuudeltaan 800-kuutiometristä puurakenteista kasuunia.

”Puu turposi kastuessaan, kuten veneenrakennuksesta tiedetään. Näin muotti saatiin tiiviiksi ja valu onnistumaan”, Mika Huhtala selvittää.

Keskimmäinen aukko vaativin

Kun perustukset olivat valmiit, päähuomio kiinnittyi ylärakenteisiin. Myös työturvallisuuspäällikkönä työmaalla toimiva Mika Huhtala kertoo töiden olevan vaativimmillaan sekä tekniikan että turvallisuuden näkökulmasta siltapaikan keskellä, jossa rakenne on korkeimmillaan, lähes kuusi metriä sillan päitä korkeammalla.

”Vaikka liittopalkin teräsosat tulevat Ruukin tehtaalta valmiina ja vaikka valmistelemme asennukset alhaalla niin pitkälle kuin mahdollista, painavimpien osien yhteen liittäminen on tehtävä yläilmoissa. Joudumme käyttämään roikkotelineitä eli ripustamaan työskentelyalustat hitsaamalla sillan valmiisiin rakenteisiin”, Huhtala kertoo.

Putoamissuojauksen aukottomuus on itsestään selvä vaatimus tällaisilla työmailla. Ylhäällä on myös oltava ensiluokkaiset, sataprosenttisen luotettavat valjaat. Valjaiden rakenteen ja säätöjen on oltava sellaiset, ettei valjaiden varaan ole mahdollista jäädä roikkumaan, sillä jo varttitunnin roikkuminen voi aiheuttaa kuolion raajoihin.

Kaikkein vaativin työvaihe osuu Mika Huhtalan mukaan joulukuulle, jolloin asennusvuorossa on keskimmäisen aukon 700 tonnia painava liittopalkki. Asennustyöt onnistuvat säästä riippumatta, kunhan tuuli ei ole liian navakka. Sen sijaan teräksen maalaaminen vaatii sopivan lämpötilan; alle +5°C:ssa maalaus ei onnistu.

”Teräspinnat maalataan sääsuojateltassa joka tapauksessa. Myös hitsaukset tehdään sääsuojaa hyödyntäen”, Huhtala kertoo.

Vt 9 Jännevirran silta

• Tilaaja: Liikennevirasto
• Pääurakoitsija: Kreate Oy
• Työmaan aikataulu: toukokuu 2016 – marraskuu 2018
• Urakkasumma: runsaat 26 milj. €
• Rakennesuunnittelu: Ramboll Finland Oy
• Sillan pituus: 577 metriä
• Sillan alikulkukorkeus: 24 metriä

Teksti ja kuvat Vesa Tompuri