Logistiikkayhtiö DSV rakentaa Vantaan Hakkilaan jättimäisen logistiikkakeskuksen.

Alueella liikkuvien raskaiden ajoneuvojen kulkua valvotaan muun muassa rekisterikilpien tunnistukseen perustuvalla automaattisella portinvalvonnalla.

Varastorakennus on jaettu neljään 10 000 m²:n lohkoon. Näistä lohkoista yksi on elintarvikkeiden varastointiin soveltuvaa viileää tilaa ja toinen lohko täyttää terveydenhuollon tuotteiden varastoinnin puhtauskriteerit.

Uusi logistiikkakeskus yhdistää DSV:n kaikki Vantaan toiminnot saman katon alle. Tiloissa tulee työskentelemään noin 400 työntekijää. Keskuksen on tarkoitus valmistua vuoden 2018 loppuun mennessä. Pääurakoitsija on Lehto Oyj.

Tanskalaisella logistiikkakonserni DSV:llä on toimintaa yli 120 maassa ja omat toimipisteet 80 maassa eri puolilla maailmaa. Lento-, meri- ja maantierahtia kuljettavan yrityksen liikevaihto on noin 9,1 mrd euroa (2016), ja sillä on yli 40 000 työntekijää.

Koonnut Sami Turunen, infografiikka Petra Antila

Lasin käyttö rakennusmateriaalina kasvaa nopeasti kaikkialla maailmassa. Osittain siihen vaikuttaa tornitalobuumi: varsinkin korkeissa julkisissa kohteissa ja liikerakentamisessa lasi alkaa olla dominoiva materiaali niin sisätiloissa kuin julkisivuissa.

Lasialan kasvuun vaikuttaa rakentamisen lisääntyminen varsinkin pääkaupunkiseudulla sekä Lahdessa ja Tampereella. Turussa lasirakentajia työllistää myös laivapuoli.

Tänä päivänä lasi kilpailee täysillä muiden rakennusmateriaalien kanssa. Mekaanista rasitusta ja lämpötilaeroja hyvin kestävä karkaistu turvalasi on monia muita rakennusmateriaaleja paloturvallisempaa ja pitkäikäisempää. Karkaisutekniikoiden ansiosta lasielementit voivat olla jopa 18 metriä pitkiä.

Lasi on lumonnut myös omakotirakentajat.

”Entistä enemmän halutaan luonnonvaloa ja maisemaa. Se näkyi hyvin viime kesän Mikkelin asuntomessuilla. Siellä oli omakotitalo, jonka julkisivun pinnasta 45 prosenttia oli lasia”, kuvaa kehitystä Suomen tasolasiyhdistys ry:n toiminnanjohtaja Jenni Heikkilä.

Uudet lasit pienentävät energiakustannuksia. Lämmöneristävyyttä voidaan parantaa laittamalla lasipintojen väliin kaasua, esimerkiksi argonia, ja lisäämällä lasikerrosten määrää. Ikkunat eivät hohkaa kylmää, kun käytetään sähkölämmitteisiä lasielementtejä. Lämpö pystytään pitämään sisällä tai ulkona myös erilaisilla pinnoitteilla.

Hyvien ominaisuuksien ja arkkitehtuurin lisäksi lasin suosion kasvuun vaikuttaa hinta. Lasi alkaa olla yksi halvimpia julkisivumateriaaleja. Heikkilä pitää lasia kilpailukykyinen varsinkin isoissa lasipinta-aloissa, jolloin kannattaa valita sähkölämmitteinen eristyslasielementti:

”Siinä säästää, kun investoi laseihin eikä LVI-laitteisiin, kuten lattiapuhaltimiin. Samalla arvokasta lattiapinta-alaa jää muuhun käyttöön.”

”Näin on, vaikka moni ei siihen usko”, toteaa lahtelaisen kauppakeskus Mailin rakennustyömaalla lasiasennuksia ja lasien liimaustöitä suorittavan Kelo-Marketing Oy:n toimitusjohtaja ja työmaapäällikkö Toni Kelo.

Ammattimiehen hommia

Kelo on pitkän linjan lasirakentaja. Vuonna 1983 perustettu Kelo-Marketing Oy on erikoistunut elastisiin saumaustöihin ja julkisivurakenteiden vesitiiviyteen. Toimenkuvaan kuuluvat muun muassa lasijulkisivujen- ja kattojen SG-saumaukset, elementtisaumaus, märkätilojen silikonisaumaus ja akryylisaumaus.

Suurin osa yrityksen referensseistä löytyy Helsingistä. Kelo-Marketing on tehnyt lasijulkisivujen SG-saumaus- ja liimaustyöt muun muassa Musiikkitaloon ja Sanomataloon. Projektiluonteisesti Kelo-Marketing on ollut mukana entisen Neuvostoliiton, Baltian maiden ja Ruotsin alueella. Kelon merkittävin projekti on ollut Moskovassa kauppakeskus Gostinyi Dvoriin tehty Euroopan suurin sähkölämmitteinen lasikatto. Lasirakentamisen opit on hankittu 1980-luvun puolestavälistä lähtien Amerikassa.

”Jenkeissä opin, että varsinkin lasiliimauksessa pohjatyöt pitää tehdä huolella. Silloin lopputulos on kestävä. Tarkoitushan on se, että liimaamalla lasi pysyy seinällä sata vuotta.”

Lasi on vaativa materiaali. Varsinkin korkeiden rakennuksien julkisivutöissä lasirakentaja tuntee pienuutensa. Kelo muistelee, että 1980-luvulla lasielementit Seattlen korkeimman rakennuksen seiniin asennettiin riipputelineestä käsin. Kun pienemmissä taloissa piti tarkistaa jotakin, käytössä olivat normaalit vuorikiipeilijän vehkeet tai niin sanottu puosuntuoli. Köydet riittivät 30 kerrokseen.

Tänä päivänä käytössä ovat 1 500 kiloa nostavat akkukäyttöiset kaksipiiriset imukupit. Asentajat käyttävät myös käsi-imukuppia, joka on kiinni riipputelineen vaijerissa ja pitää telineen paikallaan:

”Jos sinulla on 15–20 kerrosta vaijeria ylöspäin, niin ei tarvitse kuin sormella tökätä seinään niin riipputeline heilahtaa metrien päähän.”

Kelo pitää lasirakentamisen suurimpana riskitekijänä tuulta, joka nappaa isot lasit kiinni. Nostovaiheessa se on muistettava myös asentaessa.

”Joskus itseänikin hirvittää, kun tuuli tarttuu nostettavaan lasiin ja pyörittää sitä ihan järjettömästi. Mutta kuitenkin tietää, että vaikka puolet imukupeista lakkaisi toimimaasta, silti lasi pysyy kiinni.”

Tuuli huojuttaa jonkin verran myös itse rakennusta ja liikuttelee lasielementtejä. Tarvittava julkisivulasien joustavuus saavutetaan liimasauman paksuudella, joka on määritelty standardeissa. Normaalisti liimasauma on 6 mm paksu. Oikein isoissa laseissa se on 8 mm, ettei tule leikkausvoimia, jotka repisivät lasit irti.

Kauppakeskus Mailissa kaikki eristyslasiseinät ovat piilokiinnityksellä, ja lasielementtien välissä on sääsuojasaumaus. Lasiliimauksissa käytetään vain silikonia, ettei UV-säteily pääse lasin läpi, ellei lasi ole taustamaalattu tai printattu. Silloin voi liimata myös polyuretaanilla tai MS-polymeereillä.

Työmaapäällikkö joutuu pitämään erityisesti silmällä sitä, että kaikki pysyy ehjänä. Vaikka lasi on karkaistua turvalasia, sen siirtämistä paikasta toiseen työmaalla pyritään välttämään. Tehtaalta työmaalle lähtevä lasikuorma pakataan yleensä niin, että isommat ruudut ovat pohjimmaisina. Työmaalla tilanne voi kuitenkin vaatia, että isot on otettava ensin. Silloin laseja joudutaan siirtämään pukilta toiselle.

”Sellaista ei millään haluaisi tehdä, mutta ikävä kyllä joudutaan tekemään. Siinä on aina rikkoutumisvaara, ja lisäksi se vie paljon aikaa. Täällä Mailissa Raklan tehtaalta Tampereelta tulevat lasikuormat puretaan parkkipaikalle”, Kelo sanoo.

Lasi vaatii varovaisuutta myös projektin muilta urakoitsijoilta. Kelo nauraa, että kun asennetaan isoja laseja, kukaan ei halua olla lähellä.

Yleensä asennusaikataulu pitää ja töihin päästään sovittuna aikana. Isoissa projekteissa, kuten esimerkiksi Helsingin Kalasatamassa, jossa Kelon yritys on ollut aliurakoitsijana, kaikki tekijät eivät silti välttämättä ole tietoisia toistensa hommista.

”Viimeksi kun kävin siellä, töihin ei päästy, kun 50 metrin päässä työkohteesta oli menossa ison nosturin kasaaminen. Tunnin odottamisen jälkeen piti lähteä lasien kanssa takaisin Lahteen. Parin päivän päästä oli uusi yritys.”

Lähestyvä talvi hankaloittaa ennen kaikkea nostoja, koska imukuppien pito voi pakkasella kärsiä.

Myös liimaaminen on kylmänä vuodenaikana vaativampaa, vaikka silikoni pysyy pakkasellakin notkeana. Kelon mukaan SG-liimauksiin talvisaikana on saatava silikonin valmistajan lupa. Yleensä talviliimauksia pyritään välttämään.

Kasvu jatkuu

Kelo-Marketing on ollut mukana Mailin rakentamisessa alusta lähtien. Yritys työllistää noin 15 työntekijää aliurakoitsijat mukaan lukien. Tampereella Kelo-Marketing tekee SG-saumauksia Teräselementti Oy:lle Ratina-kauppakeskuksella.

Kelon mukaan kilpailu lasialalla on veristä. Heikkilä kertoo, että sen jälkeen, kun 2009 Suomessa loppui lasin valmistus, kaikki tasolasi tulee ulkomailta. Suomessa sitä vain jatkojalostetaan.

”Baltian maista ja Puolasta tulee sekä lasia että sen asentajia tai koko paketti. Hinnan täytyy olla kilpailukykyinen. Kilpailukyky turvataan myös laadulla ja palvelulla eli mitoitetaan oikein, tehdään lasit asiakkaan toivomuksen mukaan, toimitetaan ja asennetaan kunnolla.”

Kelo kehuu, että hänen yrityksellään on aina töitä riittänyt. On vakiintunet asiakkaat, ja homma on aina hoitunut. Hän uskoo lasirakentamisen kasvuun, jota vauhdittaa alan kehitys. Liimausaineet ovat entistä pitkäkestoisempia.

Tänä päivänä SG-liimasilikonin teoreettinen kestoikä on yli sata vuotta. On todettu, ettei UV pysty vanhentamaan silikonisaumaa niin kuin esimerkiksi polyuretaania. Silikoni tarttuu kunnolla, jos on oikeat esikäsittelyaineet ja puhdistustyö on tehty huolella.

Lasiin tulee koko ajan uusia ominaisuuksia. Digitekniikan avulla lasiin voidaan laminoida vaikka tv-ruutu. Lasijulkisivuja pystytään rakentamaan mediafasadeiksi, jolloin talon julkisivusta voikin tulla mainosalusta. Kauppakeskus Mailin katoksiin asennettavissa ruuduissa on lasin karkaisuvaiheessa tehdyt printtikuvat.

”Lasirakentamisessa nälkä kasvaa koko ajan syödessä. Tuntuu, että mahdollisuudet ovat rajattomia. Kun aurinkopaneelit tulevat tehokkaammiksi ja valoa läpäiseviksi, koko lasipinta kerää energiaa. Silloin aurinkopaneeleista koostuvassa julkisivussa lasi ja paneelit muodostavat yhtenäisen pinnan”, Kelo visioi.

Teksti Santeri Pakkanen, kuvat Jani Mahkonen

Yli 150 vuotta vankilakäytössä ollut Turun Kakolanmäki on ollut viime vuodesta lähtien asuinrakennustyömaana. Ensimmäiset, varustetasoltaan korkealuokkaiset asunnot valmistuvat tämän vuoden lopulla. Sen jälkeen 3 000 asukkaan uusissa kodeissa riittää puurrettavaa vielä vuosiksi.

Kun Kakolan ensimmäinen vankilarakennus 1850-luvulla valmistui, vankeinhoidollinen lähtökohta suosi avaria yhteistiloja. Koska ”rikosoppi” välittyi näin tehokkaasti kokeneemmilta nuoremmille, ennen vuosisadan loppua siirryttiin nykysuomalaisille mielikuvissa tutumpiin koppeihin. Kakolassa on vankilarakennuksia molemmilta ajoilta, ja siksi niiden muuntamisen haaste asuntokäyttöön vaihtelee rakennuksittain.

”Myös ikkunat oli rakennettu pieniksi, mikä ensimmäisessä asunnoiksi muutettavassa, As Oy Kakolan Länsisellin rakennuksessa on merkinnyt sitä, että ikkunoiden kokoa on pitänyt kasvattaa”, kertoo Olli Ojala, hankekokonaisuutta rakennuttavan, suunnittelevan ja pääurakoivan Kakola Yhtiöt Oy:n perustaja ja hallituksen puheenjohtaja.

Alun perin vuonna 1911 valmistuneen rakennuksen ikkunoita oli järkevää avartaa heti työmaan alussa, koska rakennustarvikkeet ja talotekniset laitteet oli haalattava huoneistoihin olemassa olevista aukoista.

”Normaaliurakoihin verrattuna haalausporukkaa on silti tarvittu huomattavan paljon”, Ojala lisää.

Korjausurakointia omaleimaisesti

Olli Ojala on korjausrakentamisen suomalaisia uranuurtajia. Silti hänen yhtiönsä, joita Ojala perheineen on yleensä perustanut kutakin pitkäkestoista hanketta varten erikseen, eivät välttämättä ole edes kaikille ammattirakentajille tuttuja.

”Olemme aina lähteneet siitä, että teemme työmme sen kummempaa ääntä tekemisistämme pitämättä. Työmaakylttejäkään emme ole välittäneet pystyttää ennen kuin se on säädetty pakolliseksi”, Ojala sanoo.

Yrittäjänä hän on toiminut opiskeluajoistaan lähtien. Ajatus vanhojen kiinteistöjen kunnostamisesta ja varustamisesta uuteen käyttötarkoitukseen oli tuolloin lähes tuntematon. Ojalaa tällainen toiminta kuitenkin kiinnosti, ja havainnot Turun vanhojen arvorakennusten tuonaikaisesta purkamisesta vahvistivat vakaumusta hakea hävitysvimmalle vaihtoehtoja.

Erikoistuminen korjausrakentamiseen, jota ei tuohon aikaan juurikaan opetettu tai ammatiksi harjoitettu, vaati halua käydä ulkomailla käytännön opissa. Ojala kävikin rakennusinsinööriksi valmistuneen Leena-puolisonsa kanssa tutustumassa tekniikoihin muun muassa Saksassa, Sveitsissä ja Italiassa.

”Saksa oli vaikutteiden antajana tärkein, koska siellä oli pitkä ja laaja kokemus näistä asioista ja koska olosuhteet, toisin kuin Italiassa, ovat lähellä olosuhteita Suomessa”, Olli Ojala kertoo.

Vuonna 1994 Olli Ojala perheyhtiöineen tarttui Littoisten vanhan verkatehtaan saneeraushankkeeseen. Työ kesti ylläpitosopimusvaihe mukaan lukien lähes 20 vuotta ja antoi hyvän perustan sille, mitä Kakolassa tällä hetkellä tehdään.

”Jokainen hanke on tosin erilainen, mutta käytämme samantyyppistä toteutusmallia kaikissa. Nämä ovat niin erityisiä hankkeita, että tarvittavaa kokemusta ei välttämättä ole Suomessa oman yhtiön ulkopuolella”, hän sanoo.

Vaativia purkuja ja tekniikkareittejä

Nyt rakenteilla olevassa osassa Kakolan jättihanketta vaativimpia vaiheita on ollut vanhojen rakenteiden purku. Sellien betonisen seinärakenteen kokonaispaksuus on vaihdellut 0,60 ja 1,20 metrin välillä. Seinien lisäksi myös lattiarakenteita on pitänyt purkaa. Lattioiden purku on ollut tarpeen muun muassa siksi, ettei vanha koksieriste täytä nykyisiä materiaalivaatimuksia. Tilalle on asennettu kierrätyslasista valmistettua vaahtolasimursketta, jonka avulla muun muassa ääneneristävyys paranee.

”Äänitekniikkaan kiinnitämme muutenkin suurta huomiota, koska asuntojen yksi laatukriteeri on meluttomuus. Tästä syystä viemärit ovat poikkeuksellisesti niin sanottuja desibeliviemäreitä, joiden ansiosta viemäriveden virtausäänet eivät lainkaan kantaudu huoneistoihin”, Olli Ojala kertoo.

Vaahtolasikerroksen paksuus kantavassa lattiarakenteessa vanhan ja uuden betonilaatan välissä vaihtelee. Keskimääräinen paksuus on 30 senttimetriä, joten nykyaikainen talotekniikka saadaan mahtumaan kerrokseen hyvin. Vain ilmanvaihtoputkien reitit eivät kulje tämän kerroksen kautta.

Oma haasteensa on tekniikan reitittäminen vanhojen tiilimuurien läpi. Optimoitujen reittien lisäksi on otettava huomioon, ettei tietotekniikka välttämättä toimi massiivisten muurien sisällä ilman signaalien vahvistamista. Siksi kiinteistö on varustettu datasignaalivahvistimella.

Joiltakin osin reitittämiseltä on vältytty kokonaan: esimerkiksi valaistusta ohjataan asunnoissa langattomasti.

”Myös rakennetekniikan näkökulmasta on hyvä pitää vanhat tiiliseinät ennallaan. Vanha fysikaalinen periaate, joka perustuu siihen, että kesällä ja talvella kosteus pyrkii eri suuntiin, ei vaadi erityistä huomioon ottamista tällaisessa rakenteessa, jossa ei ole muita rakennusmateriaaleja kastumassa ja ongelmia aiheuttamassa”, Olli Ojala muistuttaa.

Tasapuolisesti uutta ja vanhaa

Loppukesästä Kakola Yhtiöt käynnisti myös toisen työmaansa Kakolanmäellä. Tämän kakkosvaiheen rakennukset edustavat Kakolanmäen vanhinta rakennuskantaa ajalta, jolloin teräsbetoni oli vielä tuntematon materiaali. Siksi tämän vuonna 1853 valmistuneen, As Oy Kakolan Graniittilinnaksi muunnettavat rakennuksen välipohjat tehtiin aikanaan puusta.

Suurin osa näistä puurakenteista on huonokuntoisina purettava. Kun As Oy Graniittilinna vuonna 2019 valmistuu, Kakolassa on lähes 200 valmista asuntoa. Nyt rakenteilla olevissa vajaasta 70 asunnosta suurimmat ovat lattiapinta-alaltaan lähes 200-neliöisiä, pienimmät parinkymmenen neliön yksiöitä.

”Väliseinätöitä on kaikissa vaiheissa runsaasti. Äänieristämme poikkeuksellisesti myös väliseinät. Tähän käytämme lasivillaa. Villaeristystähän ei tässä kohteessa tarvita lämmöneristyssyistä”, Olli Ojala selvittää.

Kaikkiaan Kakolanmäellä on asuntorakennusoikeutta noin 100 000 kerrosneliömetriä, mistä hieman alle puolet kohdistuu vanhoihin vankilatiloihin. Pääosasta uudisrakentamista vastaa tonttimaata Kakola Yhtiöiltä ostanut tamperelaislähtöinen Pohjola Group. Koko Kakolanmäkeen valmistuu noin 1 500 asuntoa, joissa asuu yhteensä noin 3 000 asukasta.

Kakolan muuntaminen asunnoiksi

• Työmaiden aikataulu: 2016–noin 2022 (riippuen lupaprosesseista)

• Rakennusoikeus: noin 100 000 km²

• Asuntoja yhteensä: noin 1 500 (ensimmäisessä vaiheessa 70)

• Lisäksi Kakolanmäelle valmistuvat muun muassa ravintola, panimo, leipomo ja hyvinvointikeskus.

• Rakennuttaja, pääsuunnittelija ja pääurakoitsija: Kakola Yhtiöt Oy

Teksti Vesa Tompuri, kuvat Suvi Elo

Rakentamismääräyskokoelman uudistuksessa tavoitellaan selkeyttä.

Vuonna 2013 voimaan astuneessa maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksessa rakentamista syntyneiden olennaisten teknisten vaatimusten todettiin olevan voimassa enintään viiden vuoden ajan, siis tämän vuoden loppuun. Ja nyt siirtymäaika on päättymässä.

Suomen rakentamismääräyskokoelma tulee säilymään, koska se palvelee lukuisia toimijoita rakentamisen määräysten helppokäyttöisenä tiedonlähteenä ja ohjeistajana.

Siihen voidaan koota myös valtion muiden viranomaisten antamia rakentamista koskevia määräyksiä.

Uuden kokoelman valmistelussa on ollut keskeisenä kysymyksenä sekin, miten selkiyttää määräyksissä esitettävien velvoittavien vaatimusten ja muun muassa ministeriön ohjeina annettavien hyvää rakennustapaa kuvaavien suositusten välinen ero myös julkaisutasolla.

Tulevaisuudessa määräykset annetaan ympäristöministeriön tai valtioneuvoston asetuksilla ja niille laaditaan nykyiseen tapaan perustelumuistiot.

Ministeriöstä korostetaan sääntelyn vähentyvän uudistuksen yhteydessä. Onhan sen keskeisenä tavoitteena rakentamista koskevan sääntelyn selkeys sekä sen soveltamisen yhtenäisyys ja ennakoitavuus.

Jotta tähän tavoitteeseen myös käytännössä päästäisiin, jatkossa tarvitaan entistä enemmän rakennusvalvontojen yhteistoimintaa yhtenäisten tulkintojen aikaansaamiseksi.

Käyttöturvallisuus- ja esteettömyysmääräykset muuttuvat

Merkittävä muutos, joka tulee jatkumaan muutamien viime vuosien ”kokeilujen” mukaisesti, liittyy määräyksiin, jotka koskevat uutta rakennusta tai rakennuksen korjaus- ja muutostyötä. Jatkossa niiden vaatimustaso voidaan tarvittaessa määritellä erilaiseksi.

Nykyiset, voimassa olevat rakentamismääräykset koskevat uuden rakennuksen rakentamista ja määräyksiä sovelletaan rakennuksen korjaus- ja muutostöihin soveltuvin osin. Sitä mukaa kuin rakentamismääräyskokoelman osia uudistetaan uusilla asetuksilla, siirrytään korjausrakentamisen joustossa uuteen järjestelmään.

Joustoa voidaan sisällyttää asetustasolla harkinnan perusteella myös esimerkiksi vähäiseen lisärakentamiseen ja laajentamiseen.

”Suuri osa uusista asetuksista on edelleen ympäristöministeriössä viimeisteltävänä. Isoja muutoksia ei enää ole tulossa komissiolle ja muille jäsenvaltioille notifiointiin lähetettyihin versioihin, mutta kuitenkaan lopullinen sisältö ei kaikilta osin ole vielä tiedossa. Tästä aiheutuu rakentajille ja suunnittelijoille hankaluuksia, kun jo suunnitellaan kohteita, joiden rakennuslupa haetaan ensi vuonna”, arvioi johtaja Antti Koponen Rakennusteollisuus RT:stä.

Lisäksi asetuksia täydentäviä ympäristöministeriön ohjeita tarvitaan jatkossakin etenkin yhtenäistämään rakennusvalvontojen tulkintoja. Alalla kaivataan ehkä eniten kosteusmääräyksiä täydentävän ministeriön ohjeen valmistumista, koska itse asetus on varsin yleisluonteinen.

”Pääosin muutokset ovat alan kannalta järkeviä ja yhtenäistävät käytäntöjä. Etenkin käyttöturvallisuus- ja esteettömyysmääräyksien muutoksilla tulee olemaan merkittävä vaikutus käytännön rakentamiseen.”

Tässä juttusarjassa käsitellään ajankohtaisia rakentamismääräyksiä.

Teksti Risto Pesonen

Kauppakeskus Seppä muodostaa Prisman kanssa Keski-Suomen suurimman kauppakeskittymän. Jokainen tila räätälöitiin kunkin vuokralaisen omien määrittelyjen mukaan.

Lokakuun lopussa Jyväskylässä avattu kauppakeskus Seppä on pääurakoitsija ja kehittäjä Skanska Talonrakennus Oy:lle merkkipaalu. Kyseessä on Skanska Keski-Suomen kaikkien aikojen suurin hanke. Rakennuksen tilavuus on 305 000 kuutiota, bruttoneliöitä on 55 000 ja vuokrattavaa pinta-alaa 24 000 neliötä.

Myös projektin arvo – 70 miljoonaa euroa – on ennätys, samoin hankkeen kesto. Rakentaminen alkoi helmikuussa 2016 ja kauppakeskus luovutettiin 29.9.2017, tosin toimistotilojen viimeistely ja muun muassa aurinkopaneeleiden asentaminen katolle jatkuivat sen jälkeenkin. Skanska alkoi kehittää hanketta noin kymmenen vuotta sitten.

”Helpoksi projektia ei voi sanoa. Se on vaatinut sitkeyttä ja pitkäjännitteisyyttä”, Skanskan rakennuspäällikkö Jukka Patala toteaa.

KVR-urakan haasteet alkoivat jo maanrakennusvaiheessa. Seppälä on vanhaa teollisuusaluetta, aikoinaan kauppakeskuksen tontilla oli VR:n ja sen jälkeen Transpointin terminaali. Jälkimmäisen Skanska on purkanut itse. Skanskan oma maanrakennusyksikkö ei projektiin ehtinyt, joten työt teki Maanrakennusliike Koivunen Oy, jolla oli alihankkijana paaluttaja. Patala sanoo maaperää hankalaksi, sillä pohjavesi on lähellä anturan alapintaa.

”Alussa arvelutti, että tuleeko kaivannosta uima-allas. Koko aluetta ei avattu pakkasella kerralla. Tultiin aina pätkä kerrallaan, kaivettiin ja täytettiin. Maarakennusvaihe vaati yhteensä 100 000 kuution massavaihdon kahdelle kolmasosalle alueesta, ja Prisman puolella oleva kolmas osa paalutettiin teräsputkipaaluilla.”

Vuokralaisten ehdoilla

Seppä muodostaa viime maaliskuussa valmistuneen Prisman kanssa Keski-Suomen suurimman kauppakeskittymän. Kiinteistöt yhdistää yhteinen kauppakäytävä. Parin kuukauden ajan Prisman ja Sepän työmaat olivat käynnissä yhtä aikaa. Varsinaiset haasteet Sepän työmaan logistiikalle syntyivät, kun Prisma avattiin.

Omat mausteensa projektiin toivat kauppakeskuksen vuokralaiset, joita on 50. Suunnittelun ja toteuttamisen vaativuus nousi, kun ankkurivuokralaiseksi tullut pohjoismaiden suurin urheiluvälineketju, norjalainen XXL ilmoitti, että haluaa avata myymälänsä puolta vuotta ennen muun kauppakeskuksen valmistumista. XXL:n osuus keskuksen vuokrattavasta pinta-alasta on 3 700 neliötä. Maanrakennustyöt piti aloittaa XXL:n puoleisesta päästä rakennusta, vaikka olisi ollut parempi tehdä toisin päin. XXL-osio jouduttiin eristämään muusta työmaasta väliaikaisesti palo-osastoivilla seinillä. XXL:n asiakaspysäköinti piti järjestää Prisman alueelle. XXL:n myymälä luovutettiin 15.3. Samanaikaisesti jatkui muiden osien rakentaminen.

”Toisessa päässä vielä rakennettiin runkoa ja toisessa oli kauppa. Haasteena oli saada sen talotekniikka toimimaan, kaikki hälytykset, lämmitykset ja ilmanvaihdot”, Patala kuvaa.

Omat haasteensa toivat vuokralaisten muutosehdotukset. Kauppakeskuksen jokainen tila räätälöitiin tulevan vuokralaisen omien tilamäärittelyjen mukaan. Tilojen muokkaus alkoi usein vasta sen jälkeen, kun käyttäjä oli tiedossa. Patalan mukaan alkuperäisen ja lopullisen suunnitelman ero on suuri. Muun muassa lattiamateriaalit, alakatot ja valaistus vaihtuivat.

”Vuokralaisilla on omia suunnitelmia. Kun joihinkin tiloihin saatiin vuokralaiset viime tipassa ja osa muutosehdotuksista tuli hyvin myöhäisessä vaiheessa, niin piti venyä. Niiden ehdoilla mennään. Tietysti on mietittävä, missä aikataulussa mikäkin on mahdollista.”

Suunnittelun ohjaus avainasemassa

Lisäksi täytyy muistaa, että moderni kauppakeskus on monimutkainen kokonaisuus, jossa on heikko- ja voimavirtaa sekä monenlaista automaatiota. Esimerkiksi sähkö- ja lvi-suunnitelmat saattavat tulla vasta sen jälkeen, kun rakentaminen on jo alkanut.

”Tämäntyyppisessä rakentamisessa, jossa tehdään ja suunnitellaan samaan aikaan, erilaista muuttujaa on hyvin paljon. Hankkeen aikataulun mukaan pitää pystyä rakentamaan, joten ratkaisuja pyritään tekemään vähän niin kuin ennakoiden”, suunnittelun ohjauksesta yhdessä Patalan kanssa vastannut projektipäällikkö Jukka-Pekka Päivinen muotoilee.

Patala nyökkää, että yhteen sovittamistahan se on ollut koko ajan. Vuokralaisilta tuli muutoksia, jotka muutostyöinsinöörit kävivät vuokralaisten kanssa läpi palavereissa. Niissä saatiin tiedot sovitettua yhteen.

Onnistuminen on edellyttänyt saumatonta yhteistyötä kaikilta mukana olleilta suunnittelu- ja rakentamistahoilta. Osa palavereista hoidettiin verkossa. Kauppakeskus on suunniteltu täysin tietomallikohteena. Eri osapuolten tietomalleista laadittiin yhdistelmämalli. Työmaan keskelle rakennettiin tietomallitila, jossa jokainen työntekijä sai käydä tarkastelemassa työvaiheiden edistymistä. Vuokralaisille tietomallin kautta on simuloitu tulevia tiloja ja sisäilmettä.

Patalan mukaan työntekijävahvuus oli suurimmillaan 220 paikkeilla. Niistä Skanskan haalareissa oli 17–18 työmaalla ja toimihenkilöitä noin 20. Urakoitsijoita oli kymmeniä, suurin osa lähiseudulta:

”Joka päivä oli jonkinlainen palaveri: suunnittelupalaveri, aliurakkapalaveri, mestaripalaveri ja niin edelleen. Ihan säännöllisesti.”

Tähtäimessä platinataso

Kolmikerroksinen kauppakeskuksen mitat ovat 200 x 100 metriä, korkeus on 15 metriä.

Patala kehuu, että helsinkiläisen arkkitehtitoimisto Innovarch Oy:n suunnittelema rakennus on rakenteellisesti aika selkeä. Swecon tekemässä runkosuunnittelussa on huomioitu katolle asennetun aurinkosähkövoimalan tuoma kymmenientuhansien kilojen lisäpaino sekä tuulikuorma.

Aurinkosähkö käytetään kiinteistön energiankulutukseen. Energiankäytön osalta Seppä lähestyy A-luokkaa. Uusiutuvan energian ratkaisuillaan projekti tähtää LEED-ympäristösertifikaatin platinatasolle. Parkkihalliin tulee 18 sähköauton latauspistettä. Rakennuksen veden- ja energiankulutukseen on kiinnitetty huomiota muun muassa suunnittelemalla kohteeseen vettä säästäviä vesikalusteita, ihmismäärän ja lämpötilojen mukaan säätyvä tarpeenmukainen ilmanvaihto sekä tehokkaita lämmön talteenottoratkaisuja.

Autohallin ilmanvaihto ja savunpoisto on toteutettu hybridijärjestelmänä, jossa on myös nestekiertoinen lämmön talteenotto. Normaalitilanteessa järjestelmä hoitaa autohallin ilmanvaihtoa, jota ohjataan hiilimonoksidipitoisuuden perusteella tarpeen mukaisesti. Palotilanteessa järjestelmää käytetään savunpoistojärjestelmänä.

Luovutusvaiheessa työmaanjohdolla on minuuttiaikataulu. Patala miettii, että luovutus on samalla tavalla osa rakennusprosessia kuin aloitus tai rungon asentaminen.

”Itse luovutus oli kahden tunnin tilaisuus, josta tunti meni työmaalla paikkojen katseluun. Tietysti ennen sitä tehtiin muutamana viikonloppuna ylitöitä. Valmistautuminen alkoi jo ennen kesälomia. Olihan siinä huolehdittavaa: pelaavatko hälytykset joka paikassa, onko kaikki ilmamäärät tarkastettu…”

Puutteet pyrittiin minimoimaan etukäteen. Alueet luovutettiin kaupungille jo aikaisemmin. Myös vuokralaiset olivat käyneet katsomassa tilat etukäteen. Nyt kaikki on takanapäin. Vaikka projektissa oli monta mutkaa, jäi siitä hyvä mieli.

”Näillä alueilla tämä on varmasti ainutkertainen, ja mukava on tällaisessa olla mukana”, Päivinen sanoo.

”Ei näillä leveysasteilla tällaisia ihan joka vuosi rakennella. Aikataulun hallinnassa on onnistuttu mielestäni tosi hyvin”, Patala tiivistää.

Kauppakeskus Seppä

• Rakennuttaja: Lähitapiola-yhtiöt

• Pääurakoitsija: KVR Skanska Talonrakennus Oy

• Arkkitehtisuunnittelu: Innovarch Oy

• Rakennesuunnittelu: Sweco Rakennetekniikka Oy

• LVI-suunnittelu: Sweco Talotekniikka Oy

• Sähkö- ja automaatiosuunnittelu: Sweco

Urakoitsijat

• Maanrakennusurakoitsija: Maanrakennusliike Koivula

• LVIAS ja automaatio: Are Oy

• Betonielementit: Betset Oy

• Teräspalkit, julkisivujen kuviopellit: Ruukki Construction Oy

• Seinäelementit: Paroc Oy

• Paroc/Panel-elementtiasennukset: Viken Pelti Oy

• Aurinkosähkö: Jyväskylän Energian Hohka

• Maalaustyöt: Kaukomaalaus Oy

• Kerrosala: 24 000 m²

• Tilavuus: 305 000 m³

• Alkanut: helmikuu 2016

• Valmis: 29.9.2017

• Arvo: 70 milj. euroa

Teksti Santeri Pakkanen, kuvat Petri Blomqvist

Lidlin Järvenpään jakelukeskus tulee palvelemaan kymmeniä myymälöitä Etelä-Suomessa. Järeän teräsrungon pystytyksellä oli kiire, jotta lattia- ja talotekniikkatyöt voidaan tehdä säältä suojassa. Täysin valmista työmaalla tulee loppuvuonna 2018.

Logistiikkakeskusten rakentaminen pääkaupunkiseudun kehyskuntiin on jatkunut vilkkaana jo vuosia. Järvenpää on yksi sijainniltaan sopivista kunnista: sinne pääsee sekä maantietä että rautatietä pitkin, ja Vuosaaren satama on suhteellisen lähellä.

Kun Suomen suurimpiin päivittäistavaraketjuihin kuuluva Lidl rakennuttaa logistiikkakeskuksen, tontilla on oltava kokoa. Rakennustekniset työt noin 24 hehtaarin tontilla alkoivat viime talvena, minkä jälkeen kaikki neitseelliselle rakennuspaikalle tarvittava kunnallistekniikka ja hallirakennusten pohjavahvistukset olivat valmiit syksyyn mennessä. Toukokuussa alkanut teräsrungon pystytys on hyvässä vauhdissa ja valmistuu loppuvuodesta 2017.

Yli 22 metriä korkean teräsrungon toimittaa Normek Oy. Teräsrungon valinta oli Lidlin projektipäällikkö Kalle Hintikan mukaan seurausta käyttäjän tarpeista: näin jännevälit saadaan sopivan pitkiksi ja liikkuminen valmiissa rakennuksessa mahdollisimman esteettömäksi.

”Toki muitakin vaihtoehtoja tarkasteltiin. Palotekniset ratkaisut mahdollistivat teräsrungon kustannustehokkaalla tavalla”, Hintikka lisää.

Rakennesuunnittelun näkökulmasta teräsrungon haasteet ovat tässä kohteessa liittyneet hallin suureen korkeuteen ja pohjasuhteiltaan vaihtelevaan pohjamaahan.

Kunnianhimoinen aikataulu

Pääurakoitsijana toimivan Fira Oy:n vastaava mestari Marcus Mara kertoo teräsrungon toimitusajan pitäneen, mikä vallitsevan noususuhdanteen aikana ei ole itsestäänselvää. Hän sanoo työmaan joutuneen ottamaan pidentyneet toimitusajat huomioon esimerkiksi välipohjaontelolaattoja tilattaessa.

”Elementtitoimitukset on nykytilanteessa tehtävä mieluiten puoli vuotta etukäteen, kun vielä pari vuotta sitten toimitusajat olivat pari kuukautta”, Mara toteaa.

Kun noin sadan miljoonan euron kokonaisuus pitää saada valmiiksi runsaassa puolessatoista vuodessa, aikataulunhallinnan merkitys korostuu. Kalle Hintikan mukaan avaintekijöitä tässä ovat kohteen rakentaminen lohkoittain sekä hyvä yhteistyö hankkeen osapuolten välillä.

”Teetämme hanketta kuudessa lohkossa. Tästä syystä perustustöitä voi olla toisella lohkolla meneillään, kun toisella lohkolla jo viimeistellään runkoa”, Hintikka kertoo.

Talvella tontille työmaansa pystyttänyt Graniittirakennus Kallio Oy oli saanut syyskuuhun mennessä valmiiksi noin kaksi kolmasosaa maapohjan heikon kantavuuden takia tarvittavista paalulaatoista. Graniittirakennus Kallion työmaapäällikkö Antti Saikkonen kertoo maarakennustöiden painottuvan syksyn aikana betonirakenteisten pihalaattojen tekoon.

”Kaikkiaan valamme yli kaksi hehtaaria raudoitettuja pihalaattoja, joita tarvitaan rekkojen liikennöintialueelle”, Saikkonen kertoo.

Graniittirakennus Kallionkin urakka jatkuu ensi kesään asti; keväälle jäävät lähinnä pihan päällystystyöt. Perustustyöt ovat valmiit vuodenvaihteeseen mennessä.

Valmiissa jakelukeskuksessa käy toiminnan alkuvaiheessa kääntymässä noin sata rekkaa päivässä. Ennen sitä ovat jäljellä kaikki talotekniikkatyöt sekä infratöiden ja talonrakennustöiden viimeistely.

Lattiaan iso huomio

Logistiikkakeskuksen toimivuuden takaamiseksi lattiarakenteeseen ja pitkäaikaisominaisuuksiin on kiinnitettävä erityisen suurta huomiota. Painumaerorajat ovat erittäin tiukat, ja pinnan on kestettävä kulutusta.

Lattiaan kohdistuu korkeavarastoissa suuria kuormia. Kun tähän yhdistyy maapohjan heikko kantavuus, rakenteen vaativuus on helppo käsittää.

”Lattiarakenteen toimivuus on erittäin tärkeää käytön kannalta, joten lattian laadunvarmistukseen kiinnitetään erityistä huomiota”, Kalle Hintikka kertoo.

Lattiatyöt alkoivat syyskuussa ja päättyvät keväällä 2018. Kokonaispinta-alaa maanvaraisena tehtävälle betonilattialle kertyy noin 54 000 neliömetriä.

Energiatehokkuus tarkassa syynissä

Uusi jakelukeskus tullaan liittämään kaukolämpöverkkoon, mikä oli taloudellisesti järkevin ratkaisu. Tätä ratkaisua tuki mahdollisuus syöttää rakennuksesta talteen otettava lämpö ja kylmäkoneiston lauhdelämpö takaisin kaukolämpöverkkoon.

Rakennuksen energiaratkaisujen standardikehyksenä toimii sille anottu excellent-tason Breeam-ympäristösertifikaatti. Lidl on Suomen ensimmäinen kaupan alan yritys, jolle energiatehokkuutta mittaava ISO 50001 -sertifikaatti on myönnetty.

Ympäristövastuullisuus näkyy Lidl Suomen energianhallintapäällikkö Simo Siitosen mukaan myös Järvenpään hankkeen energiateknisissä ratkaisuissa.

”Energiatekniseen kokonaisuuteen kuuluvat muun muassa aurinkovoimala, sähkö- ja lämpöakku sekä sähkön ja lämmön kysynnänjoustoon osallistuminen. Aurinkosähköä hyödynnetään kylmäjärjestelmän energialähteenä. Kylmäjärjestelmästä saadulla lauhdelämmöllä lämmitetään kiinteistö. Kesällä lämpöä syntyy yli oman tarpeen, joten se syötetään kaukolämpöverkkoon. Ylijäämälämpö kattaa yli 500 järvenpääläisen omakotitalon käyttöveden lämmitystarpeen”, Siitonen kertoo.

Jotta kehittynyt energiatekniikka sekä muut talotekniikan osa-alueet saadaan toimimaan sujuvasti yhteen, rakennusautomaatiolta vaaditaan paljon. Kaikki talotekniset järjestelmät liitetään rakennusautomaatioon, jolla on tästä syystä iso rooli energiatehokkuuden optimoinnissa: kaikki talotekniset toiminnot ovat tarpeenmukaisia ja sitä kautta mahdollisimman energiatehokkaita.

Tulevan rakennuksen suuruusluokasta antaa käsityksen tilavuus: se on valmiissa rakennuksessa runsaat 1,2 miljoonaa kuutiometriä. Näin isossa kiinteistössä pienikin energiaa säästävä ratkaisu on kullanarvoinen.

Lidlin jakelukeskus

• Rakennuttaja: Lidl Suomi Ky
• Rakennuttajakonsultointi: Ramboll CM Oy
• Hankkeen kustannukset: noin 100 milj. €
• Työmaan aikataulu: syyskuu 2016–loppuvuosi 2018
• Rakennussuunnittelu: Sweco Rakennetekniikka Oy
• Pohjarakennusurakoitsija: Graniittirakennus Kallio Oy
• Pääurakoitsija: Fira Oy
• Teräsrunkourakoitsija: Normek Oy

Teksti Vesa Tompuri, kuvat Ville Rinne

Helsingin Herttoniemessä peruskorjataan 250 vuokra-asunnon kerrostaloa vanhaa kunnioittaen. Modernin asumisen ratkaisut nivotaan 60-vuotiaan taloyhtiön raameihin.

Helsingin Herttoniemessä, Siilitien metroasemalta pohjoiseen, on asuntorakentamisen ja ympäristön harmoniaa huokuva vehreä pihapiiri. Sen yhdellä laidalla olevalla mäellä on majesteetillisia seitsenkerroksisia jättejä ja kahdella sivustalla nelikerroksiset talot. Talojen keskellä on kallioinen mäki, joka on nähnyt monen herttoniemeläissukupolven kasvavan.

Taloyhtiö on 17 427 kerrosneliömetriltään melkoinen kokonaisuus. Sen 18 rapussa on 250 asuntoa, joista suurin osa on kaksioita. Asuntojen koot vaihtelevat vajaasta 30 neliöstä 100 neliöön. Asuinrakennusten lisäksi on erillinen autotallirakennus ja huoltorakennus, jossa on muun muassa kuusi saunaa, pesuloita ja kuntosali.

Tavoitteena pitkä käyttöikä ja huollon vähyys

Kiinteistön omistaa kunnallinen vuokrataloyhtiö Helsingin kaupungin asunnot Oy eli Heka. Taloyhtiössä on tehty laajempia remontteja vuosina 1994–1996 ja viimeksi 2010.

Keväällä 2017 taloissa aloitettiin mittava peruskorjaus. Sen syynä on keskeisten kohteiden kuten julkisivujen, parvekkeiden sekä lvi-järjestelmien ikääntyminen. Näin laajaa peruskorjausta kuin nyt kiinteistölle ei ole ennen tehty. Tämä näkyykin kaikkialla, sekä julkisivussa että silloin, kun rakenteita avataan pintaa syvemmältä.

Peruskorjauksen ydintavoite on ”pitkä käyttöikä ja huollon vähyys”, kuten syksyllä 2015 tehty hankesuunnitelma tavoitteet kiteyttää. Hankesuunnitelman pohjaksi Heka teetti vuosina 2014–2015 kuusi erillistä tutkimusta kiinteistön korjaustarpeista.

Peruskorjauksen ensimmäisessä, vuoden 2018 loppuun kestävässä vaiheessa, uusitaan kahden talon julkisivut ja vesikatot sekä niiden 11 rapussa olevat 110 asuntoa. Asuntoihin tulee uudet ikkunat ja parvekeovet. Talojen julkisivujen sisäpuolella oleva parvekkeet kunnostetaan, ulkopuoliset uusitaan ja lisäksi rakennetaan uusia parvekkeita.

Peruskorjauksen yhteydessä uusitaan myös talotekniikka, kunnostetaan piha-alueet sekä rakennetaan alueelle salaojitus ja sadevesiviemärit.

Koko taloyhtiön peruskorjauksen kokonaiskustannusarvio on noin 34 miljoonaa euroa ja sen nyt käynnissä olevan, Constin johtaman, ensimmäisen vaiheen hintalappu 14,5 miljoonaa euroa.

Vanhaa kunnioitetaan

Vaikka korjauskohde on kohtuullisen iso, ei se Hekan ja Constin mittakaavassa ole poikkeuksellinen. Isojen kohteiden joukossa Siilitien urakka on kuitenkin yhdellä tavalla erikoinen.

”Rakennustapaohje edellyttää täällä vanhan Siilitien alueella, että talojen julkisivu pidetään jokseenkin entisen näköisenä. Uudet porrashuoneet talojen ulkopuolella ovat ainoa poikkeus. Esimerkiksi rappaukset ja väritykset tehdään vanhan mukaan”, Constin rakennuspäällikkö Tapani Eisanen sanoo.

Uusissakin porrashuoneissa kunnioitetaan vanhaa. Esimerkiksi portaiden monivärinen mosaiikkibetonikuviointi on samanlaista kuin vanhoissa portaissa, ja portaikon kaiteet tehdään vanhan mallin mukaan puusta.

Rakennusvalvonnan kanssa on käyty tarkkoja keskusteluja muun muassa siitä, millaisia ulkovalaisimia voidaan jatkossa käyttää niin, että alueen tyyli säilyy. Asuntojen sisällä on vastaavasti mietitty arkkitehdin kanssa muun muassa keittiökalusteiden sopivuutta. Myös piha-alueilla on määrätty, että suurin osa puista säilytetään.

Työmaakierroksella saneerattavan talon mallihuoneistossa pysähdymme seinän luo, missä on monenvärisiä pastellisävyisiä värejä.

”Arkkitehdit ovat hakeneet erilaisia värejä ja verranneet niitä alkuperäisiin. Näin on kuhunkin kohteeseen löytynyt oikea väri”, Eisanen sanoo.

Vuorotahtia ja yhtä aikaa

Tämän kokoisessa urakassa työvaiheita ajetaan rinnakkain sekä ulko- että sisätiloissa. Vaiheistus näkyy selvästi kiertokäynnillä koko alueella, sen taloissa, rapuissa ja asuntojen sisällä. Kun ensimmäisessä rapussa ollaan jo pitkällä rakentamassa uutta, toisen talon loppupäässä purku on kovassa vauhdissa.

”Purkuvaihe alkaa olla kaikkialla ohitse, nyt aletaan tehdä pintoja ja vetää runkolinjoja. Pian asennetaan pattereita ja vaihdetaan ikkunoita. Kaikki työvaiheet etenevät tietyllä logiikalla hyvässä järjestyksessä”, Eisanen sanoo lähes kolmen vuosikymmenen rakennusalan kokemuksellaan.

Isolla työmaalla kussakin työvaiheessa on rinnakkain useita urakoitsijoita, joille työt jaetaan. Työnjohtajat puolestaan jakavat keskenään vastuut, mikä alue ja mitkä urakoitsijat kuuluvat kenellekin. Siilitiellä työskentelee kolmesta neljään työnjohtajaa kerrallaan projektipäällikön ja työmaapäällikön alaisuudessa.

Laaja urakka on rakentajan kannalta ihanteellinen, koska talossa uusitaan runkoa lukuun ottamatta lähes kaikki.

”On hyvin selkeää, että koko alue on urakka-aluetta, ja asukkaat ovat koko remontin ajan poissa”, Eisanen sanoo.

Tilaajan näkökulmasta työt ovat edenneet suunnitellulla tavalla.

”Täällä on ollut koko ajan erittäin siistiä. Se kertoo siitä, että työmaalla toimitaan kaikilla tavoilla hyvin ja sovitulla tavalla”, Helsingin kaupungin työmaavalvoja Riina Meriläinen kiittelee.

Rappaukset rapisevat

Huoneistojen avatuista seinistä näkee paikka paikoin, miten heikko 60 vuotta vanha muuraus on. Siinä on käytetty niitä materiaaleja, mitä silloin on ollut saatavilla.

”Muuraukset eivät ole nykystandardin mukaisia, ja tiiliseinät ovat paikka paikoin hyvin heikkoja. Niitä on pitänyt paikoitellen uusia kokonaan”, Meriläinen kertoo.

Sama koskee paksuja, mutta alustassaan heikosti kiinni olevia rappauksia.

”Rappaus on pysynyt monissa paikoissa jo pitkään kopona. Kun menet poraamaan siihen paikkaa taulukoukulle, voi neliön ala seinää tulla alas. Ne kaikki poistetaan ja uusi rappaus tehdään tilalle”, Eisanen sanoo.

250 uusittavaan asuntoon mahtuu monenlaisia kohtaloita. Jo yksin vuosikymmenten tupakointi on jättänyt useiden kotien seiniin syviä pinttymiä, joiden poistamiseen vaaditaan erikoiskäsittely. Onpa asuntoja, joissa on turvauduttu erikoispurkuihin.

Kun ollaan näin mittavan korjaushankkeen äärellä, on pakko kysyä, voisiko oppia ottaa yhteistoiminnallisesta urakasta tai allianssimallista.

”Tämä on koostaan huolimatta aika tavanomainen peruskorjaushanke, jossa yhden urakoitsijan hoitama kokonaisurakka on meille paras tapa hoitaa asioita. Hanke on suunniteltu Hekan suunnitteluohjeen ja selvitettyjen lähtötietojen perusteella ja olemme ohjanneet tiiviisti suunnittelua. Jos pulmia tulee, me pyydämme esimerkiksi rakennesuunnittelijan paikalle katsomaan, miten asiat kannattaa hoitaa. Pienempiä asioita tulee ratkottavaksi joka kerta, kun tänne tulee”, Meriläinen sanoo.

Teksti Jukka Nortio, kuvat Sampo Korhonen

Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa Kokkolassa varaudutaan sairaalatekniikan nopeisiin muutoksiin rakentamalla uudet tilat mahdollisimman muunneltaviksi. Tämä onnistuu muun muassa tilaa säästävän Delta-liittopalkkirakenteen avulla. Urakoitsijalle on iso haaste myös eristää työmaa-alue ympärillä harjoitettavasta sairaalatoiminnasta.

Kokkolan vuonna 1969 valmistunut keskussairaala palvelee noin 80 000 asukasta yhteensä kymmenen kunnan alueella. Nyt meneillään olevasta sairaalan peruskorjaus- ja laajennushankkeesta syntyi päätös jo ennen nykyistä sote-keskustelua. Silti hanketta valmisteltaessa on pohdittu paljon sitä, millaisilla teknisillä ja toiminnallisilla ratkaisuilla varauduttaisiin parhaalla tavalla terveydenhoidon tuleviin tarpeisiin.

”Sairaalatekniikka muuttuu kiihtyvällä tahdilla. Siksi tekniikkaa on pyrittävä sijoittamaan runkorakenteiden ulkopuolelle läpiviennit minimoiden”, toteaa käyttöpäällikkö Toni Rukkila Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soitesta.

Tekniikan sijoittaminen rungon ulkopuolelle palvelee myös tavoitetta hyvästä sisäilman laadusta. Mitä vähemmän joudutaan tekemään ilmanvaihtokanaviston läpivientejä, sitä pienemmiksi muodostuvat riskit epäpuhtauksien kulkeutumisesta sisäilmaan. Työmaavaiheessa korostuu sisäilman laadun varmistamisen kannalta se, miten hyvin työmaa-alue onnistutaan eristämään ympäröivistä, koko ajan sairaalakäytössä olevista tiloista.

”Rakennamme sääsuojan alla alipaineistetussa tilassa, jota lisäksi siivotaan tiheämmin tavanomaiseen työmaahan verrattuna”, kertoo työmaan vastaava mestari Timo Korvela sairaalan peruskorjaus- laajennusurakkaa toteuttavasta Rakennusliike Somero Oy:stä.

Tarkkaa logistiikkaa ja rakennetekniikkaa

Timo Korvela toteaa tämän työmaan erityiseksi haasteeksi työskentelyn ahtaalla tontilla keskellä sairaala-aluetta. Peruskorjattavat vanhan sairaalan osat ovat kiinteässä yhteydessä samaan aikaan toiminnassa oleviin osiin, ja laajennusosakin on kiinni sairaalan vanhoissa rakennuksissa.

”Tämän seurauksena tänne ei mahdu oikein varastoimaan mitään. Kuormat työmaalle on mitoitettava ja ajoitettava tarkasti. Esimerkiksi kipsilevyä otamme tänne täsmällisesti toimitettuna vain kuorman kerrallaan”, Korvela sanoo.

Kipsilevyä tarvitaan pääasiassa laajennusosan väliseinärakenteisiin. Yläpuolelta huonetiloja rajaavat teräksen ja betonin liittorakenteen muodostavat deltapalkit. Pääosa kantavasta rakennusrungosta sairaalan sekä vanhassa että uudessa osassa on betonielementtirakenteista. Vanhankin rungon kunto on edelleen kohtuullisen hyvä, mutta sen liitosyksityiskohdissa on nykytietämyksen valossa toivomisen varaa.

”Sisäilman laatu muodostuu myös siitä, miten hyvin runko on toteutettu. Laajennusosan liitosyksityiskohdat on rakennesuunnittelija suunnitellut tiiviiksi ja valinnut materiaalit niin, ettei sisäilman laatuongelmia synny”, kertoo rakennuttamisesta vastaava sairaalainsinööri Jukka Mäkelä Soitesta.

Herkkiä järjestelmiä

Vaikka rakennuksen vaippa suunnitellaan ja rakennetaan tiiviiksi ja sitä kautta energiatehokkaaksi, sairaalarakennuksen energialaskua on mahdoton pitää yhtä alhaisena kuin vaikkapa saman kokoista toimistokiinteistöä. Tämä johtuu sairaalatekniikan runsaasta sähkönkulutuksesta, jonka vaikutuksesta sähköenergiaa kuluu sairaaloissa enemmän kuin lämmitysenergiaa.

”Olemme arvioineet vuotuiseksi sähkönkulutukseksi 10 GWh, kun taas lämmitysenergiaa tarvitaan vuodessa vain runsaat 6,5 GWh”, Jukka Mäkelä kertoo.

Sairaalatekniikka ja ”tavallinen” talotekniikka muodostavat yhdessä mutkikkaan kokonaisuuden, jonka ohjaamiseen tarvitaan kehittynyttä automaatiota. Järjestelmäkokonaisuuden mutkikkuutta kuvastaa muun muassa sairaalalaajennuksen valmistumisen jälkeinen mittauspisteiden määrä: 5500.

”Tiiviissä talossa teknisten järjestelmien on toimittava täysin häiriöttömästi”, korostaa kiinteistötyönjohtaja Jukka Kamula Soitesta.

Keski-Pohjanmaan keskussairaalan peruskorjaus ja laajennus

• Työmaan aikataulu: helmikuu 2017–syyskuu 2018
• Hankkeen kustannukset: noin 15 milj. €
• Rakennuttaja: Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soite
• Pääsuunnittelija: Arkkitehtitoimisto Lukkaroinen Oy
• Rakennesuunnittelija: IdeaStructura Oy
• Pääurakoitsija: Rakennusliike Somero Oy
• LVIAS-urakoitsija: Are Oy

Teksti ja kuvat Vesa Tompuri

Uskomattomien mittasuhteiden työmaa valmistuu, kun Hongkongin, Macaon ja Zhuhain välillä avataan maailman pisin merisiltayhteys. 55 kilomerin pituinen silta- ja tunneliyhteys yhdistää kolme nopeakasvuista metropolia toisiinsa. Rakennustaito pääsi tutustumaan työmaan viimeistelyvaiheisiin marraskuun 2017 lopussa.

Zhuhai, Hongkong. ”On se valtavan kokoinen ja kaunis”, ovat ajatukset, kun ajamme 23 kilometriä yhtäjaksoisesti meren yli kulkevalla sillalla, eikä muita kulkijoita näy. Silta yhdistää Helmijoen suiston kuhisevat metropolit Hongkongin, Macaon ja Zhuhain kiinteästi toisiinsa.

Monista silloista, tekosaarista, yhteysteistä ja tunnelista koostuvaa 55 kilometrin pituista yhteyttä kutsutaan lyhenteellä HZMB ja kansan suussa yksinkertaiseksi The Bridge. Kokonaisuutena se on maailman pisin merisiltayhteys. Pelkästään pääsilta on kolme kertaa pidempi kuin televisiosta tuttu Juutinrauman silta.

Alun perin jo vuonna 1982 hongkongilaisen miljardöörin Gordon Wu Ying-sheung unelmoima projekti oli vierailumme aikana marraskuun alussa viimeistelytöitä sekä muutamaa Hongkongin pään yhdystietä ja maahantuloviranomaisten rakennusta vailla valmis. Moneen kertaan lykätty avajfaaispäivä on viimeisimpien lupausten mukaan kevään 2018 aikana.

Mahtisilta

Pääosin parinkymmenen metrin korkeuteen merenpinnasta kohoava ja reilut 33 metriä leveä pääsilta on osa valtavaa hanketta, johon on loppuvuodesta 2009 alkaneiden ja suurelta osin vuoden 2017 lopussa päättyneiden rakennustöiden aikana käytetty miljoonia tonneja betonia. Terästä on kulunut yksistään siltarakenteisiin 425 000 tonnia.

Sillan vaikuttavimmat osat ovat sen kahdessa eri kohdin korkeimmillaan 163 metriin kohoavat teräsbetoniset kannatinpylväät eli pylonit. Ne kannattelevat kolmea vinoköysisiltaa, joista pisimmän jänne on 460 metriä. Esimerkiksi Heinolan Tähtiniemen sillan pyloni on 105 metriä ja pisin jänne 165 metriä. Pylonit tuotiin rakennuspaikalle elementteinä, jotka liitettiin yhteen valtavien nostolaitteiden avustamina.

Sillan kannen tukirakenne koostuu 110 metriä pitkistä ja 2 300 tonnia painavista teräselementeistä. Niiden päälle on liitetty molemmille kolmikaistaisille ajoradoille 85 metriä pitkiä ja 2 000 tonnia painavia teräsbetonielementtejä. Sillan 200 kannatinpylvään anturat on upotettu syvälle merenpohjaan savikerroksen alapuolelle. Pylväät ja sillan kannen teräsbetonielementit valmistettiin samassa lähistöllä olevan saaren elementtitehtaassa kuin massiiviset tunnelielementit.

Läntiseen horisonttiin katoava 23-kilometrinen silta on auringonlaskun valaistuksessa vaikuttava näky.

Tietunneli syvällä merenpinnan alapuolella

Hongkongin satamaan matkaavat maailman suurimmat konttialukset käyttävät syväväylää, joka kulkee läheltä Hongkongin vilkasta lentokenttää. Siltayhteys kulkee vain muutaman kilometrin päästä lehtokentän pohjoispuolelta. Kolmen vinoköysisillan ali kulkee päivittäin noin 4 000 alusta Hongkongin lisäksi vilkkaisiin Guangzoun ja Shanzhenin satamiin. Jopa 20 000 konttia kerrallaan kuljettavia merten jättiläisiä varten olisi tarvittu silta, jonka pylonit olisivat kurottaneet 250 metriin merenpinnasta. Lentoturvallisuusviranomaiset eivät antaneet lupaa näin korkeille rakenteille.

Oli siis keksittävä toinen ratkaisu. Se on 180 metrin pituisista ja keskimäärin 78 000 tonnia painavista betonielementeistä koottu 6,7 kilometriä pitkä tunneli, joka on yhdistetty pääsiltaan ja Hongkongin pään yhdyssiltaan sadan hehtaarin laajuisilla tekosaarilla.

Tunneli oli valmistuessaan heinäkuussa 2017 maailman pisin pääosin merenpohjan päälle rakennettu tunneli. Sen merenalaisen osan pituus on 5 776 metriä ja se kulkee 44,5 metriä merenpinnan alapuolella. Osa tunnelista on suoraan merenpohjan päällä ja syvimmillään 23 metriä syvässä merenpohjaan ruopatussa kaivannossa.

”Tunnelin rakentaminen tuli kolme kertaa kalliimmaksi kuin vastaavan pituinen silta”, siltarakennuksesta vastanneen Hong Kong-Zhuhai-Macao Bridge Authorityn vanhempi insinööri Fang Lei sanoo.

Tunnelielementtien vaativa asennus onnistui ennakkosuunnitelmien mukaan. Ne kuljetettiin lähistöllä olevalta elementtitehtaalta tätä tarkoitusta varten rakennetuilla ponttonialuksilla kohdalleen ja laskettiin paikalleen merenpohjaan. Kaikki elementin tulivat ±4 senttimetrin tarkkuudella suunniteltuun syvyyteen, ja elementtisaumojen liitosten toleranssi oli alle 1 millimetriä.

Vanhempi insinööri Fang Lei on ylpeä innovaatioista, joita tunnelirakennuksen aikana on tehty.

Uusia työmenetelmiä ääriolosuhteissa

”Raskaiden tunnelielementtien liittäminen toisiinsa syvällä meren pohjassa on ollut yksi koko rakennusprojektin vaikeimpia tehtäviä. Kehitimme tähänkin työhön aivan uusia työmenetelmiä ja koneita”, Fang Lei kertoo.

Vaikka tunnelin rakentaminen kesti kolme ja puoli vuotta, pitää Fang aikaa kohtuullisena.

”Tutkimme ja laskimme tarkoin erilaisia vaihtoehtoja. Jos olisimme tehneet tunnelin 100 metriä pitkistä elementeistä, rakentaminen olisi kestänyt vuoden kauemmin”, hän sanoo.

Lähdemme tutustumaan suurta golfautoa muistuttavalla ajopelillä tunneliin, jossa valkopukuiset työntekijät viimeistelevät sähkö- ja ilmastointijärjestelmiä sekä tarkastavat liikuntasaumoja.

Tunnelissa on toisistaan eristetyt 14,25 metriä leveät ja 5,1 metriä korkeat ajoväylät, joiden välissä on huolto- ja varauloskäyntitunnelit. Nämä neljä osaa ovat kukin omassa tunnelilohkossaan.

Kurkkua ja silmiä kaihertaa tunnelissa leijuva käry, sillä osaa ajoväylistä päällystetään parhaillaan, eikä ilmanvaihto vielä ole käytössä. Tunnelin katossa olevat hopeanhohtoiset ilmastointiputket ovat järeimpiä, joita olen nähnyt.

Tunnelin itäpäässä sijaitsevalla tekosaarella on täysi tohina päällä. Siellä rakennetaan raja-asemaa, ravintoloita, myymälärakennuksia ja muuta tekosaarelle nousevaa infraa. Vaikka kyse on Hongkongin pään raja-alueesta, on sovittu, että tämä kuten myös läntinen ­saari kuuluu Manner-Kiinan alueeseen. Nousemme portaita pitkin saaren korkeimman rakennuksen näköalatasanteelle, mistä aukeaa huikaiseva näköala kohti Hongkongin pilvenpiirtäjiä.

20–30 metriä syvään merenpohjaan rakennetut tekosaaret on rakennettu omaperäisellä tavalla. Itäisen saaren perustana on 69 ja läntisen saaren 61 halkaisijaltaan 22,5 metristä, 55 metriä korkea ja 550 tonnia painavaa terässylinteriä.

Sylinterit on asennettu kehiin, jotka muodostavat saarten reunat. Sylinterit liitettiin toisiinsa, niiden välit tiivistettiin pvc:llä ja sisukset täytettiin hiekalla. Tämän jälkeen saarten sisäpuolet pumpattiin vedestä ja täytettiin maa-aineksella. Tällä menetelmällä kaksi sadan hehtaarin tekosaarta tehtiin valmiiksi 215 päivässä.

Tunnelin sisäänajoaukot sijaitsevat 100 hehtaarin tekosaarilla.

1,5 neliökilometrin elementtitehdas

Lähistön saarelle rakennettu betonielementtitehdas on 27 hehtaarin kokoinen laajuinen laitos. Siihen kuuluu lisäksi 130 hehtaarin telakka-alue, jossa valmiita elementtejä säilytettiin ennen kuin ne siirrettiin paikolleen valtavilla erikoisvalmisteisilla ponttonialuksilla.

Yli 2 000 työntekijää asui ja työskenteli saarella yhtäjaksoisesti kolme ja puoli vuotta. Tehtaassa valmistettiin parhaimmillaan kuutta 180 metrin pituista tunnelielementtiä samanaikaisesti. Vuorokaudessa tehtaalla valettiin 3 415 kuutiota betonia.

Painoltaan 480 jumbojettiä vastaavat tunnelielementit koostuvat kahdeksasta osasta. Niissä käytettiin puristuslujuudeltaan C45 vedenkestävää betonia, joka saavutti tason C50-lujuuden 56 päivässä. Betonin vesitiiviys (impermeability level) on P12-tasoa, eli betoni on vesitiivistä 1.2 MPa eli 12 bar vedenpaineeseen asti.

Betonielementtien valmistuksen yksi erikoisuus on ollut betonin lujuuden hallinta.

”Olemme hallinneet betonin lämpötilaa ja sen lujuuden kehittymistä jäähdyttämällä elementtejä veden lisäksi jäällä. Näin betoni sai tasaisesti toivotun lujuuden”, vanhempi insinööri Fang sanoo.

Luonnonvoimat otettava huomioon

Rakennustyön olosuhteet ovat olleet eritäin vaativat. Jo pelkästään trooppisen ilmaston monsuunit, voimakkaat tuulet ja taifuunit ovat moneen otteeseen vaikeuttaneet töitä. Suuren joen suistoalueella on myös voimakkaita virtauksia, jotka ovat säännöllisesti haitanneet sekä siltatöitä että tunnelin rakentamista.

Tämän lisäksi merenpohjan 20–30 metriä paksu tiivis savikerros on hidastanut töitä, kun näkyvyys pinnan alla on ollut kaivutöiden aikana monin paikoin erittäin heikko. Oman haasteensa ovat asettaneet myös alueella päivittäin kulkevat noin 4 000 alusta, joiden liikkeet on pitänyt huomioida sekä siltojen suunnittelussa että rakennustöiden aikana.

HZMB:n rakentamisen tavoitteena on ollut tehdä silta, joka kestää 120 vuotta. Jatkuvan kulutuksen lisäksi sekä siltarakenteet että tunneli on suunniteltu kestämään äkkinäisiä luonnonmullistuksia kuten taifuuneja, joissa tuuli puhaltaa 200 kilometriä tunnissa, kahdeksan magnitudin maanjäristyksiä ja 300 000 tonnia painavan laivan törmäyksiä.

Nämä vaateet ovat vaikuttaneet muun muassa siihen, että siltarakenteet on tehty mahdollisimman keveistä ja joustavista teräsrakenteista maanjäristysten varalta. Sekä sillassa että vedenalaisessa tunnelissa näkyy monissa kohdin isoja, jopa parimetrisiä liikuntasaumoja, jotka antavat sillalle ja tunnelille joustovaraa epävakaissa olosuhteissa.

Silta sijaitsee alueella, missä sitä uhkavat maanjäristykset ja taifuuniaikaiset rankat tuulet. Siksi rakenteina on jopa parimetrisiä liikuntasaumoja.

Maksajia kaivataan

Projektin kustannuksesta on erilaisia versioita, joten summaa on syytä kysyä siltaprojektin taloushallintojohtaja, tohtori Su Yiltä. Hän on ollut projektissa mukana aivan ensimmäisistä suunnitteluvuosista alkaen, eli jo 14 vuotta. Hän on vastannut muun muassa projektin vaikuttavuusarvioinnista ja ympäristöraportoinnista sekä siitä, miten silta tulee vaikuttamaan sen yhdistämien hyvin erilaisten alueiden sosiaalisiin kysymyksiin.

”Kustannukset on hyvin herkkä kysymys, koska lopulliset laskelmat vaikuttavat siihen, kuinka paljon käyttäjiltä tullaan perimään siltamaksuja. Tässä vaiheessa annamme vain virallisen tiedon, jonka mukaan koko projektin kustannukset ovat noin 100 miljardia yuania (12,7 miljardia euroa). Tämä summa tarkentuu vuoden 2018 alkupuolella.”

Tämä summa kattaa yhteiset osuudet eli sillan, tekosaaret ja tunnelin. Kukin hallitus maksaa oman alueensa rakennustyöt. Hongkongin aluehallinnon vastuulla on esimerkiksi tekosaarelta Hongkongiin johtavan sillan sekä tekosaaren tulli- ja maahantulovirastojen rakennukset.

Rahoituksesta 45 prosenttia tulee kolmelta hallitukselta: Kiinan keskushallinnolta sekä Macaosta ja Hongkongista. Loput 55 on saatu lainaksi Bank of Chinalta. Yhteisten kustannusten jako sovittiin viime vuoden lopulla niin, että Guagdongin aluehallinto eli käytännössä Manner-Kiinan keskushallinto maksaa 45 prosenttia, Hongkong 42 prosenttia, Macao 13 prosenttia.

Vuoden alussa esitetyissä arvioissa kokonaiskustannukset ovat nousseet 120 miljardiin yuaniin eli 15,2 miljardiin euroon.

HZMB-siltaprojekti lukuina

• Kokonaispituus 55 kilometriä, maailman pisin merialueen yli kulkeva silta- ja tunneliyhteys
• 22,9 kilometriä pitkä, maailman pisin yhtenäinen merenpäällinen silta
• Kaksi noin 100 hehtaarin tekosaarta
• Tekosaaria yhdistävä 6,7 kilometriä pitkä tunneli, jonka 5,7 kilometrin merenalainen osuus kulkee 44,5 metrin syvyydessä osaksi meren pohjan päällä ja osaksi kaivannossa
• Tunneli koostuu 33 elementistä, jotka ovat 180*40*11 metriä (p*l*k) ja painavat keskimäärin 78 000 tonnia
• Lukuisia yhdyssiltoja ja teitä Hongkongiin, Macaoon ja Zhuhaihin sekä kymmeniä tekosaarille tehtäviä rakennuksia
• Rakennusaika joulukuu 2009–joulukuu 2017, käyttöönotto vuoden 2018 aikana
• Kokonaiskustannukset noin 120 miljardia yuania eli 15,2 miljardia euroa

Monimerkityksinen silta

Kiinan keskushallinnolla on meneillään Greater Bay Area -hanke, joka yhdistää sillalla kolme suurta miljoonakaupunkia ja yhdeksän muuta aluekeskusta yhdeksi taloudelliseksi ja hallinnolliseksi kokonaisuudeksi. HZMB-projekti on osa alueen taloudellista, poliittista ja myös psykologista integraatiota.

Suhtautuminen siltaan vaihtelee Helmijoen eri puolilla. Manner-Kiinan Zhuhaissa sekä liikemiehet että viranomaiset ovat selvästi innoissaan ja optimistisia sillan tuomista mahdollisuuksista. Hongkongissa kalliiksi koettuun hankkeeseen suhtaudutaan varovaisesti, jopa epäillen. Eipä ihme, sillä silta sitoo sekä Macaon että Hongkongin erityishallintoalueet entistä tiiviimmin osaksi Manner-Kiinaa.

Matka-aika lyhenee uuden siltayhteyden myötä Helmijoen puolelta toiselle reilusta kolmesta tunnista alle tuntiin. Tämä merkitsee valtavia säästöjä kuljetuskustannuksiin, mutta samalla myös alueen eri osien yhteistyön tiivistymistä. Silta tulee ennakkoarvioiden mukaan lisäämään merkittävästi muun muassa Hongkongin sataman ja lentokentän rahtiliikennettä.

Sillan yksi erikoisuus on se, että sillä vaihtuu oikeanpuoleinen liikenne vasemmanpuoleiseksi, kun siirrytään Manner-Kiinasta joko Macaoon tai Hongkongiin.

Teksti Jukka Nortio, kuvat Juho Kuva

Yhä useampi asunto-osakeyhtiö säästää rahaa ja vaivaa nivomalla välttämättömiä remontteja yhteen laajaan rupeamaan. Turussa As Oy Isoraaka päätti yhdistää julkisivuremontin ja salaojien uusimisen samaan urakkaan. Erillinen teettäminen olisi maksanut enemmän ja jättänyt piha-alueen työmaaksi huomattavasti pidemmäksi aikaa.

Ei ole kauaakaan, kun kunnallisten teknisten virastojen yhteistyön puutteesta kaivantotöissä puhuttiin ja jopa vitsailtiin. Nykyisin kunnallis- ja teletekniikan muuttuvat tarpeet ovat paremmin koordinoidut, ja ”monttuja” ei ole tarpeen avata niin usein.

Samantyyppinen ajatustavan muutos on tapahtunut taloyhtiöissä: aiemmin piharemontti mahdollisine salaojien uusimisineen tehtiin yksittäisenä urakkana. Sitä mukaa kuin rakenteiden elinkaariajattelu ja pitkäjänteinen rakennuttamisosaaminen on yleistynyt, korjausurakoiden yhdistäminen on yleistynyt.

Salaojat puuttuvat osasta lähiötaloja

Turun seudulla rakenteiden ja pihojen epätasainen painuminen on maaperän heikon kantavuuden vuoksi kohtalaisen iso ongelma. Kiihkeimmän maaltamuuton aikoina lähiötaloja ei tavattu siellä eikä muuallakaan Suomessa varustaa salaojituksilla.

Tämän laiminlyönnin seurauksena monessa taloyhtiössä ollaan nyt pakkoraossa: piharakenteita on korjattava. Jotta tämä olisi mahdollisimman kustannustehokasta, remontti kannattaa yhdistää mahdollisuuksien mukaan tehdä ajankohtaan, jolloin remontoidaan muutakin.

Salaojien teko julkisivuremontin yhteydessä säästää aikaa ja rahaa

^”Ammattirakennuttajat, kuten vuokratalokiinteistöjen omistajat, ovat jo pitkään ymmärtäneet tämän. Taloyhtiöissä on joskus yhä vaikeaa saada perustelluksi, miksi remontit kannattaa tehdä samalla rupeamalla. Tässä As Oy Isoraaka -yhtiön urakassa julkisivu- ja salaojaurakoiden samanaikainen toteutus on sen sijaan ollut selvää heti alusta lähtien”, kertoo toimitusjohtaja Antti Uusilehto Tasarakennus Oy:stä.

Viher- ja maarakennusurakointiin erikoistunut Tasarakennus tekee tässä kohteessa yhteistyötä julkisivukorjauksiin perehtyneen Suomen Ohutlevyasennus Oy:n kanssa.

Suomen Ohutlevyasennuksen projektipäällikkö Matti Salonen julkisivukorjauksiin erikoistuneesta Suomen Ohutlevyasennus Oy:stä toteaa urakoiden yhdistämisen olevan järkevää paitsi aikataulullisista ja taloudellisista myös teknisistä syistä.

^”Tässäkin tapauksessa julkisivurakenne ulottuu maanpinnan alapuolelle sokkeliin asti. Ei olisi mielekästä ensin avata kerrostalon vierustaa pelkästään julkisivutöiden takia ja sitten, mahdollisesti jo seuraavana vuonna, avata uudelleen vaikkapa salaojien uusimisen takia”, Salonen perustelee.

Teksti ja kuvat Vesa Tompuri

Lujabetonin kehittämä älykäs kosteudenmittausjärjestelmä on vaihdettavien antureiden ansiosta pitkäikäinen. Järjestelmä on jo käytössä referenssikohteissa.

Rakenteiden kuivumista pystytään nyt seuraamaan aiempaa tehokkaammin ja luotettavammin. Lujabetoni on kehittänyt pilvipohjaisen mittausjärjestelmän, jonka avulla käyttäjä saa reaaliaikaisen tiedon rakenteen suhteellisesta kosteudesta ja lämpötilasta. Palvelun avulla voidaan mitata myös sisäilman lämpö- ja kosteusarvoja.

Lujabetonin kehityspäällikkö Miro Harjumäki kertoo, että Luja SmartConcrete -mittauspalvelusta on saatu hyviä kokemuksia.

”Järjestelmää on tutkittu ja testattu viiden vuoden ajan. Alussa oli teknisiä ongelmia, mutta ne on saatu ratkaistua ja asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä.”

Käyttäjäkokemuksia on saatu parin vuoden ajalta. Tällä hetkellä mittauspalvelua käytetään esimerkiksi Lujatalon Porvoon lukion työmaalla, Firan rakentamassa toimitilakohteessa Helsingissä ja Skanskan asuinkerrostalokohteessa Espoossa.

Kosteusturvallisuutta pitkäkestoisesti

Harjumäen mukaan Lujabetonin kehittämä palvelu poikkeaa aiemmista kosteudenmittausjärjestelmistä. Anturia varten asennetaan varaus betonivaluun ja anturi asennetaan paikalleen vasta valuvaiheen jälkeen.

”Anturipää voidaan tarvittaessa vaihtaa huoltotoimenpiteitä varten. Tietääkseni tällaista tekniikkaa ei ole muualla käytössä.”

Palvelun etuihin kuuluu sen soveltuvuus jatkuvaan käyttöön. Akut kestävät kymmenen vuotta, minkä jälkeen nekin voidaan vaihtaa. Rakennuksen valmistuttua laitteisto soveltuu myös käytönaikaiseen seurantaan, esimerkiksi tippavahdiksi. Usein työmaa-aikana käytetyt mittauspisteet voivat jäädä käyttöön jatkossakin. Jos palvelua aiotaan hyödyntää myös käytön aikana, otetaan huoltoreitit jo suunnittelussa huomioon.

Älyjärjestelmä lisää yhteisymmärrystä

Betonin kuivumisen mekanismit ovat monimutkaiset, useista tekijöistä riippuvaiset. Ajantasaisten arvojen ja historiatietojen avulla tavoitearvon saavuttamiseen tarvittava aika voidaan arvioida ja varmentaa tarkasti. Näin vältytään liian aikaisilta tai liian myöhäisiltä kosteusmittauksilta ja säästetään sekä aikaa että rahaa. Rakentamisen luotettavuus ja kosteusturvallisuus parantuvat merkittävästi.

Älykäs järjestelmä perustuu siihen, että anturiyksiköt lähettävät mittausarvot työmaan keskusyksikköön, josta tiedot siirtyvät reaaliajassa pilvipalveluun. Nettikäyttöliittymän kautta tuloksia voivat tarkastella kaikki käyttöoikeuden saaneet.

”Merkittävin etu tässä järjestelmässä koko rakennusalaa ajatellen on kaikkien toimijoiden välinen yhteistyö”, kehuu Harjumäki

Kun asiakas, urakoitsija, betonintoimittaja ja lattianvalaja saamat samat tiedot, on heillä hyvä valmius yhteistyöhön. Koko ketju toimii yhdessä parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi.

Teksti Päivi Leinonen, kuva Lujabetoni

Julkaisemme tässä kaksi kuvaa Jyväskylän-Pieksämäen rautatierakennukselta, joka on maamme huomatuimpia.

Jyväskylän-Pieksämäen strateegisista syistä tähän asti niin salassa valmisteltu rautatie, jonka piti olla valmis jo pari vuotta sitten, ja jonka viimeksi on laskettu valmistuvan viime vuoden vaihteessa, pääsee vakinaista liikennettä välittämään vasta ensi kesänä tai syksyllä. Räjähdysaineiden heikkous, edeltäpäin arvaamattomat tapaturmat ym. ovat sitä viivyttäneet.

Numerossa 20 julkaistiin toisinto kilpailukutsusta:

Piirustuskilpailu.

Oy Rakennusmestarien talo – Byggmästarnas gård Ab:n julistaman, Helsinkiin rakennettavan kokous-, liike- ja asuintalon luonnonpiirustuksien kilpailuaikaa on kapinan vuoksi jatkettu tämän kalenterivuoden loppuun.

Rakennettava tontti on n:o 11 Töölönkadun varrella (Länsi Viertotie 12). Kilpailuun ovat oikeutettuja ottamaan osaa Suomen arkkitehdit ja rakennusmestarit. Jäljennös tonttikartasta ja kilpailuohjelma saadaan Suomen Rakennusmestariliiton kansliasta (osoite:  Helsinki, Mikonkatu 11, avoinna 1/1 10-12 ja 1-1/1 5).

Palkinnot ovat: I 2.000:- II1.500:- III 1.000 :-

Palkitut luonnokset jäävät taloyhtiön omiksi, joka sitäpaitsi pidättää itsellään oikeuden 250 mkn hinnasta lunastaa palkinnotta jääneitä luonnoksia.

Homeen paikallistamisessa käytetään nykyisellään kaikki mahdolliset keinot. Ovatko homekoirat asuntokaupan uusi salainen ase?

Homekoiria käytetään yleensä omakotitalossa ja rivitalohuoneistoissa mikrobien eli homeiden paikantamiseen rakenteiden ilmavuodoista. Homekoiran hajurekisteri on valtava ihmisen hajuaistiin verrattuna. Homekoira tunnistaa hyvin myös mikrobeja ja niiden aineenvaihdunnan tuotteita.

Miksi homekoiraa käytetään, koska ammattinsa osaava rakenteiden kuntotutkija löytää vaurioituneet rakenteet ilman koiriakin? Meidän rakennustemme rakennehistoria ei ole niin monimutkaista, ettei niitä tunnettaisi tarpeeksi hyvin. Alansa tunteva asiantuntija osaa päätellä talosta kuin talosta riskirakenteet, ja niiden pohjalta voidaan tehdä riskiarvio ja kuntotutkimussuunnitelma.

Haitat

Homekoirat merkkaavat rakenteiden ilmavuotokohdista mikrobien aineenvaihdunnan tuotteet, mutta tällä menetelmällä koira ei tiedä eikä tunnista, missä mahdolliset kosteusvauriot ja mikrobit ovat. Vauriomääritykseen tarvitaan siis kuitenkin kuntotutkija, joka selvittää missä kohtaa rakenteita mahdollinen vaurio on. Siksi asukkaalle ei ole mitään hyötyä homekoiran käytöstä, koska tuloksena ovat pelkät hajujäljet raportissa.

Homekoiraraporteissa näkee usein myös mikrobilajistoja, joita koira tunnistaa. Niillä tunnisteilla ei ole mitään merkitystä ja painoarvoa lopullisen kuntotutkimuksen kanssa, koska varsinaiset mikrobimääritykset tehdään laboratorioissa rakennenäytteistä. Jos homekoiraraporteissa on maininta esimerkiksi sädesienistä, ”homehysteria” on heti päällä.

Hyödyt

Homekoiran käyttö on perusteltua silloin, kun vaurioiden kohdentaminen rakenteissa on jostain syystä vaikeaa. Koiran kanssa on mahdollista paikantaa, missä kohtaa rakennetta mahdollinen mikrobivaurio on. Silloin koiran käyttö on perusteltua ja sisältyy varsinaiseen vaurioiden etsimiseen kuntotutkimusvaiheessa.

Tuleeko seuraavana mahdollisesti homekissa, homekani tai homemurmeli? Leikki sikseen, asuntokauppojen pintapuoliseen tutkimukseen homekoirien käyttö on lisääntynyt.

Homekoirat kykenevät merkitsemään riskirakenteen kohtuullisen tarkasti. Homevaurio on kuitenkin harvoin niin selvä, ettei lisätutkimuksia tarvita. Lisätutkimuksia tarvitaan useimmissa tapauksissa, eli koira lähinnä merkkaa vaurion, ei homeongelman laajuutta.

Homekoiran kuluttajakäytön haastetta lisää se, että mistä tietää, että juuri tämä homekoira osaa asiansa. Toki sama ongelma lienee ihan tavallisissakin hometutkimuksia tarjoavissa palveluyrityksissä.

Teksti ja kuvat hometohtori & iStockphoto

Kun ei ole lupaa kaivaa, putkijohdon voi asentaa kaivamattakin, sujuttamalla. Eteläisen Kymenlaakson puhdasvesihuollolle välttämätöntä rinnakkaisvesijohtoa asennetaan 16 kilometrin pituudelta peltojen alle. Tekniikka on hallinnassa harvoilla.

Uttilaisella pellolla on niin kylmä, ettei kynä pysy sormikkaitta kädessä. Virolainen suuntaporaaja Kruus Lembit säätää alitusporan lapakulmaa työkoneen kylkeen rakennetusta vivustosta oikeaan asentoon – paljain käsin. Edessä on 700–750 metrin työntörupeama savipitoisen maaperän läpi kolmen metrin syvyydessä.

”Savi on suhteellisen ongelmaton maalaji, kunhan joukossa ei ole kiviä. Ja talvi on savisessa maastossa paras ajankohta, koska routaa voi hyödyntää, kunhan se ei ole edennyt kovin syvälle. Eikä työskentelyolojen kannalta saa olla liian kylmä”, määrittelee suuntaporauksiin erikoistuneen Lännen Alituspalvelu Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja Pekka Vepsä.

Vepsän varhainen erikoistuminen harvinaiseen taitolajiin on vienyt yrityksen töihin eri puolille Eurooppaa. Pohjoismaiden lisäksi on käyty muun muassa Irlannissa, Ranskassa ja Bulgariassa, johon suomalaista suuntaporausosaamista tarvittiin Tonavan alituksen yhteydessä. Kaksi kolmasosaa töistä on kuitenkin Suomessa, jossa tämänhetkisistä töistä selvästi suurin on Kymenlaakson Vesi Oy:n tilaama rinnakkaisvesijohdon suuntaporaus Utin ja Keltakankaan välillä Kouvolan eteläpuolella.

Halkaisijaltaan 560 millimetrin PEH-muovisen vesijohdon asentaminen suuntaporaamalla muodostaa pääosan urakasta, jonka Lännen Alituspalvelu ja Kreate Oy toteuttavat TYL Utti -työyhteenliittymänä Kymenlaakson Vedelle. Hankkeen taustana on rakennuttajan tarve varmistaa juomaveden saanti Kotkan ja Haminan seudulle siinäkin mahdollisessa tapauksessa, että vuonna 1991 rakennettu 50 kilometrin pituinen siirtolinja Utin tekopohjavesilaitokselta etelään rikkoutuu.

”Tämän rinnakkaisputken ensimmäinen vaihe valmistui vuonna 2009. Nyt rakennetaan pohjoisosaa, jonka kokonaispituus eteläisen ykkösvaiheen tavoin on noin 25 kilometriä. Tästä pituudesta siis 16 kilometriä tehdään kaivamatta siitä syystä, että tämä oli kustannustehokas ja paljon mutkattomampi tapa päästä tekemään välttämättömät vesihuoltotyöt maanomistajien peltoalueiden läpi”, kertoo Kymenlaakson Veden toimitusjohtaja Jani Väkevä.

700 metriä kerralla

Se yhdeksän kilometrin osuus, joka oli suunniteltu tehtäväksi kaivamalla ja louhimalla ja asentamalla kaivantoon sekä valurautaputkea että PEH-putkea, oli määrä käynnistää jo alkusyksystä. Suunnitelmat toteutuivat, mutta töiden aloitusta oli lykättävä säiden takia.

”Kaksi kuukautta siinä tärvääntyi. Syksy oli kerta kaikkiaan niin märkä, ettei asennuspaikkoihin ollut mitään asiaa ennen kuin joulukuussa. Tästä huolimatta pidämme alkuperäistä aikataulua realistisena”, sanoo TYL Utin työpäällikkö Mika Seppälä.

Seppälä kertoo louhinnan määrän hieman kasvaneen alun perin arvioidusta. Kiveä irrotetaan lopulta noin 7 000 kiintokuutiometriä: jatkossa urakka painottuu selkeästi suuntaporauksiin, joita Lännen Alituspalvelun työmaatiimi parhaillaan toteuttaa.

Suuntaporaustiimi on pieni, mutta sitäkin erikoistuneempi. Oleellista on koneenkuljettajien tarkka yhteispeli sekä oikea käsitys maaperän laadusta ja olosuhteista kaiken kaikkiaan.

Esimerkiksi lapakulman säätö on tarkka vaihe, koska kerralla suuntaporataan satoja metrejä. Tässä kohteessa optimikertapituus on kaivinkonetta kuljettavan, työmaan nokkamiehenä toimivan Jyrki Aromaan mukaan juuri edellä mainittu 700–750 metriä.

”Sen verran keskimäärin ehditään edetä noin kymmenessä tunnissa. Viimeiset sadat ja kymmenet metrit saattavat olla hieman hitaampia kuin rupeaman alussa, koska 80 tonnin suuntaporauskoneesta on otettava voimaa enemmän ja enemmän sitä mukaa, mitä pidemmälle porausrupeama etenee. Toisaalta ei kannata porata liian lyhyissä pätkissä, koska aloitus- ja lopetustoimenpiteet ovat työläät”, Aromaa perustelee.

Huolellisen valmistelun takana

Savisessa maassakin on suuntaporattaessa ongelmansa: porattavan reiän auki pitäminen ei ole helppoa. Tähän auttaa bentoniitti, paisuva ja veden vaikutuksesta kovettuva mineraali, jota suihkutetaan kovalla paineella maaperään samaan suuntaan, hieman porausta ennen. Veden ja bentoniitin kulutus on sen verran runsasta, että työmaalla tarvitaan iso ’varastoauto’ bentoniittisäiliöineen ja varta vasten paikalle tilattava, vedenkuljetusauto.

Ennen kuin oikeaan kulmaan säädetty, kaivinkoneen ’kouran’ kannattelema pora työnnetään saveen, samasta putkesta suihkuaa työntymistä helpottava bentoniittiseos. Vielä hetkeä ennen samassa kaivinkoneessa on ollut kauha, joka on vaihdettava putkea kannattelevaan kouraan formulavarikon tahtiin – heti, kun kauhalla avattu alkumonttu on riittävän leveä, pitkä ja syvä, toisin sanoen jäätyneen pintasaven alapuolelle ulottuva.

Suuntaporauksessa tarvitaan myös sondi, jonka avulla tarkistetaan oikea suunta sitä mukaa kuin poraus etenee. Kun koko kertarupeama on valmis, tässä tapauksessa 700 metriä tai hieman yli, porausputkea ryhdytään vetämään reiästä pois. Samalla porauksen aloitusreiästä ryhdytään vetämään vesijohtoputkea. Jotta sen eteneminen on esteetöntä, edellä ’kulkee’ pois vedettävään porausputkeen kiinnitetty avarrusosa, teräksinen lieriö, jonka halkaisija on sama kuin vesijohtoputken ulkohalkaisija.

Aikataulu koko 16 kilometrin pituudelle on laadittu niin, että pyritään mahdollisimman vähän häiritsemään maanviljelijöiden töitä. Urakka-aikaa on käytettävissä 31.8.2018 asti. Siksi on työmaan kannalta tärkeää, ettei routa sulaisi kovin aikaisin, mikä vaikeuttaisi suuntaporauskoneen ja avustavan kaivinkoneen työskentelyä. Siistimistyöt ajoittuvat kuitenkin kesäaikaan.

Vesijohdon asentaminen 2,5 metrin syvyyteen koko matkalla on myös tärkeä vaatimus, jottei missään vaiheessa rikota peltosalaojia. Vesijohdon välivarastointi pelloille sen sijaan on välttämätöntä. Putki hitsataan asennuspaikan vieressä valmiiksi sopivaan asennuspituuteen ja vedetään yhtenäisenä suuntaporattuun reikään.

Rinnakkaisvesijohto välillä Utti–Keltakangas

• Rakennuttaja: Kymenlaakson Vesi Oy
• Suunnittelija: FCG Suunnittelu Oy
• Urakoitsija: TYL Utti
• Hankkeen kokonaiskustannukset: 10 milj. €
• Rakennuskustannusten osuus: 3,1 milj. €
• Työmaan aikataulu: syyskuu 2017–elokuu 2018
• Urakan sisältö: 25 km rinnakkaisvesijohtoa
• Kaivamatta asennettava, suuntaporattava osuus: 16 km

Teksti Vesa Tompuri, kuvat Matti Vuohelainen

Joensuun pohjoispuolelle syksyllä käyttöön otettava Raatekankaan eritasoliittymä oli jo lopputalvesta viittä vaille valmis. Nopeutetun aikataulun salaisuus oli alkuvaiheen satsaus runsaaseen konekalustoon sekä kaikkien kuuden sillan rakentaminen kattotuoliyrityksessä tehtyä innovaatiota hyödyntäen.

Joensuun seutu on saanut viime aikoina suhteellisen avokätistä kohtelua valtiovarainministeriön budjetista vastaavilta. Mitään jättihankkeita seudulla ei ole ollut käynnissä, lukuisia keskisuuria kylläkin. Syksyllä valmistuu Joensuun keskustan pohjoispuolelle hankkeista tuorein, Raatekankaan eritasoliittymä. Sen rakenteet ulottuvat runsaasti ympäristönsä vallitsevan maanpinnan alapuolelle. Kun on tiedossa, että Pohjois-Karjalan maaperä on tyypillisesti hyvin vesipitoista silttiä, pohjavedenhallinnan vaativuus ei ole tälläkään työmaalla yllätys.

”Noin 4–5 metrin verran on menty pohjavedenpinnan alapuolelle. Siitä on selvitty työmaan aikana yli kymmenellä uppopumpulla. Työmaan valmistuessa käyttöön tulee kaksi hulevesipumppaamoa, joiden avulla pohjavesi saadaan pysyvästi hallintaan”, kertoo työmaapäällikkö Riku Kananen kohdetta urakoivasta Oteran Oy:stä.

Koko työmaa-alue on useiden kilometrien pituinen. Urakkaan sisältyy eritasoliittymän lisäksi noin 1,6 kilometrin verran Valtatie 6:n remonttia ja saman verran katuverkoston remonttia. Lisäksi rakennetaan kaksi uutta katua, Levytie ja Kiilatie. Kustannuksista ja työajasta valtaosa kuitenkin keskittyy eritasoliittymän rakennustöihin.

”Kuudesta sillasta viimeinen, kevyelle liikenteelle tarkoitettu, oli jo helmikuussa lähes valmis. Siltatöissä meille koitui huomattavaa aikatauluetua keiteleläisyrityksen innovaatiosta, joka perustuu talonrakennuksen kattotuoliristikoiden hyödyntämiseen sillan tukitelineinä”, kertoo Oteranin työpäällikkö Markku Savolainen.

Säästyneitä euroja ja miestyötunteja

Markku Savolainen kertoo Sepa Oy:n kattotuoliristikkoidean nopeuttaneen kunkin sillan rakennustöitä kahdella viikolla. Tyytyväisyyttä lisäsi hänen mukaansa se, että valmistajalta tuli toimituksen mukana tarkat mitoituslaskelmat, mikä helpotti ratkaisun hyväksyttämistä rakennuttajalla. Ratkaisu on yleistymässä ainakin Sisä-Suomessa, sillä esimerkiksi Jännevirran käynnissä olevalla siltakorjaustyömaalla on käytössä vastaava ratkaisu.

Savolainen kertoo urakan valmistuvan etuajassa myös siksi, että työmaa päätti mobilisoida heti alussa konekalustoa käyttöön ylimäärin.

”Tällä tavalla kiireen saa pois heti alun jälkeen. Tässä on se etu, että saamme vapautetuksi resursseja jo tulevaksi kesäkaudeksi muualle, vaikka työmaan valmistumiseen on vielä aikaa käytettävissä”, hän selvittää.

Osansa tämän työmaan onnistuneeseen aikataulunhallintaan on myös leudolla talvella. Lunta Joensuun seudulla sen sijaan on piisannut enemmän kuin kotitarpeiksi. Kevättä kohti edettäessä tämä on tiennyt työmaalle myös lumitöitä, jotta viimeistelyyn eli muun muassa viherrakentamiseen päästäisiin niin aikaisin keväällä kuin mahdollista.

Massat tasapainoon

Urakka sisältää kuuden uuden sillan, neljän vinojalallisen kehäsillan ja kahden pilariulokelaattasillan rakentamisen. Kaikki kuusi ovat teräsbetonirakenteisia, ja niiden pituudet vaihtelevat 25–50 metrin välillä. Uudisrakentamisen lisäksi oli purettava kaksi vanhaa siltaa, koska muuten kiertoliittymän rakentaminen suunniteltuun paikkaan olisi estynyt.

Vaikka sillat muodostavatkin ison osan runsaat yhdeksän miljoonaa euroa maksavan hankkeen kokonaiskustannuksista, myös maansiirtotöillä ja niiden optimoinnilla in iso merkitys.

”Suunnitelmissa oli varauduttu noin 34 000 kiintokuutiometrin ylijäämään ja siis näiden massojen poiskuljetukseen, pääsimme lopulta lähes täydelliseen massatasapainoon. Se onnistui järkevällä maisemoinnilla”, Markku Savolainen kertoo.

Rakennuttajina hankkeessa toimivat sekä Keski-Suomen ELY-keskus että Joensuun kaupunki tasaosuuksin.

”Pohjavesiongelmat olivat tiedossa, ja urakoitsija on selvinnyt niistä kohtuullisen hyvin. Työt lähtivät kaiken kaikkiaan rivakasti liikkeelle ja valmistuvat etuajassa, toteaa projektipäällikkö Heikki Liukkonen Keski-Suomen ELY-keskuksesta.

Raatekankaan eritasoliittymä

• Rakennuttajat: Joensuun kaupunki ja Keski-Suomen ELY-keskus
• Pääurakoitsija: Oteran Oy
• Suunnittelu ja valvonta: Ramboll Finland Oy
• Työmaan aikataulu: huhtikuu 2017–syyskuu 2018
• Kustannukset: 9,3 milj. €
• Urakan sisältö: kuusi uutta siltaa + 1,6 km Vt 6:n remonttia + katuverkoston rakentamista ja korjaamista

Teksti Vesa Tompuri, kuvat Matti Vuohelainen

Ensi kesänä 80 vuotta täyttävällä Helsingin Olympiastadiolla on meneillään neljä vuotta kestävä perusteellinen remontti. Louhintavaihe on ohi, ja nyt ovat vuorossa vanhojen betonirakenteiden vahvistukset sekä uusien, pääosin maanalaisten tilojen rakennustyöt. Pinta-alaltaan yhtä laajoissa uudis- ja peruskorjausosissa on otettava kaikissa vaiheissa huomioon arvorakennuksen korkea suojelustatus.

Helsingin Olympiastadionin rakentaminen ja käyttö niveltyvät tiiviisti Suomen historian käännekohtiin. Kun vain runsaan viidentoista ikäinen valtio aikanaan sai järjestettäväkseen kesäolympialaiset, päätöksen merkitys maan maineelle ja jopa kansalliselle itsetunnolle oli suuri.

Arkkitehtikilpailun voittaneiden Yrjö Lindegrenin ja Armas Jäntin suunnitteleman funktionalistinen urheilupyhätön rakennustyöt käynnistyivät vuonna 1934. Valmista tuli vuonna 1938, kaksi vuotta ennen suunniteltuja olympiakisoja. Tunnetuista syistä kisat siirtyivät aluksi kahdeksalla vuodella ja vielä tämän jälkeen neljällä, koska sotakorvausvelkaisella maalla ei olisi ollut varaa ryhtyä lopulta Lontoossa pidettyjen vuoden 1948 kisojen järjestäjäksi.

Betonirakentaminen oli omaksuttu Suomessa 1920- ja 1930-luvulla, joten osaamista niin suunnittelijoiden kuin urakoitsijoidenkin keskuudessa löytyi. Stadionin hyvä kunto ilmeni viimeksi vuonna 2010 tehdyssä kuntotutkimuksessa, jonka perusteella syntyivät uudet rakennesuunnitelmat.

”Vanhat betonirakenteet olivat yhä kohtuullisen hyvässä kunnossa. Rakenteita on silti pitänyt ja pitää vahvistaa järeästi, jotta uusien katsomokatosten lisäkuormat saadaan hallituksi”, kertoo hanketta urakoivan Skanskan projektinjohtaja Jukka Ala-Outinen.

Isoja kertavaluja

Stadionin pohjoiskaarteen alle tulee sijoittumaan uusi logistiikkakeskus. Keskuksen puoli metriä paksun kansilaatan valu on yksi työmaan suurimmista: 1 691 kuutiometriä. Tällaisten massiivisimpien valujen lämmönkehitys on tarkassa seurannassa, missä valmisbetonitoimittajaksi valitun Ruduksen etäluettavat lämpötilaloggerit ovat avuksi.

Betoni- ja kivimateriaalit -liiketoimintayksikköä Ruduksessa johtavan Mikko Vasaman mukaan kohteessa käytetään tavallista enemmän itsetiivistyvää betonia, koska IT-betoni soveltuu vaikeisiin korjausvaluihin erinomaisesti.

”Kohteessa on paljon vanhojen betonirakenteiden manttelointeja, mistä johtuen IT-betonin suhteitus on tavallista vaativampaa”, Vasama lisää.

Reseptien varmistamiseksi työmaalle on tuotu laboratoriokontti, jossa valmisbetonia testataan ennen jokaista valua. Betoni valmistetaan pääosin Ruduksen Jätkäsaaren ja Roihupellon betoniasemilla.

Myös suunnittelun näkökulmasta Olympiastadionin uudet ja vanhat vahvistettavat betonirakenteet ovat hankkeen vaativimpiin kuuluvia rakenteita. Projektinjohtaja Jukka Ala-Outinen pitää erityisesti vanhojen rakenteiden vahvistamista hankkeen teknisesti ehkä vaativimpana vaiheena.

”Myös aikataulullisesti tuo vaihe on ollut vaativa. Onneksi tuolla kriittisellä polulla ollaan hyvässä vauhdissa”, Ala-Outinen toteaa.

Betonirakenneteknisenä kuriositeettina voi pitää sitä, että Olympiastadion koreilee maailman ykkösenä pisimmän, noin satametrisen betonirakenteisen vessarivistön ”ennätyskisassa”.

Katsomo katetaan teräksellä

Olympiastadionia on remontoitu ja täydennetty uusin rakentein ennenkin, monipuolisimmin 1990- ja 2000-luvulla. 1990-luvun puolivälissä korjattiin vanhoja betonirakenteita, ja vuoden 2005 yleisurheilun MM-kisoissa D-katsomosta paikkansa ostaneet saivat seurata kisasuorituksia katoksen alta. Katoksen rakentamispäätös oli näiden katsojien näkökulmasta nappipäätös, sillä tuolloisten kisojen aikana ei nähty yhtään poutapäivää.

Jatkossa kaikki muutkin kuin ”A- ja D-katsojat” saavat seurata urheilua säältä suojassa. Teräsrunkoinen, alapinnastaan puurakenteinen katos on poikkeuksellisen vaativa rakenne, jonka suunnittelijalta vaaditaan ensiluokkaista pätevyyttä ja pitkäaikaista kokemusta rakennesuunnittelusta.

Katos on kaareva kahteen suuntaan, mikä tekee sen geometriasta poikkeuksellisen vaativan. Ulokkeella on pituutta maksimissaan noin 18 metriä, ja ulokkeen muodostavassa teräsristikossa on tuhansia pulttiliitoksia. Niiden oikea mitoitus vaatii paljon sekä työmaalta että rakennesuunnittelijoilta ja ristikot toimittavalta konepajalta.

”Vanhojen rakenteiden tarkemittaaminen laserkeilauksen avulla työmaalla on välttämätön vaihe, koska 1930-luvun lopulla valmistuneista stadionrakenteista ei ole lainkaan riittävästi piirustus- tai muitakaan dokumentteja tallella”, Jukka Ala-Outinen kertoo.

Tarkemittausten perusteella suunnittelijoille on muodostunut riittävän tarkasti todellista tilannetta vastaava käsitys olemassa olevista rakennemitoista, mikä on välttämätöntä kuormitusten määrittämiseksi ja viime kädessä rakenteiden kapasiteetin täsmälliseksi laskemiseksi.

Tarkan mittatiedon merkitys korostuu, koska pulttireiät on tehtävä teräsosiin jo valmiiksi konepajalla.

Katosrakenteiden vedeneristäminen on tässä kohteessa hitsaustyötä, sillä vedeneriste muodostuu yksikerroskatteesta.

Vaativia tekniikka-asennuksia

Uuden talotekniikan sijoittaminen vanhoihin rakenteisiin on yksi hankkeen vaativista työvaiheista. TATE-asennukset ovat intensiivisimmillään vuoden 2018 syksyllä. Tuolloin työmaan vahvuus tulee vielä kasvamaan nykyisestä noin 400 työntekijästä.

Työvoimasta vain alun toistakymmentä on pääurakoitsija Skanska Talonrakennus Oy:n palkkalistoilla, koska toteutusmuotona on projektinjohtourakka. Skanskan urakan osuus hankkeen 261 miljoonan euron kokonaiskustannuksista on 156 miljoonaa. Summaan sisältyvät myös kentän rakenteet ja suorituspaikat – ne kaikki uusitaan.

”Avoinna on vielä esimerkiksi se, millainen juoksuratapäällyste tullaan valitsemaan. Vaihtoehtoja on useita. Myös nurmikentän suojaamiseen on useita vaihtoehtoja. Tarvitaan ratkaisu, joka on riittävä suojaamaan viheriötä konserttien ja muiden megatapahtumien aikana”, Jukka Ala-Outinen toteaa.

Koko hanke valmistuu vuoteen 2020 mennessä. Kun uusittu Olympiastadion avataan, sen yleisökapasiteetti on noin 36 000–58 000 henkilöä tapahtumasta riippuen. Lisäkapasiteetti voi olla tarpeen nimenomaan konserteissa; tällöin teräksisiä katsomorakenteita tullaan pystyttämään myös urheilualueille.

Vanha kiinteä katsomo saa uudet penkit, joiden valinta on vielä kesken. Käynnissä on puuinnovaatiohanke, jossa alun perin tarjoajia on ollut parikymmentä – niistä on valikoitunut jatkoprosessiin kolme.

Valinnan huolellisuuteen vaikuttaa myös se, ettei alkuperäistä arkkitehtuuria saa mittavasti muuttaa. Museaalisten näkökohtien lisäksi reunaehtoja kertyy koko ajan myös siitä, että uusitun stadionin on täytettävä sekä FIFA:n että UEFA:n tiukat, jalkapalloareenoja koskevat säädökset.

”Esimerkiksi esteettömän kulun vaatimukset ovat olleet hyvin haastavia toteuttaa, mutta onneksi arkkitehdit ovat löytäneet tähänkin toimivat ratkaisut. Olemme onnistuneet varaamaan lähes 200 katsojapaikkaa liikuntarajoitteisille henkilöille”, kertoo rakennuttajana toimivan Stadionsäätiön kiinteistöpäällikkö Ilkka Rautakivi.

Helsingin Olympiastadionin peruskorjaus

• Rakennuttaja: Stadionsäätiö
• Projektinjohtourakoitsija: Skanska Talonrakennus Oy
• Kokonaiskustannukset: 261 milj. €
• LVIA-työt: Are Oy
• Sähkötyöt: Assemblin Oy
• Rakennesuunnittelu: Sweco Rakennetekniikka Oy
• Valmisbetoni: Rudus Oy
• Kohde valmistuu: vuonna 2020

Teksti Vesa Tompuri, kuvat Niklas Mäkelä

Juttua korjattu 22.3.: Muutettu tieto rakennesuunnittelun tekijästä. Rakennesuunnittelun on tehnyt Sweco Rakennetekniikka Oy.

Kruunuvuorenrannan koonta-asema Helsingissä sai sekä Vuoden 2017 Betonijulkisivu- että Vuoden 2017 Betonirakennepalkinnon.

Uuden asuinalueen jätteet kerätään putkikeräysjärjestelmällä yhteiselle koonta-asemalle maanalaisia imuputkia pitkin. Asemarakennus sijaitsee jyrkkää louhittua kallioseinämää vasten, jota rakennussuunnitelmalla on onnistuttu eheyttämään. Koonta-aseman muotoilulla ja rakennukseen liittyvillä pihamuureilla on piilotettu myös jätteenkäsittelyyn liittyvät toiminnot ilman erillisiä näkösuojia.

Ruosteensävyyn patinoidut julkisivut ja innovatiivinen arkkitehtuuri liittävät rakennuksen rouheisen kallioleikkauksen ja metsämaiseman sävyihin. Julkisivun reliefimäinen pintakuvio on saanut idean rouheisen kallion alati muuttuvasta jäkäläkasvustosta.

3D-mallintamalla on löydetty keino toteuttaa uutta muottitekniikkaa, jolla on kustannustehokkaasti voitu toteuttaa teollisesti valmistetut betonielementit. Moni-ilmeinen julkisivu koostuu vain neljästä erilaisesta nelikulmiosta, joita eri asentoihin sijoittamalla syntyy vaikutelma monimutkaisesta kokonaiskuviosta.

Väri syntyy kemiallisessa reaktiossa

Arkkitehtien oivallus värjätä harmaa arkinen betonipinta auringonvalossa välkehtivään ruskean sävyyn korostaa rakennuksen julkisivuja, mutta on samalla kustannustehokas tapa toteuttaa ilmeikäs kokonaisuus tiukoissa kustannusraameissa.

Väri syntyy, kun kemiallisessa reaktiossa vesiliukoiset rautayhdisteet reagoivat betonin pinnassa sementin kanssa ja väri muuttuu ruosteen ruskean sävyiseksi. Käsittely tehdään isoina pintoina elementtisaumojen yli, ja tarvittaessa se myös tasaa mahdollisia elementtien sävyeroja.

Kohteen pääurakoitsija on Rakennuspartio Oy, arkkitehtisuunnittelija Arkkitehtuuritoimisto B&M Oy ja rakennesuunnittelija FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy. Elementtien 3D-mallinnuksen on tehnyt Betoniviidakko Oy, ja betonielementit Parma Oy:n Kangasalan tehdas.

Teksti Sirkka Saarinen, kuvat Timo Kiukkola

Ristiin laminoitu puurunko on osin korvaamassa hirsirakentamista asuinrakentamisessa. Suomeen on lyhyessä ajassa perustettu useita CLT (Cross Laminated Timber) -tehtaita, jotka valmistavat tuotteita myös välipohja- ja kattorakenteeksi. Timpurista rakennusinsinööriksi ja arvostetuksi kouluttajaksi edennyt Sauli Paloniitty nostaa CLT:n yhdeksi onnistuneeksi esimerkiksi siitä, miten hänen mielestään liian mutkikkaaksi käynyttä rakentamista tulisi yksinkertaistaa – ja näin vähentää rakennusten teknisiä riskejä.

Puurakentamisen ja betonirakentamisen keskinäinen kisa on ajoittain saanut suorastaan ”verisiä” piirteitä. Siinä tuoksinassa on herkästi unohtunut, että kummallakin materiaalilla on taattu paikkansa suomalaisessa rakentamisessa. Tuotekehitys on aktiivista molempien materiaalien parissa, eikä kummankaan käyttö ole vähenemään päin. Puulla on tavallaan haastajan asema, mikä on pakottanut kehittämään aivan uudenlaisia ratkaisuja. Yksi onnistuneimmista on kantavien puurakenteiden toteutus ristiinlaminointitekniikalla.

CLT-levyt koostuvat vähintään kolmesta ristikkäin liimatusta lamelli- eli puulevykerroksesta, ja ne valmistetaan yleensä suurina, useiden kymmenien neliömetrien kokoisina levyinä.

”Hirsirakentaminenhan on tunnetusti yleistynyt kaikilla rakentamisen sektoreilla. Hirsirunko on muun muassa sisäilmasyistä yleistynyt myös julkisessa rakentamisessa. CLT:n ja hirren isoin ero on siinä, että CLT:stä voi rakentaa koko rungon. Siksi on ilmeistä, että se tulee jossain määrin korvaamaan puurunkotaloja sekä osin hirsirunkoja”, toteaa toimitusjohtaja Sauli Paloniitty Paloniitty Oy:stä.

Paloniityn tie rakentamisen asiantuntijaksi on poikkeuksellinen: timpurista rakennusmestariksi ja -insinööriksi, minkä jälkeen hän suoritti korjausrakentamisen ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon. Vielä lisäksi hankittu pedagoginen pätevyys avasi tien Hämeen ammattikorkeakoulun pitkäaikaiseksi lehtoriksi. Tämä polku oli Paloniityn mukaan kuljettu loppuun, kun ei enää ollut mahdollista sekä opettaa että tehdä osaviikkoisesti käytännön rakennusalan kehitystehtäviä.

”Ryhdyin kouluttajayrittäjäksi, ja samalla testaan uusia materiaaleja ja rakenneratkaisuja. Minua kiinnostaa kehittää rakentamista yksinkertaisempaan suuntaan, toisin kuin rakennusteollisuuden valtavirtaa. CLT-talojen pienimuotoinen rakentaminen on osa tätä toimintaa. Rakenneosat valmistaa kemiläinen oppilaitos Lappia”, Paloniitty toteaa.

Talotekniikka vanhenee ennen rakenteita

Paloniityn rauhallinen ja kiihkoton pohdinta siitä, minkä suomalaisessa rakentamisessa voisi hänen mielestään tehdä toisin, herättää kunnioituksen: tässä puhuu ääni, jonka takana on vahva käytännön kokemus ja ennakkoluuloton oma ajattelu.

”On aika varmaa, ettei esimerkiksi nykyaikainen talotekniikka ole käytössä läheskään niin kauan kuin hyvin tehty betoni-, teräs- tai puurunko. Siksi on aika kummallista, että tekniikka aina kätketään rakenteisiin. Se on siksi hankalaa ja kallista vaihtaa. Missään muualla tämä käytäntö ei näy olevan yhtä sitkeässä kuin Suomessa”, Paloniitty pohtii.

Hän myös ruotii vallitsevaa hinkua rakentaa talonrakenteet monikerroksisina. Tässä mielessä hän tunnustautuu perinteisen rakentamisen kunnioittajaksi.

”Kun rakennusteollisuus kehittää uusia tuotteita, niille pitää sitten löytää käyttöä. Osa tuotteista tulee tarpeeseen, osaa ei tarvittaisi. Nyrkkisääntönä pitäisin, että mitä vähemmän erilaisia materiaaleja samassa talossa on, sitä pienempi on rakennusvirheiden mahdollisuus. Sama minimoinnin periaate pätee työmaalla tehtävään työhön: mitä vähemmän tehdään paikan päällä, sitä varmempia rakenteita saadaan aikaan. Tässä mielessä CLT on yksi esimerkki oikeaan suuntaan”, Paloniitty pohtii.

Teksti ja kuvat Vesa Tompuri

Eli tarina siitä, kuinka koulurakennuksen remontissa säästettiin väärässä paikassa.

Rakennuttajia on moneen lähtöön samalla lailla kuin rakentajiakin. Osa rakennuttajista haluaa fasadinsa niin halvalla kuin mahdollista, osa rakentajista haluaa rakentaa niin halvalla kuin mahdollista. Tässä ristiaallokossa syntyy lopputuotteeksi tilattua rakennettua ympäristöä.

Seuraava tarina pohjautuu erään julkishallinnon hankkeeseen, jossa säästäminen ei johtanut toivottuun lopputulokseen. Kyseessä oli siis erään koulurakennuksen kosteus- ja homeremontti jossain päin Suomea.

Remontin kokonaisarvio sisätilojen suhteen oli arviolta 10 miljoonaa euroa. Ikkunoita vaihdettiin, sisäpintoja haluttiin uusittavan ja tavoitteena oli vaihtaa seinäeristeitä. Lisäksi rakennettiin uusia tiloja ja rakennuksen sisäistä rakennetta muokattiin vastaamaan nykyajan tarpeita vastaavaksi.

Rakennuttaja alkoi kesken remontin säästämään työmaan sähkökuluissa ja katkaisi kaikessa viisaudessaan saattolämmitysvirrat räystäs- ja syöksykouruista viikonlopun ajaksi. Minuakin asia naurattaa nyt, mutta projektin aikana ei paljon hymyilyttänyt.

Sattui nimittäin niin, että viikonloppuun osui vallan sopiva keli. No, sopiva ja sopiva – riippuu mistä näkövinkkelistä asiaa tarkastelee.

Työmiesten saapuessa maanantaina työmaalle näky oli veret seisauttava: vuotavia rännejä ja kouruja oli joka sivulla rakennusta. Vettä valui ikkunoiden pielien kautta seinäeristeisiin ja elementtien saumoista myös juuri valmistuneille uusille lattioille.

Maalipinnat olivat jo heti maanantaiaamuna kupruilla ja uudet laminaatit ja parketit uivat vedessä. Näky oli kuin hetki ennen maailmanloppua. Ilmestys oli kokeneellekin rakentajalle karmea.

Kuka oli vastuussa?

Kun tämän ”säästämisen” kokonaiskustannuksia alettiin loppujen lopuksi laskea, laskimen näyttöön ilmestyi satojen tuhansien eurojen summa. Tämän lisäksi kaikki sisäinen selvitystyö ja riitely sekä selittely moneen suuntaan.

Mikä erikoista, niin tässäkin tapauksessa – tai kuten laki-ihmiset sattuvasti sanovat, ”casessa” –, syyllinen ei halunnut nostaa kättään ylös virheen merkiksi. Rakennuttaja yritti vierittää syyn sinisin silmin urakoitsijan vastuulle.

Urakkasopimuksen mukaan sähkön toimitus kuului rakennuttajalle. Tähän kun lisätään se, että sähköpääkeskuksen avain oli ainoastaan tilaajan hallussa, virheen tekijä löytyi suht sukkelaan.

Asia siis lopulta selvisi, toki varsin kafkamaisten käänteiden jälkeen. Tai selvisi ja selvisi – talon ulkoseinien eristykset jäivät kuivaamatta. Koulussa oireillaan edelleen.

Teksti ja kuvat Hometohtori

Viheralueille rakennetaan nyt erityisesti kaikenikäisille sopivia liikuntapaikkoja. Myös kierrätysmateriaalit ja ekologisuus kiinnostavat rakennuttajia.

Kierrätysmateriaalit, ekologisuus ja kaikille avoimet liikunta- ja leikkipaikat kiinnostavat nyt viherrakentajia.

”Erityisesti liikunnallisten toimintojen lisääntyminen on ollut pitkään kasvussa. Pihoille ja puistoihin ei haluta enää pelkkiä oleskelutiloja ja leikkipuistoja, vaan monipuolisia ja toiminnallisia paikkoja, joissa viihtyvät kaikenikäiset kävijät”, kertoo suunnitteluhortonomi Jarmo Väisänen Viherteema Oy:stä.

Väisäsen mukaan pihoille kaivataan erityisesti kuntoilulaitteita, jotka sopivat sekä aikuisille että lapsille. Trendi kiinnostaa niin taloyhtiöitä, yrityksiä kuin julkisten puistoalueiden suunnittelijoita. Väisänen huomauttaa, että näiden alueiden suunnittelussa täytyy ottaa huomioon turvallisuusnäkökulma.

”Liikunnallisten laitteiden täytyy olla testattuja ja toimintatarkoitukseen hyväksyttyjä. Alustamateriaalien on oltava sellaisia, että niihin pudotessa ei satu vahinkoja.”

Väisänen kertoo, että myös viheralueiden valaistuksen painoarvo on kasvussa.

”Valaistukseen on panostettu yhä enemmän viimeisen 15 vuoden aikana. Valaistusta suunniteltaessa täytyy huomioida energiansäästö, mutta on hyvä, jos valaistuksessa on myös jokin idea. Valaistus on onnistunut silloin, kun se luo maisemaan vaihtelua ja erilaisia tunnelmia. Valaistus ei saa myöskään häikäistä puistossa tai taloyhtiön pihalla liikkuvia henkilöitä.”

Ympäristönäkökulma painottuu

Tulevaisuudessa viherrakentaminen muuttuu yhä kestävämpään suuntaan. Jarmo Väisänen kertoo, että kaikessa rakentamisessa on pakko kiinnittää aiempaa enemmän huomiota ekologisiin seikkoihin.

”Ekologisiin lähtökohtiin täytyy kiinnittää huomiota, haluamme tai emme. Uskon, että ekologisuutta tullaan lisäämään myös lakisääteisesti.”

Viherrakentamisessa ekologisuus näkyy erityisesti kierrätysmateriaalien käytössä. Pohjamateriaaleissa käytetään nyt yhä enemmän esimerkiksi kierrätysmuoveja.

”On tärkeää välttää turhaa energiankulutusta ja luonnonalueiden rikkomista. Uskon, että kaavoituksessakin tullaan kiinnittämään enemmän huomiota esimerkiksi vesistöjen suojeluun ja siihen, millaisiin paikkoihin ylipäätään saa rakentaa.”

Uusia materiaaleja

Väisänen huomauttaa, että erilaisia betonikivimalleja tulee markkinoille jatkuvasti, mutta viherrakentamisessa kiinnostavat nyt varsinkin vettä läpäisevät nurmi- ja hulekivet. Niiden saumojen läpi vesi pääsee imeytymään maahan.

”Uusia vaihtoehtoja ja värejä on saatavilla valtavasti.”

Hulevesien imeyttämiseen kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota.

”Sadevedet ja pintavedet yritetään imeyttää paikallisesti, jotta ne eivät valu viemäriverkostoon. Hulevesien imeyttäminen vähentää vesistöjen kuormitusta.”

Väisänen kertoo, että varsinkin leikkipaikkojen ja kuntoilulaitteiden alustoja tehdään muun muassa kierrätetystä muovista ja autonrenkaista murskatusta kumirouheesta.

”Niissäkin veden läpäisevyys on tärkeää. Alustat voidaan tehdä laattoina tai ne voidaan valaa suoraan paikoilleen yhteneväisenä levynä. Perinteiseen hiekkaan verrattuna nämä alustat ovat erinomaisia, sillä ne eivät pölise eikä materiaalia tarvitse lisätä myöhemmin.”

Hyötykasvit palaavat puutarhaan

Viherrakentaminen on kokenut ison murroksen viime vuosikymmeninä.

”Aiemmin kasvit olivat pääosassa. Nyt pihoille halutaan hyvin paljon erilaisia toimintoja, ja varsinkin omakotitalojen pihoille rakennetaan oleskelualueita, huvimajoja, kylpytynnyreitä ja uima-altaita. Erilaisten oleskelualueiden ja katettujen tilojen määrä on kasvussa myös taloyhtiöiden pihoilla.”

Lisäksi lähiruokabuumi näkyy puutarhassa.

”Hyötykasveja käytetään yhä enemmän, ja ne tekevät hiljalleen tuloaan myös julkisiin puistoihin ja taloyhtiöiden pihoille.”

Koska kasvien rooli jää pieneksi, viheralueiden helppohoitoisuus korostuu.

”Jos pihalle halutaan kasveja, ensin kannattaa miettiä, kuka pitää niistä huolta. Kaikissa taloyhtiöissä piha-alueiden hoitoa ei ole suunniteltu kovin tarkasti, eivätkä piha-alueet kuulu aina huoltoyhtiöiden töihin. Viheralueita suunnitellessa on tärkeää muistaa, että helppohoitoisetkaan kasvit eivät pärjää täysin oman onnensa nojassa.”

Viheralueet muuttuvat puutarhasta oleskelutilaksi

Viherrakentamisessa korostuvat nyt erityisesti:

• kuntoilu-, liikunta- ja leikkipaikat
• ekologisuus ja kierrätysmateriaalien käyttö
• helppohoitoisuus
• katetut alueet, oleskelutilat
• hyötykasvien käyttö.

Teksti Pi Mäkilä, kuvat iStock ja Kompan